Maailman muslimeista yli puolet on sitä mieltä, että on vain yksi tapa harjoittaa islamin uskoa. Vaikka mielipiteet muslimiuden sisimmästä ovat yleensä varmoja, vaihtelee maittain suuresti se, kuka katsotaan muslimiksi ja kuka ei. Tällä on nyt käytävän suurmoskeijakeskustelun kannalta aivan ratkaisevaa merkitystä, koska suuri – ehkäpä suurin osa suurmoskeijaa kannattavista ei pidä shiiauskovaisia edes muslimeina.
Vaikka Suomessa vallitsee laajalti käsitys, että sunnius on yhtä kuin islamin valtavirta tai miltei sama kuin islamin usko, on yllättävää havaita, että jopa Lähi-idässä palestiinalaisalueilla ja Tunisiassa on pieni määrä muslimeja, jotka eivät pidä sunniuskoa islamin uskona. Malesiassa, Indonesiassa, Balkanilla, Venäjällä, Kirgistanissa ja Kazakstanissa tämä käsitys on yleisempi noin 10 – 30 %:n luokkaa. Huomattavaa on, että valtaosaltaan shiiaenemmistöinen Iran ei ollut tutkimuksessa mukana.
Itä- ja Keski-Aasiassa ja Kaakkois-Euroopassa ja Venäjällä on hyvin yleistä, että koko sanaa ”sunni” ei edes tunneta. Tämä kielii esimerkiksi siitä, että yksipuoliset wahhabilaiset sunnitulkinnat islamista eivät mitenkään voi olla maailmanlaajuisen monoliittisen islamin kärkiprojekti, vaan alueellisen lahkolaisuuden ja alueellisten poliittisten tavoitteiden ilmentymä.
Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa (Libanon ja Irak poikkeuksia) vallitsee muslimiväestön enemmistön keskuudessa käsitys, että shiiat eivät ole islaminuskoisia. Muualla muslimimaissa on tämä käsitys noin viidesosalla muslimiväestöstä, mutta Etelä-Aasiassa Pakistania lukuunottamatta shiialaisuus hyväksytään yleisesti osaksi islaminuskoa. Lähes samoilla alueilla kuin edellisessä sunnikysymyksessä vallitsee suurella osalla muslimiväestöä jopa epätietoisuutta, mitä shiialaisuus on. Sillä, että Irakissa ja Libanonissa sunnit hyväksyvät shiiat yli 90 % enemmistöllä islaminuskoisiksi, saattaa olla vakauttavaa merkitystä pidemmän päälle.
Mystiikkaan taipuvaista suufilaisuutta ei identifioida läheskään kaikkialla muslimimaailmassa osaksi islamilaisuutta. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka erottuu selvimmin alueena, jossa valtaväestö ei hyväksy suufeja islaminuskoisiksi.
Pienemmistä etnisuskonnollisista ryhmittymistä on syytä ottaa esiin kaksi shiialaista ryhmää, alaviitit ja druusit, joita asuu Libanonissa ja Syyriassa. Vaikka Libanonissa enemmistö väestöstä pitää Syyriassa valtaa pitäviä alaviitteja islaminuskoisina, vain vähemmistö pitää druuseja islaminuskoisina. Syyriassa voidaan olettaa, että sodan raaistamat mielialat ovat merkittävästi lisänneet vastakkainasettelua shiiojen ja sunnien välillä.
http://www.pewforum.org/2012/08/09/the-worlds-muslims-unity-and-diversit…
