Blogit

Näin laiskottelet veronmaksajien rahoilla

Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Näin se on ja laiskottelu onkin parhaimmillaan taidetta, joka kismittää suunnattomasti työssä käyvää veronmaksajaa. Laiskottelu vaatii yllättävän paljon suunnittelua ja kokemusta, jotta veronmaksajien rahat osaa täysimääräisesti hyödyntää. Niinpä haluan kokeneena laiskottelijana antaa aloittelijoille hyvät perusohjeet, joita sitten voi jalostaa mieleisekseen.

 

Omakin laiskotteluni alkoi oikeastaan sattumalta monipuolisen työuran ja yrittäjyyden jälkeen. Työsuojeluviranomaisia kauhistuttavien tuntimäärien ja virheellisen ruokavalion avulla sain poltetuksi itseni niin loppuun, että kymmenet lääkärit eivät löytäneet mitään keinoja työkyvyn palauttamiseen edes pientä puuhastelua varten. Pitkät sairauslomat tyhjensivät tilin ja tulot putosivat nollaan.

Ennen niin iloisen veronmaksajan hymy hyytyi seuratessa, kuinka vuosien saatossa yhteiseen kassaan kerätty potti paloi ns. mopen perseeseen ilman mitään näkyviä tuloksia. Seuraavaa lääkärikäyntiä odotellessa oli runsaasti aikaa etsiä omatoimisesti ratkaisua ongelmiinsa netin ja kirjallisuuden kautta ja tuli välillä luettua tuhansia sivuja pelkkää viihdettäkin, kun kroppa ei muuhun antanut periksi.

Sieltähän se ratkaisu lopulta löytyi, mutta laiskottelun ihanuus oli ehtinyt vaarallisesti iskostua mielen sopukoihin, eikä toisaalta tehnyt enää yhtään mieli heittäytyä takaisin oravanpyörään tuhoamaan loputkin terveydestään. Ei siis kenellekään palkkatöihin vaan takaisin yrittäjäksi vain sillä ehdolla, että toimeksiannoissa olisi jotain tolkkua ja asiallinen korvaus. Koska ne kävivät jatkuvasti harvinaisemmiksi, piti henkilökohtaista kulurakennetta sopeuttaa jatkuvasti alemmaksi, jotta huonokatteisesta puurtamisesta jäi edes jotain käteen. Hiljalleen oppi laiskottelemaan yhä enemmän ja mikä ihmeellisintä, elämän laatu parani koko ajan selkeästi. Lopulta alkoi tulla hyvin toimeen ihan pelkällä laiskottelulla.

En puuduta historialla enempää, vaan tästä voidaan siirtyä laiskottelijalle tyypilliseen päiväohjelmaan. Ohjelma on suunniteltu siten, että Kelan maksamalla peruspäivärahalla tulee hyvin toimeen.

 

Aamulla ei ole heräämisen kanssa niin näpö nuukaa, eli sitten kun lepoa on tullut riittävästi. Yleensä jossain klo 5 ja 8 välillä. Parin aamukahvikupposen ja savukkeen jälkeen (savukkeet voi jättää pois tai korvata jollain muulla) ajatukset ovat kirkastuneet sen verran, että päivän ohjelma alkaa hahmottua.

Ensimmäisenä selaan tabletilta tai läppäriltä päivän uutiset kansainvälisistä medioista. Kotimaisista riittävät otsikot, koska sisällön voi päätellä niistä tai mitään olennaista ei ole tapahtunut. Televisiota ei kannata avata, koska sieltä tulee silkkaa tuubaa tai typerään uurastamiseen ja lähimmäisten halveksimiseen opastavaa propagandaa. Kaverit kuitenkin linkkaa feissariin, jos jotain on livahtanut itseltä ohitse. Huomatkaa, että näin pienillä tuloilla välttyy jopa Yle-verolta, eikä muustakaan sisällöstä tarvitse maksaa kuin nettiyhteyden verran ja se on nykyään halpaa. Ei tarvita kuin 50-100 kaltaistani laiskottelijaa, niin yksi toimittaja saa potkut, kun sille ei ole varaa maksaa enää palkkaa. 20 000 riittää jo aluelehden lakkauttamiseen ja fudut kaikille. Puoli miljoonaa kaataa jo mediakonsernin.

Sitten onkin aika lähteä käymään kaupassa (kaasuautolla, koska muilla polttoaineilla ei ole varaa ajella ja kaasullakin säästeliäästi). Tähän aikaan saa hamstrattua kärryyn päivän tarjoukset ja runsaasti oranssilapuilla varustettuja elintarvikkeita, jotka eivät mene pakkasessa miksikään. Viikon, jopa parin eväät, saa muutaman hampurilaisaterian hinnalla. Ostokset maksetaan tietysti itsepalvelukassalla, missä viisi muutakin ahertaa samalla tavalla tehdäkseen kassahenkilöstä työttömän. On riemastuttavaa oivaltaa, että valmiiksi halpuutettujen elintarvikkeiden ostaminen alennuksella pahentaa entisestään vaikeuksissa olevien maajussien asemaa ja niiden tilat ovat ennen pitkää vasaran alla. Kauppareissu päättyy Hesen ja Subin ohimarssiin, missä osa-aikaduunarit ovat autuaan tietämättömiä vähenevistä viikkotunneistaan.

Kotiin palattua askarrellaan ostokset kaappiin ja valmistellaan jättiannos edullista hiilarimättöä uuniin muhimaan. Siinä on reilu tunti aikaa pilkkoa naapurin metsästä tuodut rangat klapeiksi. Tunnin voimistelu muun laiskottelun lomassa tuottaa saunapuut kuukaudeksi, eikä niitä tarvitse ostaa 65 euron heittomottihintaan joltain epätoivoiselta yrittäjältä, joka tyhmyyttään maksaa siitä vielä 24 % alvia valtiolle.

Tunnin aamupalan/lounaan aikana voi vielä tarkistaa, onko mitään mielenkiintoista maailmalla tai feissarissa menossa. Sitten onkin pakko lähteä leikkaamaan pitkäksi venähtänyt nurmikko kun ei sada, eikä postinkantajallakaan ole vara teettää. Pari litraa bensaa sentään saa hankittua silloin tällöin. Menköön postiljooni taluttamaan vanhuksia tai jättäköön tiistaipostit jakamatta, niin päästään senkin myöhästymisistä eroon.

Ruohoa leikatessa sattui harmittava ja budjettia koetteleva takaisku terän osuttua kiveen. Puhelimessa paikallinen pienkonekauppias sanoo, ettei terää ole hyllyssä, mutta saa parissa päivässä, eikä maksa kuin 120 euroa. Ei jukoliste, pankoon lapun luukulle! Parin tunnin nettisurffauksen jälkeen löytyi Italiasta terä ja samassa paketissa saa kotiovelle uuden filtterin ja pari muuta osaa huonoksi menneiden tilalle. Hehe… 29,90 postikuluineen, vaikkakin täytyy varata tunti pari asentamiseen, jahka paketti saapuu. Kelpaa palkita itsensä kahvikupposella ja savukkeella onnistuneen laiskottelun päätteeksi.

Sitten onkin aika syventyä netin markkinapalstoille etsimään muille tarpeettomaksi käynyttä tavaraa. Pari tuntia silkkaa roinaa ja ylihinnoiteltua tavaraa, mutta sitten bingo! Muutaman vuoden ikäinen jääkaappipakastimien Rolls Royce 120 eurolla. Uutena kolmisen tonnia. Pikainen puhelu myyjälle ja huomenna peräkärryllä hakemaan. Siitä saa helposti 300-400 ecua välistä kartuttamaan ohutta kassaa ja Gigantin ketale jää uneksimaan provikoistaan + lisätakuun myynnistä Romaniassa valmistetulle muutaman satasen peltihäkkyrälleen. Menisi sekin opiskelemaan jonkin kunnon ammatin.

 

Nyt on pieni päivälepo paikallaan. Voisi katsella, mitä vaihtoehtomedioiden pojat jenkeissä ovat saaneet selville maailman menosta ja ladanneet Youtubeen. Tunnissa tulee enemmän tietoa, mitä itse koluamalla löytäisi viikossa. Ahkeria jätkiä. Milläköhän ne tulee toimeen kun niitä sabotoidaan jatkuvasti mainostulojen lopettamiseksi ja valtamedian uskottavuuden ja kassavirran pelastamiseksi?

Jaahas, sitten onkin aika laittaa sauna tulille ja odotellessa ehtii hyvin varailla netistä matkat Tallinnaan saunajuoma- ja tupakkavaraston täydennystä varten. Onnibussin, ratikan ja kansipaikan yhdistelmä edestakaisin irtoaa joustavalla aikataululla hintaan, jonka säästää tupakkakartsassa. Reissun selviää kyllä pähkinöillä, rusinoilla ja vesipullolla, kun laivan tarjoilut ovat törkyhintaisia. Kotonahan on pakastin täynnä sapuskaa. Vai aikoo ne myydä Tallinkin kiinalaisille? Eipä se palvelu siellä kaksista ollutkaan. Alkossa oli kyllä ihan jees, kun nelisen vuotta sitten viimeksi tuli piipahdettua.

 

Saunomisen ohessa onkin mukava grillailla ja rupatella perheen kanssa päivän kuulumiset. Täytyyhän sentään jonkun töissä käydä, että päästään kunnolla lomailemaan ulkomaille. Onhan siellä viikko halvempi, mitä viikonloppu kotimaassa, varsinkin kun laiskotellessa löytyy omatoimimatka vielä kolmanneksen matkatoimistoa halvemmalla ja pari tähteä paremmasta hotellista. Onhan se hiukan työlästä, mutta mihinkäs tässä laiskotellessa kiire olisi? Eikä sille ajalleen parempaa korvausta saa mistään, vaikka kuinka huhtoisi. Joutuisi lomailemaan samaan aikaan kun kaikki muutkin ja silloin se kalliiksi tulee.

Saunapuhtoisena onkin aika köllähtää sängylle tabletti kainalossa. Tänään voisi vaikka unta odotellessa katsoa sen kuuluisan amerikkalaisprofessorin luentoja kansantaloudesta. Hienoa, että lataavat niitä Youtubeen kenen tahansa katsottavaksi, vaikka kehtaahan ne lahjoituksia aina ruikuttaa. Mistä hitosta sitä köyhältä irtoaisi? Vinkukoon hallitukseltaan, kyllä ne sitä vippaa muutenkin ja keskuspankit painaa uutta rahaa koneet punaisina.

Vuosien koluamisen ansiosta laiskuri onkin löytänyt netin kautta kaikkiin elämän osa-alueisiin vastaavan huippututkimuksen ja analyysin pariin. Telkkaria ei tosin voi sen jälkeen avata, kun ikuista opintolainaa neljän tonnin kuukausiliksalla lyhentävä ”asiantuntijadosentti” paasaa syvällä vakaumuksella silmät pyöreänä toljottavalle toimittajalle asiaa, jonka yliopistossa ymmärsi läpeensä väärin. Näin ainakin, mikäli amerikkalaisproffien vankasti perusteltuun argumentaatioon on uskominen ja miksei olisi, kun sen pystyy empiirisesti vähällä vaivalla todentamaan?

 

Eihän laiskurikaan aina saa kulutettua aikaansa näihin kuin tuollaiset 10-12 tuntia päivässä, joten silloin tällöin voi katsella jonkun leffan alkuperäismurteella tai stand up-komiikkaa maailmalta. Kielitaito onkin kohentunut tasolle, mikä työelämän paineissa olisi ollut mahdoton saavuttaa.

Laiskurin onkin vaikea enää motivoitua jonkin tutkinnon perässä ilmeisesti tyhjäkäynnillä röpöttelevään yliopistoon, tai johonkin työmaalle viisastelemaan toisten töistä, joiden näkee olevan sutta ja sekundaa. Vielä hullumpaa olisi osallistua sellaisen tekemiseen.

Joku pastori, filosofi, psykologi tai muu elämäntapakonsultti laiskurista voisi vielä kouliintua, jos taipumukset ja luonto antaa periksi. Kiireisten ahertajien henkinen hätä onkin niin suurta, että sen alan auttajiin tartuttaisiin kuin hukkuva oljen korteen.

Täytyypä vetäytyä sohvan kulmaan pohdiskelemaan vielä tovi tätä elämän menoa. Eipä sitä palkallista työtä tunnu löytyvän, mutta on sentään tehty monta muutakin palkattomaksi ja niistä voi tulla ihan hyviä laiskureita. Laiskotteluun on tietysti lukemattomia variaatioita. Maksaisikohan siitä kukaan, että lähtisi aiheesta luennoimaan, kun mistään muustakaan ei enää olla valmiita maksamaan?

 

Jakoa

Kommentit

Tietoa julkaisijasta

Timo Isosaari

Kirjoittaja on poliittisesti sitoutumaton Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen. Esittämäni mielipiteet ovat omaan työ- ja elämänkokemukseen perustuvia, eivätkä edusta puolueen kantaa.