Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus otti yhteyttä Pudasjärven kaupunkiin vuonna 2008, kun Suomeen pyrki paljon alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Kaupunginjohtaja Kaarina Daavittila ja kehittämisjohtaja Mikko Kälkäjä riemastuivat, kun saivat alle 9000 asukkaan kaupunkiin kerralla sata ”alaikäistä”. Parin vuoden päästä kaupunki sai jo aikuisiakin turvapaikanhakijoita rikastamaan kylänraittia. Kiintiöpakolaisjärjestelmän myötä Pudasjärvi sai vuonna 2011 Ruandan pakolaisleiriltä kuusi kongolaista äitiä lapsineen, yhteensä 35 väkiluvun kasvattajaa yhdellä kertaa. Määrä kertoo keskimääräisen lapsiluvun olevan noin 6 lasta yhtä yksinhuoltajaa kohti. Mikä onnenpotku Pudasjärvelle. Vuonna 2012 Pudasjärven kaupunki päätti yksimielisesti, että tavoite on ainutlaatuinen: vuonna 2018 maahanmuuttajia pitäisi olla vajaa tuhat, kymmenen prosenttia kuntalaisista.
Suomen Kuvalehden artikkeli kertoo totisesti Ihmemaasta. Tuntuu oudolta, että näin hienoilla puitteilla tavoitetta ei olla saavutettu ja Pudasjärvi on joutunut siirtämään sitä muutamiksi vuosiksi eteenpäin. Vuonna 2017 kaupunki on tehnyt jälleen periaatepäätöksen, että vuoteen 2025 mennessä 10 prosenttia kunnan asukkaista on maahanmuuttajataustaisia.
Näiden artikkeleiden valossa näyttää siltä, että Pudasjärvellä on tarjottu turvapaikanhakijoille onnentäyteistä loppuelämää. ” – Tavoitteena on tietysti se, että he (maahanmuuttajat) löytäisivät väylän työelämään tai koulutukseen täällä Pudasjärvellä, toivottavasti, kunnan maahanmuuttotyön koordinaattori Liisa Ronkainen sanoo.” Noihin aikoihin, eli keväällä 2017 ainakin irakilaisella Sarkar Saberilla meni hyvin, ja hän oli laajentamassa 2016 perustetun lammaslihayrityksensä Unelmakeittiö Oy:n liiketoimintaa Ouluun. Mitä ihmettä sitten tapahtui, kun jo saman vuoden syksyllä Unelmakeittiö on tehnyt konkurssin ja ainakin Finnveralle on jäänyt tappioksi yli 50 000 euroa.
Vuonna 2015 Pudasjärven maahanmuuttotyötä koordinoiva kehittämisasiantuntija Virpi Harilahti-Juola totesi, että kiintiöpakolaiset ja turvapaikanhakijat on vaikea pitää Pudasjärvellä, joka on ollut heidän sijoituspaikkansa, johon he eivät ole saaneet vaikuttaa. Vastaanottokeskuksesta Pudasjärven kuntalaiseksi on siirtynyt vuosittain vain yksittäisiä myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneita aikuisia. Pudasjärven onneksi heidän laskelmansa osoittavat, että vaikka tulijoista ei tullutkaan voittoja, niin ei heistä ollut kulujakaan. Siis pudasjärveläisille, koska valtiohan kaiken maksoi.
Tulijoilla on ollut toki työllistävä vaikutus, vaikka he itse eivät työllistykään. Paljon on palkattu henkilöstöä kotouttamaan, perehdyttämään ja tukihenkilöiksi, kuten tässä maisteri Sakon mallissa on esitetty, ja josta myös Pudasjärvi on ollut erittäin kiinnostunut.
On Pudasjärvellä pieniä ongelmiakin ollut, kuten esimerkiksi vastaanottokeskuksesta löytyneet huumeiden käyttövälineet ja kannabis. Nämä eivät kuitenkaan edenneet syytteeksi asti. Poliisin mukaan kukaan ei tunnustanut huumeita omikseen ja suurin osa vastaanottokeskuksen asukkaista paheksui aineiden käyttämistä. Koska turvapaikanhakijat siirtyvät oleskelemaan suurempiin kaupunkeihin, ei Pudasjärvelle pääse syntymään esimerkiksi groomingverkostoa tai muita sellaisia ongelmia kuin sen naapurikaupungissa Oulussa, jonne varmasti suuri osa Pudasjärvellekin sijoitetuista turvapaikanhakijoista siirtyy heti kun se on mahdollista.
Pudasjärven kuntapoliitikot tahtovat pitää kultamunia tuottavan vastaanottokeskuksensa, vaikka Migri haluaa lopettaa sen ja myös sadat kaupunkilaiset ovat vaatineet sen lakkauttamista. Päättäjien mukaan lopetus veisi työpaikkoja ja vaikuttaisi palvelujen kysyntään. Varmasti muutama verorahoin ylläpidetty kotouttamisvirka pitäisi lopettaa ja päättäjät olisivat kiperän tilanteen edessä kehittäessään uusia virkoja tai ajaessaan ystävänsä etsimään oikeita töitä.
Pudasjärven Ihmemaa-visio ja tavoitteet ovat siis vaarassa tuhoutua. Ellei sitten Suomen hallitus suuressa viisaudessaan saa käännettyä Kreikan tilannetta Pudasjärven onneksi. Tähän ainakin hallituspuolue Keskusta pyrkii nyt kovasti vaikuttamaan.
