Blogit

Migri Somaliasta: Työnteko ei kiinnosta miehiä

AMISOM Liberates the Town of Ragaele

Maahanmuuttoviraston (Migri) pari vuotta sitten julkaiseman raportin mukaan miehet ovat Somaliassa pääasiallisia elannonhankkijoita vain 20 %:ssa ja naiset yli 45 %:ssa kotitalouksista:

”Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin kesäkuun 2018 raportin mukaan 48 %:ssa Somalimaan ja 43 %:ssa Etelä- ja Keski-Somalian ja Puntmaan kotitalouksista nainen on perheen pääasiallinen elannonhankkija. Maahanmuuttoviraston tiedonhankintamatkallaan haastatteleman kehitysjärjestön edustajan mukaan suurin osa miehistä ei tee töitä ja erään haastatellun somaliasiantuntijan mukaan miehet ovat perheen pääasiallisia elannonhankkijoita vain 20 % kotitalouksista.”

Kyseinen raportti paljastaa myös, että ”Norjan Pakolaisneuvoston tutkimuksen mukaan naiset ovat miehiä halukkaampia ottamaan vastaan lähes mitä tahansa työtä huolehtiakseen lapsistaan ja jotkut miehet ovat liian ylpeitä tehdäkseen tarjolla olevia töitä.” Raportissa todetaan, että ”Yleinen trendi vaikuttaa olevan IDP (internally displaced people) -väestön keskuudessa, että yhä useampi nainen tekee töitä kodin ulkopuolella ja yhä useampi mies on työttömänä.”

Tämän perusteella voinemme todeta vihdoin arvovaltaiseen Migrin raporttiin nojautuen, että tässä pakolaisuuden lähtökulttuurissa työmoraali on aivan toisenlainen kuin esimerkiksi Suomessa. Tähän kun lisätään vielä suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän runsaskätisyys kehitysmaasta tuleville niin ei tarvitse ihmetellä, että miten kotoutuminen ei onnistu, vaikka siihen pumpattaisiin miten paljon rahaa.

No mutta eikö miesten lonkan ja khatin vetämisessä ole jotain hyvääkin – naisten nouseminen perheiden elättäjiksi varmaan lisää tasa-arvoa? Siltä ei valitettavasti näytä. Perheväkivallan kerrotaan raportissa lisääntyneen, kun miesten itsetunto ei kestä sitä, että nainen on perheen elättäjä. Maassa vallitsevan uskonnon näkökulmasta tilanne onkin häpeällinen, sillä Koraanin mukaan miehen tulee elättää perhettä tai muussa tapauksessa naisella on jopa oikeus avioeroon.

Nainen joutuu Somaliassa yleensä jäämään suhteeseen väkivallasta huolimatta, koska usein naiset ovat taloudellisesti riippuvaisia miehistä. Lisäksi työ, jota he tekevät perheidensä elättämiseksi on tavallisesti surkeaa pikkutyötä, kuten kaupustelua tai piikomista, josta ei paljoa makseta. Islamin mukaan lapset myös kuuluvat isälle avioerossa näiden varhaisvuosien jälkeen.

Naisten kodin ulkopuolisen työskentelyn lisääntyminen on lisännyt myös naisten raiskauksia ja hyväksikäyttöä, jotka ovat raportin mukaan Somaliassa yleisiä matkalla töihin ja takaisin sekä myös työnantajan tekeminä. Raportissa todetaan, että ”Seksuaalisen häirinnän uskotaan olevan laajamittaista.” Ja huomio – joukkoraiskaukset ovat raportin mukaan ongelma kaupunkialueilla ja tekijöinä mainitaan muun muassa kotiin palanneet pakolaiset ja miespuoliset opiskelijat:

”Vuotta 2017 tarkastelevan Yhdysvaltain ulkoministeriön ihmisoikeusraportin mukaan Somalimaan paikalliset kansalaisjärjestöt ovat raportoineet joukkoraiskausten olevan yhä ongelma kaupunkialueilla. Niitä tapahtuu usein köyhemmissä kaupunginosissa ja maahanmuuttajien, kotiin palanneiden pakolaisten sekä kaupunkialueilla asuvien maan sisäisesti siirtymään joutuneen maaseutuväestön keskuudessa. Raportin mukaan jengiraiskauksiin syyllistyvät pääasiassa nuorisojengit ja miespuoliset opiskelijat.”

Naiset ovat raportin mukaan alkaneet hermostua tilanteeseen, jossa painavat usein anemiasta kärsien duunit perheen elättämiseksi, mutta saavat turpiin entistä tiuhempaan ja joutuvat päälle sietämään ukkonsa huvitteluja muiden vaimojensa kanssa. Arviolta puolet somalialaisista naisista kärsii anemiasta riippumatta siitä ovatko he raskaana vai eivät. Sekä maanosan kulttuuriin, että islamilaisuuteen liittyvä monivaimoisuus on yleistä, eikä ole tyypillisesti naisten mieleen. Raportin mukaan ”Naiset ovat tilanteeseen yhä tyytymättömämpiä, mutta eivät voi tehdä mitään. Yleinen valituksen aihe maan sisäisesti siirtymään joutuneiden parissa on se, että miehet ottavat lisää vaimoja onnistuessaan tienaamaan rahaa sen sijaan, että käyttäisivät tämän rahan jo olemassa olevan perheensä ylläpitoon. Jotkut naiset kokevat miesten ottavan lisää vaimoja saadakseen useamman naisen huolehtimaan heistä.”

Somalia on raportin mukaan naisille neljänneksi vaarallisin maa. Naisten kunnioituksesta kertovat paitsi sukuelinten silpomiset, pakkoavioliitot, ynnä muu herrasmieskulttuuri, myös se, että raiskauksia käytetään maassa perinteisesti klaanien välisen sodankäynnin aseena. Klaanien väliset kostoiskut kohdistuvat etupäässä heikompaan sukupuoleen, naisiin ja tyttöihin.

Maan ihmisoikeuskäsitykset voidaan nähdä suoranaisena vastakohtana länsimaisille käsityksille. Raportin mukaan ”Suurimmassa osassa tapauksista tekijöitä ei rangaista eikä uhri saa oikeutta, vaan käsittely keskittyy enemmän klaaniin kuin yksilöön. Uhrin miespuolisille sukulaisille saatetaan maksaa muodollinen korvaus.” Raportin mukaan on myös yleistä, että raiskauksen uhri pakotetaan avioitumaan raiskaajansa kanssa. Jotkut raiskauksen seurauksena raskaaksi tulleet naiset on pakotettu lähtemään kylistään ja heidän vauvoillaan on riski tulla tapetuiksi. Joskus naiset tekevät itsemurhan, jos he eivät voi lähteä kylästään synnyttämään muualle.

Tämä orjajärjestelmä jatkuu raportin mukaan edelleen siten, että ”Raiskaukseen syyllistyneen miehen sisko voidaan pakottaa avioitumaan jonkun uhrin klaanin jäsenen kanssa. Naisella ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin suostua tällaiseen avioliittoon, mutta jos hän kieltäytyisi, jonkun toisen naisen täytyisi ottaa hänen paikkansa. Leskeksi jäänyt nainen puolestaan voidaan pakottaa avioitumaan edesmenneen miehensä miespuolisen sukulaisen kanssa (dumaal). Leskeksi jäänyt mies sitä vastoin on oikeutettu avioitumaan edesmenneen vaimonsa siskon kanssa (higsiian). Nuori tyttö tai nainen voidaan naittaa xeeroikeuden päätöksen mukaisena kompensaatiomaksuna tai rauhansovittelun tuloksena toiselle klaanille (godobtiir).” Pienenä valonpilkkuna YK on kehittänyt perinteisen kiistojen sovittelumenetelmän, joka pyrkii korjaamaan tätä perinnettä.

Voisi kuvitella, että naisten murtautuminen politiikkaan laajalla rintamalla muuttaisi maan häpeällisiä perinteitä. Maassa otettiinkin viime vuosikymmenellä käyttöön 30 %:n naiskiintiö parlamentissa. Vaikka ei länsimaissa naiskiintiöitä kannattaisi, niin naisia orjuuttavissa maissa tällaisilla on kiistämättä paikkansa. Kiintiötä ei kuitenkaan ole saatu vieläkään täytettyä ja muutaman vuoden takaisissa vaaleissa päästiin vajaan neljänneksen naisosuuteen parlamentin jäsenissä. Tämä kuulostaa kuitenkin jo aika hyvältä. Vaikeudet kiintiön toteuttamisessa ovat johtuneet siitä, että naisten rooli nähdään perinteisesti miestensä orjina ja perheidensä palvelijoina. Lisäksi uskonnolliset konservatiivit ovat uhkailleet, nöyryyttäneet ja tappaneet naisehdokkaita.

Ihmisoikeusloukkausperinne ei olisi kuitenkaan täydellinen ilman ihmisten yksityiselämään ulottuvaa rasismia. Maan kulttuurissa tuntuu näin ulkopuolisesta olevan ripaus eksoottista intialaista kastikulttuuria. Raportissa todetaan, että ”Valtaklaanien ja vähemmistöryhmien jäsenten väliset seka-avioliitot voivat aiheuttaa riskin avioparille. Somalimaassa oli ollut tapaus vähemmistöön kuuluvan miehen sekä valtaklaanin kuuluvan naisen välisestä seka-avioliitosta. Pariskunta oli paennut naimisiin menon jälkeen, mutta naisen klaanin jäsenet olivat löytäneet ja pahoinpidelleet heidät. Syyskuussa 2018 uutisoitiin väkijoukon pahoinpidelleen ja polttaneen kuoliaaksi bantuvähemmistöön kuuluvan Ahmed Mukhtar Salahin sen jälkeen, kun hänen veljenpoikansa oli mennyt naimisiin etnisen somalinaisen kanssa.”

Lähde: KATSAUS TURVAVERKOTTOMIEN NAISTEN ASEMAAN SOMALIASSA 28.12.2018 Maatietopalvelu Julkinen teemaraporttihttps://migri.fi/documents/5202425/5914056/Katsaus_turvaverkottomien_naisten_asemaan_Somalia.pdf/fd51446e-890b-e772-fbee-35ce79b36c80/Katsaus_turvaverkottomien_naisten_asemaan_Somalia.pdf

Tietoa julkaisijasta

Henna Kajava

Olen perussuomalainen kansanedustajaehdokas Uudellamaalla. Olen PS:n Espoon valtuustoryhmän puheenjohtaja, Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettu ja muitakin luottamustoimia löytyy. Koulutukseltani olen kehityskysymyksiin erikoistunut filosofian maisteri. Työskentelen sivistystoimessa. Politiikkaan päädyin maahanmuuttopaniikin kautta vuoden 2015 vyöryn seurauksena. Olin kysytty puhuja Rajat kiinni- ja suurmoskeijaa vastustavissa mielenosoituksissa.