Presidentti Niinistön muotokuvaa on kovasti haukuttu. Se on taiteeseen suhtautumisessa ihan tavallista ja kritiikkikin tarkoittaa eri sävyissään sitä, että teos on saanut aikaan tunnereaktion ja toteuttanut suurelta osin tehtävänsä. Onhan sitä kehuttukin, mutta kansalliskonservatiivisessa ”kuplassani” suhtautuminen on ollut pääosin negatiivinen. Sikäli kun teos on noteerattu.
Minä pidän muotokuvasta. Jouduin oikein miettimään siihen syytä, koska se ei saanut minussa aikaan mitään isoa tunnetta, kuten todella taitavasti toteutettu teos yleensä saa. Tämän teoksen kohdalla pitäminen on sellaista mukavaa uteliaisuutta.
Tänään heti herättyäni tiesin. Siihen on kaksi syytä. Toinen on hiukan poliittinen ja toinen johtuu henkilökohtaisesti tärkeästä seikasta, joka kiinnostaa minua aina heti kokonaisuuden katsomisen jälkeen toisten tekemissä teoksissa. Kumpikaan ei ole oikeastaan itse teoksen visuaalisuudesta pitämistä vaan liittyvät sen tuottamiseen ja toteutustapaan.
Ensin se poliittinen. Tämä liittyy teoksen tuotantotapaan. Mielestäni julkisten taideteosten hankinnassa on kautta aikojen keskitetty työn tilaaminen ja ostaminen liian pienen sisäpiirin valtaan. Pidän sitä jopa korruptiona. Julkisen taideteoksen tilaaminen ja ostaminen linkittyy aina politiikkaan. Päätökset ostamisesta ovat aina poliittisia, vaikka ne näennäisesti tekeekin asiantuntijaraati tai virkamies.
Otetaan esimerkiksi Tampereen Rantaväylän tunnelin ilmanvaihtopiiput. Tampereen taidemuseo järjesti kilpailun taideteosten toteuttamiseksi niihin. Vaikka esimerkiksi Tamperelainen-lehden lukijat äänestivät kolmesta finalistista voittajaksi tamperelaisen Jani Ajon, joka sai 57 prosenttia äänistä, niin vain yhden prosentin lukijoiden äänistä saanut Jan-Erik Anderssonin taideteos toteutettiin. Tuntemattoman Ajon suunnitelma oli kyllä hieno, mutta Andersson, joka kääri suunnitelmastaan 35 000 euroa, on vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin tunnettu taiteilijaisä. En tietenkään väheksy Anderssonin taitoja, hän on ollut taiteilija jo ennen kuin tytär on syntynyt ja varmasti arvostettu tuottoisana, monipuolisena ja taitavana. Ja varakkaana. Mielestäni piippujen suunnittelukilpailu olisi pitänyt järjestää tamperelaisissa oppilaitoksissa.
Presidentti Niinistön muotokuvan tekijöitä on sata ja he kaikki ovat nuoremman polven taiteilijoita. He ovat ammattitaiteilijoita, mutta vielä kovin tuntemattomia. Kävin googlettamalla läpi satunnaisesti heistä joitakin. He ovat saaneet muutamia stipendejä ja apurahoja, näyttelyitäkin on ollut ja jonkun verran julkisia taideteoksia. Todennäköisesti kuitenkin heistä sellaiset, joilla ei ole varakasta perhetaustaa, joutuvat tinkimään taiteellisesta intohimostaan talouden vuoksi tai toisinpäin. Mielestäni on hienoa, että teos on tilattu lahjakkailta nuorilta. En väitä etteikö heilläkin olisi omat poliittiset ideologiansa ja on surullista että menestymään tulevat ne, joiden ideologia sopii poliittisen päättäjän kuplaan.
Valtio ja kunnat voisivat käyttää taiteeseen budjetoituja verovaroja säännöllisesti vaikka tilaamalla julkisia taideteoksia alan opiskelijoilta ja tukea tällä tavalla lahjakkaiden nuorten etenemistä.
Toinen syy miksi pidän muotokuvasta, on sen toteutustapa. Tai oikeastaan toteutustavat. Henkilökohtaisesti mielenkiintoni herää aina, jos taideteos on toteutettu tavallisuudesta poikkeavalla tavalla, materiaalilla tai niitä sekoittaen. Taidenäyttelyissä pysähdyn aina tutkimaan, jos ensi katsomalla herää kysymys, miten tämä on tehty tai mistä se on tehty?
On olemassa monenlaisia nerokkaita uniikkeja ratkaisuja, mutta myös sinnikkään kokeilun tuloksena syntynyttä tekniikkaa, jonka kehittäjä voi pitää sitä omana tavaramerkkinään ja vakiinnuttaa tuotantoonsa. En tiedä onko taiteilijoilla tapana paljastaa ”reseptejään”, mutta itse ainakin olen kertonut kysyttäessä miten tempera-hiili-akvarelli –maalaukseni on tehty. Moni on sanonut, ettei ole kohdannut vastaavaa ennen.
Vasemmalla tempera-hiili-akvarelli -maalaus ”Rannalla”, oikealla tempere-hiili-akvarelli -maalaus ”Ystävät”.
Molemmat tuotantoani vuodelta 1998
Taiteilijana pidin erilaisten materiaalien ja tekniikoiden kokeilusta. Edelleen sellainen kiinnostaa. Edelleen ihastun aina kun näen uudella tavalla toteutetun taideteoksen. Että miten tuosta saakin jotain tällaista. Presidentin muotokuvan haluan nähdä luonnossa jotta voin todeta sen jokaisen taiteilijan oman kädenjäljen ja tekniikan.
Muotokuva on presidentti Niinistön näköinen, joten sillä lailla teos on hyvin perinteinen. Toisin kuin Tarja Halosen virallinen muotokuva, josta on tunnistettavissa vain hiusten väri.
