Blogit

Monikulttuurisuuden edistäminen hallitukselle ilmastotoimia tärkeämpää

Guardian graphic

Yle uutisoi, kuinka maapallon väestöräjähdystä käsitellään julkisuudessa ja kansainvälisesti hyvin vähän verrattuna ilmastonmuutokseen, vaikka molemmat ovat maapallon kohtalonkysymyksiä ja liittyvät kiinteästi toisiinsa:

https://yle.fi/uutiset/3-10825443?fbclid=IwAR0Q7_2cBc2nhDpm8AKnJEyQ_GwCXsI5K745JWgMwyn-RWyvr9Ic3KR1Z-M&utm_source=facebook-share&utm_medium=social  

Artikkelissa arvellaan jälleen rasismin pelon olevan syynä siihen, ettei maapallon kohtalonkysymystä uskalleta käsitellä sen vaatimalla painoarvolla. Afrikan väestöräjähdys ei ole lainkaan asialistalla edes kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.Tällainen suhtautuminen on pelkurimaista ja täysin vastuutonta. Ongelmien ratkaisun edellytys on tietenkin niiden käsittely.

Ylen artikkelin mukaan YK:n erilaisten väestöennusteiden mukaan keskimäärin väestön arvioidaan kasvavan seitsemästä 11 miljardiin vuoteen 2100 mennessä. Lähes kaikki kasvu tulee Afrikasta.

Merkittävä syy, miksei Afrikan väestöräjähdyksestä puhuta on ilmeisesti rasismin pelon ohella se, että ihmisoikeuksiin katsotaan kuuluvan myös vaikka kuinka holtittoman lisääntymisen – ja vaikka valtion eli muiden ihmisten elatuksen varassa. Ihmisen lisääntymisoikeudet vahvistettiin vuonna 1994 Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa. Ilmeisesti Kiina ei ole sitten allekirjoittanut sopimusta, kun on harjoittanut tiukkaa yhden lapsen politiikkaa.

Tätäkin kansainvälistä ihmisoikeutta olisi tarkasteltava nyt muuttuneessa maailmantilanteessa uudelleen ja muutettava se tarkoituksenmukaiseksi – aivan, kuten tulee toimia pakolaissopimustenkin kohdalla.

Etenkin nyt, kun elämme historiallisen nopeaa lajien sukupuuttoaaltoa ihmisen vaikutuksesta, ihmislajin lemmikkeineen ja tuotantoeläimineen raivattua muut lajit on täysin moraalitonta vaatia ihmiselle oikeutta lisääntyä mielin määrin. Maapallon nisäkkäistä on nykyään 60 % tuotantoeläimiä, 36 % ihmisiä ja vain 4 % villieläimiä. Sitä paitsi ihminen säätelee usein varsin brutaalisti muiden eläinlajien lisääntymistä ja niiden omien poikasten hoitoa.

Olisikin toivottavaa, että nyt kun Kiina on aktiivinen bisnesmoottori Afrikassa, niin siltä liikenisi myös globaalia vastuuta – tai realistisemmin ajatellen omaa intressiä pyrkiä vaikuttamaan Afrikan maiden väestöpolitiikkaan. Kiinan yhden lapsen politiikassa oli järkyttäviä lieveilmiöitä, mutta jos Afrikassa päästäisiin edes kahden lapen politiikkaan, niin maapallo kiittäisi, eivätkä lieveilmiöt ehkä seuraisi niin voimakkaina ja niihin voitaisiin keksiä myös ratkaisuja.

Mutta millaista väestöpolitiikkaa harjoittaa nykyhallituksemme? Hallitusohjelman mukaan neljännestä ja viidennestä lapsesta aletaan maksaa korotettua lapsilisää! Ketkähän tästä pääasiassa hyötyvät? Lapsia paljon synnyttävät kehitysmaista tulevat naiset jäävät tämän seurauksena entistäkin mieluummin kotiin synnyttämään lisälapsia. Ainakin eräiden kasvatusasiantuntijoiden mukaan lapset eivät myöskään saa enää riittävästi henkilökohtaista huomiota vanhemmilta, jos perheessä on lapsia enemmän kuin kolme. Hallitusohjelmassa ei nurinkurisesti puhutaan mitään siitä, kuinka tuettaisiin perheiden perustamista nykytilanteessa, jossa yhä useampi jää kokonaan vaille perhettä ja usein tahattomasti.

Rinteen hallitukselle monikulttuurisuuden ja väestönvaihdoksen edistäminen onkin tärkeämpi tavoite kuin ilmastonmuutoksen torjuminen. Ilmastopäästöjen vähentämisessä sivuutetaan se oleellinen asia, että kun kehitysmaista otetaan tänne konservatiivisia, suurperheitä ja lihansyöntiä suosivia ihmisiä uudisasukkaiksi, niin tämä tukee ilmastopäästöjen kasvua. Lapsen saaminen Suomessa kuormittaa ilmastoa moninverroin enemmän kuin Afrikassa. Rikkaassa maassa lapsesta koituu vuodessa noin 58,6 tonnia hiilidioksidipäästöjä ja autosta vain 2,4 tonnia. Lisäksi kehitysmaiden kaksoiskansalaiset lentävät pitkiä ja ilmastolle haitallisimpia lentoja kotimaidensa ja Suomen välillä.

Jos keskityttäisiin turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottamisen sijaan hyvinvoinnin, koulutuksen, yritystoiminnan ja omavaraisuuden kehittämiseen pakolaisleireillä, voitaisiin samalla panostaa pakolaisten ympäristökoulutukseen ja näin he veisivät ympäristöosaamisensa kotimaihinsa, kun jälleenrakennus alkaa.

Tietoa julkaisijasta

Henna Kajava

Henna Kajava

Olen perussuomalainen kansanedustajaehdokas Uudellamaalla. Vaikutan Espoon valtuustossa, valtuustoryhmän 1. vpj:nä sekä opetuslautakunnan jäsenenä. Koulutukseltani olen kehityskysymyksiin erikoistunut filosofian maisteri. Työskentelen sivistystoimessa.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa