No, tietysti verottajan, koska sen voi tehdä seuraamuksitta ja pankkikeikasta joutuu lusimaan pitkäksi aikaa. Ainoa ongelma verottajan ryöstämisessä on, että täytyy ensin junailla itsensä sellaiseen asemaan, josta pääsee yhteiseen aarrearkkuun käsiksi, vieläpä joka vuosi uudelleen. Juoni on sinänsä simppeli ja sitä on yritetty vähän julkisuudessakin raottaa, mutta konsernijärjestelyjen ja omistuspohjan hämärtämisen avulla saadaan näyttämään hyvin monimutkaiselta. Toiminnan laajuus on mykistävä, sillä maailmanlaajuisesti puhutaan biljoonien, ei siis miljardien, vaan tuhansien miljardien ”bisneksestä”. Jos yritykset lakkaisivat kiertämästä kotimaidensa veroja, esimerkiksi Irlannin valtio olisi vararikossa saman päivän iltaan mennessä.
Otetaan malliesimerkkinä kotoisasti Fortum, joka perusti Irlantiin holding-yhtiön, Fortum Finance Ltd, vuonna 2012. Irlantilaisen yritysrekisterin mukaan sillä on vain yksi omistaja, eli Fortum ja käytännössä vain yksi asiakas, eli Fortum. Irlannin yksiköllä ei ole edes kotisivuja, eikä sen toiminnasta tai vastuuhenkilöistä saa mitään tietoja, ellei osta maksullista raporttia sikäläisestä yritysrekisteristä. No, menin ja ostin 3 euroa + alv. Sittemmin Fortum on perustanut kaksi vastaavaa yritystä lisää sinne ja muita ainakin Belgiaan ja Hollantiin, mutta keskitytään tähän yhteen, jolla kupletin juoni tulee selväksi. Hieman yksinkertaistettuna, jotta pysyy ymmärrettävänä.
Irlantilaisen holding-yhtiön ainoa tehtävä on pääomistajansa rahoittaminen, eli se lainaa Fortumille rahaa, jonka Fortum itse (ja mahdollisesti muut sijoittajat) on siihen ”sijoittanut”. Fortum maksaa lainasta korkoa irlantilaiselle firmalleen, koska Irlanti verottaa pääomatulot huomattavasti Suomea kevyemmin. Sääntöjen mukaan se ei ole aivan laillista, mutta sen vuoksi sääntöihin on jätetty aukko, joka tekee siitä laillista Suomessa. Iltalehden laskelmien mukaan Suomen valtio olisi menettänyt näiltä osin verotuloja 111 miljoonaa euroa, mutta ei voi tehdä asialle mitään. Rahat eivät tietenkään häviä kuin pieru Saharaan, vaan saavutetut verosäästöt palautetaan Fortumin osakkeenomistajille ja ohessa palkitaan avokätisesti ”osaajat”, joiden ansiosta osingot kasvavat silmissä.
Tässä tapauksessa Irlannin yksikön johdossa on ainakin nimellisesti Andrew Ryan, jonka omistama yritys tuottaa juuri haluttua asiantuntijuutta monille muillekin yrityksille. Andrew on varmasti kiireinen mies, koska samaisessa yritysrekisterissä hänen on merkitty olleen peräti 104 yrityksen johtoryhmässä. Pätevyytensä hän on oman ilmoituksensa mukaan hankkinut maailman suurimpiin kuuluvissa tilintarkastusyhtiöissä Pricewaterhouse & Coopers ja KPMG. Kuten tiedämme, näiden tilintarkastusyhtiöiden tehtäväksi on annettu lakisääteisesti asiakasyritysten kirjanpidon valvonta. Toisin sanoen sen varmistaminen, ettei väärinkäytöksiä tapahdu. Vaikka niissäkin hommissa tienaa kohtuullisen hyvin, Andrew kuitenkin luiskahti pyöröovista perustamaan oman konsulttitoimiston, missä epäilemättä tienaa vielä moninkertaisesti enemmän. Kolmen euron budjetilla jääköön tarkemmin selvittämättä hänen osaltaan ja keskitytään suomalaisiin vastuuhenkilöihin.
Irlannin yksikössä näyttää istuvan Fortumin talousjohtaja (vuodesta 2012) Markus Rauramo, joka oli ilmoittanut Suomen verottajalle vuonna 2017 noin 724 000 euron ansiotulot ja siihen nähden vaatimattomat 57 500 euron pääomatulot. Veroa on peritty 49 %, eli hän on kiltisti maksanut oman osuutensa yhteiskunnan raskaasta taakasta. Sitä on tietysti mahdoton maallikon selvittää, kuinka suuren osan hänen palkastaan on maksanut Fortum suoraan, kuinka paljon muut holding-yhtiöt (ts. Fortum välillisesti), tai kuinka orjallisesti hän on muistanut ilmoittaa kaikki tulonsa Suomen verottajalle. Irlannin yksiköstä on kuitenkin vielä rekisteröity sidonnaisuus Luxemburgissa sijaitsevaan osoitteeseen.
Irlannin yksikössä istuvat (tai ainakin piipahtavat) myös Fortumin verojohtaja Reijo Salo, Fortumin talousjohtajistoon kuuluva Jouni Huttunen, sekä muuan Eija Jokinen, jonka rekisteriin antamilla osoitetiedoilla ei löydy yhtään mitään. Heidän ilmoittamillaan tuloilla ei pääse sellaisiin ansioihin, jotka herättäisivät suurempaa huomiota.
Vielä rekisteriin on merkitty John Turner, joka on istunut Ryanin omistaman konsulttiyhtiön hallituksen lisäksi useiden muiden uudelleenorganisointia kaipaavien yritysten johtotehtävissä. Osa tiedoista saattaa toki olla vanhentuneita tai niitä ei vaivauduta päivittämään, koska näillä itseään rahoittavilla yhtiöillä ei ole mitään muuta funktiota kuin tilisiirtojen tekeminen ”tilinpidollisesti ja verotuksellisesti edullisella tavalla”.
Nykyisin jokaisella pörssiyhtiöllä ja muillakin kansainvälisillä konserneilla on vastaavat järjestelyt. Vuoden 2008 pankkikriisin pahimpiin kuuluvan etäpesäkkeen, Irlannin, pankkijärjestelmä pelastettiin käytännössä laskemalla yhteisövero houkuttelevan, ellei jopa järjettömän alhaiseksi. Sen jälkeen sinne ovat siirtäneet huomattavan osan rahaliikenteestään lähes kaikki maailman suurimmat yritykset. Monellakaan niistä ei pienellä ja perusköyhällä saarella ole varsinaista liiketoimintaa, joten tänä päivänä koko saarivaltion kansantuotteesta suurin osa muodostuu tällä menetelmällä. Ja Irlantiahan mainostetaan EUn onnistuneimpana esimerkkinä talouden tasapainottamisessa. Ikävä kyllä, se on tapahtunut kaikkien muiden kustannuksella ja todellakin, jos veronkierrolle pantaisiin piste, olisi Irlanti kirkon alle kuollutta rottaa köyhempi.
Siispä kaikki, jotka ovat olleet huolissaan Euroopan Unionin muuttumisesta tulonsiirtoliittovaltioksi, huolestuvat ihan turhaan. Se on jo ajat sitten muuttunut sellaiseksi, vaikkakaan ei avoimen fiskaalisesti, vaan varjoisilla kujilla konsulttien, tilintarkastusyhtiöiden ja maailman suurimpien pankkien avittamana. Toki asia on kaikkien päättäjien tiedossa. Ovathan he itse olleet hyväksymässä lainsäädäntöä, jolla verot voidaan kiertää ja omistussuhteet kätkeä. Muutoin yhteisvaluutta eurolla ryyditetty poliittinen hanke nimeltä Euroopan Unioni olisi jo lakannut olemasta. Pelastusoperaation hintana sen jäsenvaltiot kärvistelevät jättimäisten budjettivajeiden vankina ja pankkijärjestelmä huojuu edelleen kuin korttitalo tuulessa EKPn massiivisista tukiostoista huolimatta.
