Blogit

Suurvaltajohtajat tapasivat Helsingissä

Kuva Heikki Saukkomaa / Lehtikuva

Tällaisia päiviä ei koeta useita. Tänään 16.7.2018 kenties maailman vaikutusvaltaisimmat miehet kohtasivat helteisessä Helsingissä. Harvoin täällä on ollut tällaista: yli kolmenkymmenen asteen hellettä tai poliiseja ja helikoptereita mahtimiehiä turvaamassa. Siksi minunkin oli pakko astua ulos kammiostani ja viettää päivä pääkaupungissa havaintoja tekemässä. En aio raportoida presidenttien tekemisistä sai sopimisista. Sen voin jättää valtamedialle, joka päästettiin sisään tiedotustilaisuuteen (toisin kuin Kansalainen). Nimensäkin takia Kansalaisen sopii kertoa tavallisten kansalaisten näkemyksistä ja päästää ääneen niitä, joita harvemmin valtamediassa kuullaan.

Kuva Jasmina Ollikainen

Helsingissä todella oli tarjolla jokaiselle jotakin. Mannerheimintien varrelle oli kerääntynyt useita uteliaita ihmisiä. Osa osoitti tukeaan Donald Trumpille punaisilla lippalakeilla, osa kannatteli kriittisiä kylttejä ja venäläisillä oli omat lippunsa. Enimmäkseen ihmiset täällä olivat kuitenkin hyvin neutraalin näköisiä. Heitä kiinnosti lähinnä kuvata historiallista hetkeä. Toisaalla oli voimakkaampia mielenilmauksia. Kommunistit ja anarkistit olivat innostuneet liehuttelemaan punamustia lippujaan omassa tapahtumassaan. Senaatintorillekin oli tullut ihmisiä aatekentän kaikilta reunoilta, jos näin voi kuvata. Vaaleanpunapaitaiset tanssijat yliopiston portailla vastustuvat Trumpin aborttipolitiikkaa. Toiselle puolelle toria taas oli pysäköity bussi, johon oli kirjoitettu, että ”jumala suojelee Trumpia ja Putinia”. Tällä suunnalla puhuttiin, että Trump on hyvä presidentti kansallismielisyytensä vuoksi. Paikalla liehutettiin sekä Suomen että Amerikan lippuja. Muuan yksinäinen mielenosoittaja vaati: ”Make truth great again”, mitä sitten totuudella tarkoittikaan.

Kuva Jasmina Ollikainen

Miksi ihmiset sitten olivat sitä mieltä kuin olivat. Päätin vähän jututtaa heitä. Ensin tapasin Perussuomalaisten aktiivin, Mikael Lithin, joka kertoi näkemyksiään presidentti Trumpista. Hän oli vakuuttunut tästä jo vuonna 2015 tiukkojen Etelä-Amerikkaa koskevien twiittien perusteella. Lith kertoi suhtautuvansa Trumpiin positiivisesti myös siksi, ettei tämä varallisuutensa takia ollut lobbaajien kontrolloitavissa. Lisäksi hän mainitsi Trumpin hyväksi puoleksi sen, että tämä on toteuttanut vaalilupauksensa muun muassa ulko- ja kauppapolitiikan sekä maahanmuuttopolitiikan osalta. Lith uskoi myös, että huippukokouksella olisi myönteisiä vaikutuksia Suomelle. Tällaisia kokouksia isännöidessään Suomi operoi tehokkaammin ja itsenäisemmin kansainvälisillä areenoilla, kuin mitä Suomi voi EU:n kautta tehdä.

Politiikkaan osallistuvalla on epäilemättä selkeitä näkemyksiä kansainvälisestä politiikasta, mutta seuraavaksi lähdin kyselemään ei-aktiivisten kansalaisten mielipiteitä. Helteen takia oli pakko käväistä pikaruokapaikassa jonottamassa virvoitusjuomaa sekä poliisien että Odinin sotureiden seassa. Pöydässä pääsin haastattelemaan muutamia miehiä, jotka olivat saapuneet Helsinkiin presidenttejä nähdäkseen. Mikki ja Aleksi istuivat pikaruokaa nauttimassa ja kertoivat näkemyksensä päivän tapahtumista. Jo paidasta päätellen Mikki suhtautui Trumpiin myönteisesti. Hän kertoi pitävänsä sekä Trumpia että Putinia vahvoina, konservatiivisina ja kansallismielisinä johtajina. Mikki uskoi, että presidenttien tapaaminen Helsingissä parantaisi suurvaltojen välejä. Aleksi oli samoilla linjoilla. Hänen mielestään Trump ja Putin olivat oman maansa ja kansansa etujen ajajia ”kuten kuuluukin” sekä taitavia työssään. Aleksin mielestä Putinin politiikasta voitiin olla montaa mieltä, mutta tämän kyvyt olivat ilmeiset. Lisäksi Aleksi toi esiin näkökulman, jonka mukaan Putin olisi Suomen kannalta paras vaihtoehto Venäjän presidentiksi moneen muuhun venäläiseen poliitikkoon verrattuna. Aleksi piti käynnissä ollutta kokousta Suomelle hyvin hyödyllisenä. Ulkomaiset toimittajat levittäisivät Suomesta myönteistä mielikuvaa, nyt kun sääkin sitä salli. Samalla poliittinen viesti kertoisi Suomen tärkeydestä kansainvälisessä politiikassa.

Viereiseen pöytään oli istunut muuan helsinkiläinen kameramies, joka oli sitten juttusille Mikin ja Aleksin kanssa. Päätin haastatella häntäkin ja selvisi että hän oli Trumpista ja Putinista jokseenkin toista mieltä. Hän piti kyllä huippukokousta tärkeänä ja hyvänä asiana, muttei suhtautunut presidentteihin niinkään myönteisesti. Hän totesi, etteivät Trump tai Putin edustaneet maansa tai kansansa etua. Erilaisista näkemyksistä huolimatta keskustelu onnistui ”samassa pöydässä” ja sujui hyvässä hengessä. Diplomatia oli toiminut Helsingin helteessä sekä matalalla että korkealla tasolla.

Jasmina Ollikainen, kirjailija ja historian opiskelija

Tietoa julkaisijasta

Jasmina Ollikainen

Jasmina Ollikainen

Jasmina Ollikainen, kirjailija ja historian opiskelija

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa