Otanmäen mielenosoitus herätti tunteet pintaan – Kymmenittäin hautakynttilöitä uhrin muistolle

Mielenosoituksen oli tarkoitus alkaa iltapäivällä klo 17.30, mutta järjestäjien pitkästä matkasta johtuen he saapuivat paikalle hieman myöhässä aikataulusta.

Saavuimme paikalle hieman viiden jälkeen iltapäivällä, ja katsoimme auton ikkunoista, kun yllättävän suuri määrä paikkakuntalaisia oli saapunut mielenosoituspaikan lähimaastoon katselemaan ehkä jopa hieman varautuneina tulevaa tapahtumaa. Mielenosoitus on allekirjoittaneelle jo yli kymmenes laatuaan viimeisen kuluneen vuoden aikana. Ajoimme kylän keskustan halki etsien parkkipaikkaa yrittäen tunnistaa ihmisiä ikkunoiden lävitse, kunnes löysimme paikan minne jättää automme.

Pakkasimme kuvauskaluston valmiiksi ja aloimme lähestyä vastaanottokeskusta, jonka viranomaiset olivat eristäneet nauhalla. Poliisi oli turvannut turvapaikanhakijoiden asuintilat ja pyytänyt heitä pysymään rakennuksen sisällä. Pääosin kaikissa ikkunoissa oli sälekaihtimet ja verhot vedetty kiinni. En tiedä oliko tämäkin tehty viranomaismääräyksestä, vai halusivatko turvapaikanhakijat paeta todellisuutta. Harva pystyy kohtaamaan surevaa väkijoukkoa, kun omasta viiteryhmästä kaksi henkilöä on mahdollisesti syyllistynyt henkirikokseen, raa’asti kuristamalla.

Tapahtuman järjestäjät saapuivat paikalle ja alkoivat rakentaa puitteita mielenosoitukselle. Miehet ja naiset laittoivat esille kahvi- ja teetarjoilun, sekä äänentoistolaitteet. He olivat järjestäneet paikalle myös kymmenittäin hautakynttilöitä. Yksi tapahtuman järjestäjistä, Marco de Wit, tarttui megafoniin ja alkoi kutsua paikallisia sekä kauempaa tulleita vieraita poliisin aitaamalle alueelle, suoraan vastaanottokeskuksen eteen. Tapahtumaan osallistuneet näyttivät kävelleen hieman aprikoiden, uskaltaakohan täällä näyttää naamaansa. Mielenosoitus oli ensimmäinen laatuaan monelle osallistujista.

Vihdoin äänentoistolaitteet saatiin kytkettyä ja Marco aloitti mielenosoituksen avauspuheen, jonka jälkeen hiljennyimme minuutin ajaksi vainajan muistolle. Tästä eteenpäin olikin tulossa painavaa asiaa, suoraan sydämestä. Se mitä paikalla koin, oli jotain täysin erilaista verrattuna aiempiin mielenosoituksiin. Tunnelma oli rauhallinen, välillä jopa surullisen hiljainen ja harras, muutamia yhteishenkeä kohottavia huudatuksia lukuunottamatta. Freyan esittämän laulun aikana katselin monen paikallisen herkistyvän uhrin muistolle, ja antavan hänelle sen, mitä ihminen voi toiselle surressaan antaa – kyyneleen. Vilpittömän, kauniin, ikävän kyyneleen.

Ihmiset ovat heränneet. Tapahtuma herätti nukkuvat tunteet; ikävän, kaipuun, raivon ja mahdollisesti kaikkea siltä väliltä, sekä hieman skaalan ulkopuoleltakin. Itse ulkopaikkakuntalaisena en tuntenut uhria, mutta tunnelma oli käsin kosketeltavissa, melkein kuin olisin tuntenut hänet aina. Olin surullinen.

Tapahtumassa puhui useita henkilöitä. Ehkä mieleenpainuvimpina puheina järjestäjätahon lisäksi muistiin jäi Junes Lokan jo mahdollisesti jopa sadas ja Tiina Wiikin ensimmäinen puhe. Ensimmäistä kertaa mukana oli tunnetta suoraan sydämestä, painavaa asiaa ja vilpittömyyttä. Petteri Orpo, Päivi Nerg… Heillä on verta käsissään tämän traagisen surman johdosta. Junes laukoi täyslaidallisen päin valtion johtohahmoja. Tiina taas oli huolissaan turvallisuusilmapiirin muutoksesta, sillä hän kokee, että Oulun ympäryskunnissa on voinut käydä yksin ilman pelkoa raiskauksista, ryöstöistä ja pahoinpitelyistä, mutta toista on nyt. Harmittaa todeta, että ajat ovat muuttuneet radikaalisti kymmenessä vuodessa, itseasiassa jopa viimeisen vuoden aikana.

Puheiden lähennellessä loppuaan, tapahtuman järjestäjät avasivat hautakynttiläpakkauksia ja toimittivat kynttilöitä osallistujille. Minäkin sain yhden, jossa liekki paloi valmiina. Yksi liekki sammui Otanmäellä aivan liian aikaisin, minkä vuoksi sytytimme kymmeniä lisää. Sytytimme kynttilät kunnioittaaksemme ja muistaaksemme viatonta henkilöä, joka joutui tämän poliittisten päättäjien edesauttaman rikoksen uhriksi, jota tappona tutkitaan.

Keräännyimme pitkään hajanaiseen jonoon bannerin taakse, joka oli koristeltu Suomen lipulla tekstein ”Suomi Ensin – Rajat Kiinni”. Marssimme poliisiauton vetäessä letkaa surmapaikalle, jonne laskimme kymmenittäin kynttilöitä. Lepää rauhassa Arto, osanottoni omaisille ja läheisille.