Blogit

Mielenosoitusten striimaus lopetettava

612-soihtukulkue 6.12.2018. Kuva Veikko Vallin.

Jokainen kansallismielisiä tapahtumia tai mielenosoituksia seurannut on taatusti törmännyt tavallisten kansalaisten suoriin videolähetyksiin niistä, eli – anglismia käyttääkseni – striimeihin. Striimien ympärille on muodostunut oma alakulttuurinsa omine julkkiksineen ja vakiokasvoineen. Jo useamman vuoden ajan on lähes jokaisen tapahtuman pystynyt seuraamaan omalta kotisohvaltaan verkon välityksellä. Ne olivat hauskoja aikansa, mutta nyt näkisin niiden hyödyllisyyden tulleen tiensä päähän. Käsittelen seuraavaksi striimauksen haittapuolia.

Tällä hetkellä yksi suurimmista käytännön ongelmista kansallismielisen toiminnan suhteen on se, että valtava osa aatteen kannattajista ei jaksa tulla tapahtumiin, koska siitä on liian suuri vaiva. Näkeehän ne suorana netistäkin ilman, että tarvitsee lähteä ovestaan ulos. Itsekin useampia tapahtumia järjestäneenä olen joka kerta törmännyt siihen, että aina jotkut kysyvät ensimmäisenä tapahtumasta kuullessaan, että tuleeko siitä striimiä. Olen aina vastannut, että ei tule. Jos tahtoo osallistua tapahtumaan, niin parasta osallistua siihen paikan päällä. Striimit siis passivoivat ihmisiä valtavasti. Ihmiset ovat muutenkin mukavuudenhaluisia ja keksivät helposti tekosyitä jonkin tekemättä jättämiselle.

Ymmärrän, että kotisohvalle hyvä maku suussa jääminen voi monesta tuntua varsin houkuttelevalta, jos toinen vaihtoehto on pitkän matkan takaa saapuminen omalla rahalla johonkin tapahtumaan, jossa on sitten vaarana päätyä johonkin ei-toivottuihin kuviin tai tarttua videolle. Miksi tehdä tätä, kun voi katsoa lähetystä oman kotinsa turvassa? Fakta nyt kuitenkin vain on se, että ilman fyysisiä osallistujia tapahtumat menettävät arvonsa. Voin kertoa omasta kokemuksesta, että kaiken maailman sohvaröhnöjen ”hengessä mukana” oleminen ei lämmitä tipan vertaa meitä, jotka vietämme esimerkiksi itsenäisyyspäivän paukkupakkasessa kaduilla. Ainoastaan paikalle saapuvien ihmisten joukkovoima ja yhteisöllisyys lämmittää mieltä.

Missä sitten näkisin striimauksella olevan ehkä paikkansa mielenosoituksissa? Nähdäkseni striimien parasta antia ovat aina enemmän tai vähemmän sattumalta kuviin osuvat vastamielenosoittajat, antifasistit ja muut hörhöt. Tallenteista voi sitten leikata sopivia pätkiä näistä vastapuolen edesottamuksista ja jakaa niitä eteenpäin. Huumoriarvoa ei pidä vähätellä. Jos on pakko laittaa striimi päälle, niin ehdottaisinkin siis sitä, että striimaajat jättäisivät tarkoituksella kuvaamatta itse tapahtumia ja keskittyisivät kuvaamaan niiden ympärille putkahtelevia lieveilmiöitä. Henkilöhaastatteluilla on tietysti myös aina paikkansa. Jos striimeillä näkyisi kaikkea muuta paitsi itse pääasia, niin sekin ehkä osaltaan pakottaisi osan kiinnostuneista tulemaan itse paikalle katsomaan.

Tässä pitää tietysti muistaa sekin seikka, että monesti vastamielenosoittajien iholle kameran kanssa tunkevat striimaajat nimenomaan omalla toiminnallaan eskaloivat tilannetta ja saavat myös itsensä ja sitä kautta koko kansallismielisen kentän näyttämään suun kautta hengittäviltä öykkäreiltä. Eikö olisi meille edullista, että ulkopuoliset näkisivät meidät hyväkäytöksisinä ja särminä tyyppeinä, kun taas vastapuolen edustajat näyttäisivät yksin niiltä häiriköiltä – joita he tietysti ovatkin. Myös sitä on syytä ajatella, että jos et sihtaile koko ajan ympäriinsä kännykälläsi, niin sinulle jää käsi vapaaksi esimerkiksi sille, että ottaisit 612-kulkueessa soihdun kauniiseen käteen ja olisit yksi valopiste muiden joukossa. Se olisi kulkueelle paljon hyödyllisempää, kuin sen laidoilla öyhötys.

Näitä asioita on jokaisen syytä miettiä. Niiden, jotka harrastavat striimausta, mutta erityisesti niiden, joiden kansallismielinen aktiivisuus rajoittuu lähetysten katsomiseen kotisohvalta. Jälkimmäisellä toiminnalla ei ole mitään hyötyä kansallismieliselle liikkeelle ja ensin mainittukin on enimmäkseen haitallista. Tämä aika on sellaista, että enää ei riitä sen enempää nimimerkin takaa huutelu kuin kotona ruudun katselu, vaan jokaiselta kansallismieliseltä edellytetään jotain sellaista itselle sopivaa toimintaa, joka edistää asiaamme. Ilmaisin asiani tahallisen suorasukaisesti, mutta toivon ihmisten ottavan tästä asiasta onkeensa ja striimaajienkin miettivän hyödyllisempiä tapoja käyttää omaa ja muiden aikaa.

Tilaa
Ilmoita
guest
6 Kommenttia
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Juha

Tämä on kaksipiippuinen asia.

John Quiman

Sriimit ovat hyvä tiedotuskanava. Sellaista voi seurata vaikka miljoona ihmistä. Jos sitä ei ole striiminä, eivät ne tule juuri nykyistä paremmin paikalle, mutta sana ei leviä juurikaan jos ei ole striimiä Se on nykyajan suora lähetys television sijasta.

Rullattu

Kuinkahan monta valtamedian aivopesemääkin on saatu kännettyä oikelle polulle jotka striimejä on seuranneet.
Joten mitenkähän ne turhia ovat, mikäli vielä oikein mistan, niin tämä saitin pitäjä on koronakusetuksen aivopesty, joka kannattaa ja vannoo geenipiikkeihin ja natsipasseihin.

Puolueeton

TV on olemassa ja sitä on helppo katsella sohvaperunana. Ongelma on siinä, että TV ei ole kansallismielisten hallinnassa eikä kansallismieliset voi välittää omia ohjelmiaan. Kokousten striimaus sitä yrittää tehdä, mutta ne tulisi ohjata ja muokata kuten TV ohjelmat. Uutisten parin minuutin videopätkää tekee kolmihenkinen ryhmä koko päivän.
Suomen media on ominut Cancel-kulttuurin, joten kansallismieliset ovat canceled. Kansallismielisten on kustannettava oma TV-kanava. Mihin mahtavat persut käyttää miljoonien puoluetukirahansa? Mikä muuten on nykyään puolueen tuki? Siihen ei löydy selkeää vastausta netistä.

Dick Solomone

Meinaatko PS:N puoluetukea? Samahan se on kaikilla. Viimeksi se oli 160000 Eur/kansanedustaja, joka mm.kelpasi hyvin ”Rokota NYT” -liikkeen perustajalle, Harry Harkimollekin niin hyvin, että perui sanansa ja muutti liikkeen puolueeksi.

Eli Persut saa 39 edustajasta 6,24 miljoonaa Euroa.

Rullattu

Aika lailla puusilmöisyyttä havaittavissa.
Eihän ne varmaan ole mielenosoittajat stiimatessaan ole monen silmiä avannut, niiden jotka ovat vaikkapa jeesustelleet valtamedian aivopeseminä.

Mutta juu eipä hätää, en striimaa enää mitään kun se on niin haitallista, istutaan sitten peukalo perseessä.