Kesä 2020 on ollut poikkeuksellinen koronan takia. Epidemia on vaikuttanut monen lomasuunnitelmiin ja uusi tautiaalto tekee tuloaan. Jotain hyvääkin tässä tilanteessa on. Suomalaisille on jäänyt enemmän aikaa keskittyä luonnossa liikkumiseen ja kotimaan matkailuun. Ja toisin kuin kuivana viime vuonna, tämän vuodet sopivat lämpötilat ja sateet ovat saaneet aikaan sen, että maamme metsät ovat täynnä herkullista poimittavaa.
Aikaisemmin kesällä rajojen sulkeminen huolestutti marjojen viljelijöitä. Uskottiin, etteivät suomalaiset suostuisi tekemään ruumiillista työtä pelloilla ja tämän työn voisi hoitaa vain edullinen vierastyövoima. Mansikan sato alkaa olla nyt ohi, mutta mustikkaa on edelleen saatavilla. Jälleen ollaan huolissaan siitä, pääsevätkö thaimaalaiset poimimaan marjoja talteen.
Mutta entä jos suomalaiset huolehtisivat itse marjoistaan. Mustikkaa on nyt runsaasti ja marjat ovat turvonneet sateen ansiosta suuriksi. Ämpärin saa helposti täyteen ilman poimuriakin. Myös hillan sato on ollut hyvä ja vadelmaakin on nyt helposti saatavilla ainakin Etelä-Suomessa. Moni sosiaalisen median käyttäjä onkin innostunut keräämään marjoja myyntiin asti. Tämä onkin hyvä tapa käyttää aikansa, jos kesätyö on jäänyt saamatta. Omalla kotiseudullani lapset harjoittelevat ansaitsemista juurikin mustikoita poimimalla. Toisaalta metsässä liikkumista ei pidä ottaa pelkkänä työnä, onhan se myös liikuntaa ja mielenterveydelle hyödyllistä. On meistä suomalaisista itsestämme kiinni, kuinka paljon hyödynnämme lähiympäristöämme.
Marjojen lisäksi myös sieniä on nyt hyvin saatavilla. Alkukesän lämpö ja riittävät ovat nostaneet herkkutatit esiin. Innokkaiden sienestäjien Facebook-päivitysten perusteella kaupallisestikin arvokasta herkkutattia on nyt paljon saatavilla. Sienisato on myös etuajassa. Tavallisesti vasta syyskuussa ilmaantuvaa suppilovahveroa on nähty tänä vuonna jo heinäkuussa. Itselläni on ollut pyrkimyksenä opetella joka vuosi jokin uusi sienilaji. Keväällä opin käyttämään kartiohuhtasientä ja seuraavaksi aion keskittyä karvarouskuihin. Sienten keräilyssä on aina muistettava huolellinen lajien tunnistus, sillä myrkkysienet ovat todellinen riski ja eräät hyvät sienet saattavat olla saman näköisiä kuin vaaralliset. Onneksi monista sosiaalisen median ryhmistä saa apua sienten tunnistamiseen. Niistä löytää myös hyviä vinkkejä sienten valmistukseen ja säilöntään. Pakastaminen on parasta ravintoaineiden säilymisen kannalta. Toisaalta kuivaaminen säästää tilaa ja kuivatut tuotteet ovat turvassa esimerkiksi sähkökatkon sattuessa.
Sekä marjat että sienet ovat hyvä ”tekosyy” ulkoiluun. Samalla ne ovat ilmaista ruokaa ja niitä poimimalla voi ottaa pienen askeleen kohti luonnollista, ekologista ja omavaraista taloutta. Viehättävä ajatus on sekin, että esivanhempamme ovat tuhansia vuosia voineet kulkea samanlaisia polkuja pitkin samoissa maisemissa ja maistaneet samat loppukesän maut. Suosittelen tätä kokemusta jokaiselle.
Aiheesta muualla:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006584265.html
