Saksalaiseen historiaan on kuulunut kautta vuosisatojen pyrkimys Euroopan hallitsemiseen tavalla tai toisella. Adolf Hitler julisti omaa versiotaan Meidän Euroopastamme (Unsere Europa/Festung Europa) ja tunnusti avoimesti Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan Kolmannen valtakuntansa edeltäjäksi, Toiseksi valtakunnaksi.
Natsi-Saksan kukistuminen ei suinkaan pyyhkinyt saksalaista herruusunelmaa olemattomiin. Se muhi edelleen ja se sai uuden kodin uudessa hankkeessa. Samat natsivirkamiehet, jotka olivat olleet luomassa natsien rotulakeja ja suur-Saksan Eurooppaa koskevia tulevaisuuden suunnitelmia, olivat keskeisessä roolissa EU:n synnyttämisessä 1957.
Tohtori Walter Hallstein oli luonut käsitteen Veri ja kunnia, ja piti rotulakeja uudessa natsien hallitsemassa Euroopassa keskeisimpänä vuonna 1939. Vuonna 1957 hän oli yksi Rooman protokollan allekirjoittajista, joka oli EU:n alku. Hallsteinia pidetään nimenomaan EU:n komission ”arkkitehtina.”
Hans Globke, joka oli liittoutuneiden natsirikollisten listalla numero 101, mutta jätettiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä tuomitsematta, koska toimi liittoutuneiden vasikkana ja todistajana, oli sodan jälkeisen Länsi-Saksan johtajia. Globke oli Konrad Adenauerin hallinnon ministerinä vuosina 1949-63. Globke oli yksi natsien rotulakien kirjoittajista ja Lopullisen ratkaisun kehittäneessä Wannaseen konfrenssissa mukana olleen Wilhelm Stuckartin avustaja.
EU:n saksalaiset juuret ovat 1920-luvun Saksan kemianteollisuuden suunnitelmissa. Saksan kemian ja lääketeollisuuden jättiläiset perustivat yhteistyöelimen, kartellin, nimeltään IG Farben. IG Farben laati suunnitelman, jolla luotaisiin sen jäsenille yhteiset eurooppalaiset markkinat. Kun IG Farben perustettiin 1925, sen yhteenlaskettu arvo oli 11 miljardia valtakunnan markkaa ja työntekijöitä sillä oli 80 000.
IG Farbenin tavoitteena oli tehdä ihmisistä bisnes, niin, että ihmiskehoista tulisi kauppatavaraa ja markkinat itsessään. Lääketeollisuuden ja kemianteollisuuden patenttien avulla hallittaisiin tuotantoa ja poliittisella voimalla estettäisiin luonnon lääkkeiden käyttö, sekä patentoimattomien lääkkeiden käyttö koko Euroopassa ja mahdollisesti muuallakin maailmassa.
IG Farbenin jäsenet ymmärsivät, että kemian teollisuus oli juuri se ratkaiseva sarana, jonka varassa koko muu teollinen tuotanto toimi, ja tämä koski ennen kaikkea lääketeollisuutta. Oli siis varmistettava ettei tiettyjä tauteja parannettaisi ja ettei niiden syntymistä ennaltaehkäistäisi. Tässä mielessä IG Farben oli edeltäkävijä medikalisaatiossakin: potilaita ei paranneta, vaan hoidetaan mahdollisesti kuolemaan saakka, ja näin saadaan tuloja. Jokainen parantunut potilas on suljettu maksukone.
1933 IG Farben oli natsien suurin rahoittaja. IG Farbenin näkökulmasta katsottuna natsien maailmanvalloitus suunnitelma oli täysin järkeenkäypä ja samoilla linjoilla heidän suunnitelmiensa kanssa. Sodan jälkeen todistettiin, että investoimalla natsipuolueeseen, IG Farbenin jäsenyritykset saivat haltuunsa kemianteollisuuden ja lääketeollisuuden Saksan valtaamilla alueilla ja yksinoikeuden alansa patentteihin.
1940 IG Farbenin miehet laativat oman suunnitelmansa pan-eurooppalaisista yhteismarkkinoista. Nämä toimisivat Saksan johdolla ja koko alueella olisi yksi yhteinen valuutta. Koko alueella olisi myös yhtenäinen patenttilainsäädäntö, sekä yhteiseurooppalainen tuomioistuin, jota Saksa ja kartelli hallitsisivat.
IG Farben rakensi myös täysin omistamansa firman avulla Euroopan siihen asti suurimman kemianteollisuuden keskittymän vallatuille alueille. 24 neliökilometrin teollisuuskompleksia pyöritti IG Auschwitz -niminen yritys ja koska se tarvitsi halpaa työvoimaa, lähistöllä sijaitsevaa keskitysleiriä laajennettiin halvan työvoiman varmistamiseksi. Leirin nimi oli Auschwitz-Birkenau.
Lääkeyritys Bayern, asperiinin suurkauppias nykyisin, sai leiriltä kymmeniä tuhansia koehenkilöitä kehitteillä olevien lääkkeiden testeihin. Asia todettiin myös Nürnbergin oikeudenkäynnissä sodan jälkeen ja 24 IG Farbernin johtajaa sai siellä myös tuomion. Yhdysvaltain pääsyyttäjä Telford Taylorion mukaan toinen maailmansota olisi jäänyt käymättä ilman IG Farbenia.
Suuri osa tuomituista IG Farbenin johtajista vapautui kuitenkin pikapikaa sotarikosvankeudesta tuomioista riippumatta. Carl Wurster, joka oli sodan aikana vastannut nimenomaan kaasukammioissa käytetyn Zyklon B;n valmistamisesta ja toimittamisesta, oli pian BASF:in toimitusjohtaja ja jatkoi siinä asemassa peräti 13 vuotta. Frits ter Meer, joka oli tuomittu Auschwitzissa toimeenpannuista kansanmurhasta ja orjuuttamisesta vapautui hänkin pian sodan jälkeen ja toimi Bayernin toimitusjohtajana vuosikymmenen ajan.
IG Farben jatkoi sekin luonnollisesti toimintaansa ja pyrki luotsaamaan kehitystä kohti yhtenäistä Eurooppaa omien, vanhojen suunnitelmiensa pohjalta. Se onnistuikin siinä, kun saksalaiset pankit lähtivät mukaan hankkeeseen. Olennaista oli luoda koko Euroopan kattava hallintorakenne, jota IG Farben ja saksalaiset kykenisivät hallitsemaan.
Juuri siksi olennaista oli saada organisaation huipulle johtava elin, joka oli kaiken demokraattisen prosessin yläpuolella, mutta jonka käsissä valta todellisuudessa olisi. Tämä elin tuli myöhemmin tutuksi nimellä Euroopan Unionin komissio, EU:n johtava toimielin, jota ei valita koskaan vaaleilla ja jonka jäsenillä on täysi vastuuvapaus ja täysi syytesuoja. He myös tekevät kaikki EU-lakialoitteet ja voivat hylätä mitkä tahansa EU-hankkeet. Komissio on suvereeni myös EU-parlamentin suhteen.
Euroopan Unioni on toteuttanut IG Farbenin suunnitelmat lähes sellaisenaan, tosin lisäämällä siihen ruokapatentit ja yleiset ”elämää koskevat patentit”, mitä ne sitten lienevätkään. Sitä jokainen voi miettiä itsekseen omalta osaltaan. Ainakin IG Farbenin tavoitteena on geenien patentointi ja hallinta, sekä GMO-patentit. Juuri siksi saksalaiset ostivat hiljattain amerikkalaisen GMO-jätin Monsanton. Myös molekyylien patentointi on asialistalla. Tylsiä juttuja, paitsi että meidän koko elämämme on pelissä.
Suomessa kukaan ei puhu julkisesti siitäkään, että ainakin vuodesta 2016 lähtien EU on pyrkinyt saamaan haltuunsa kaikki EU-alueen puhelinnumerot, faxi-tiedot, sekä sähköpostiosoitteet noin 400 miljoonalta eurooppalaiselta. Virallisesti tätä hanketta koskevat direktiivit liittyvät ”terrorismin vastaiseen taisteluun”. Jokainen voi kysyä itseltään, miten sinun puhelimesi tai meilisi liittyvät terrorismiin tai sen torjuntaan. Vastaushan on: eivät mitenkään. Sen sijaan niiden haltuunotto liittyy sinun hallitsemiseesi ja valvontaasi.
Olennainen osa uuden, Saksan hallitseman Euroopan rakennetta ovat saksalaiset pankit, jotka ovat koko mantereen päärahoittajia ja velkojia. Saksalaiset pankit, joista monet Saksan valtio omistaa välikäsien kautta, pyrkivät saamaan, erilaisten omistus- ja yritysjärjestelyjen kautta, hallintaansa Euroopan. Eikä vain valtioita velkavivun avulla, vaan myös näiden omaisuuden vuoria, järviä, jokia, maantietä, rautatietä, kaivoksia, lentokenttiä ja satamia myöten. Näin nyky-Saksa saa valmiiksi sen, mikä natseilta jäi kesken. Irvileuat ovatkin sanoneet jo ääneen: ”Sen mihin Hitler ei pystynyt tankeilla, Merkel tekee pankeilla”.
Hiljattain Saksan liittokansleri Angela Merkel antoi lausuntoja, joiden mukaan ”Eurooppa” ei voi enää luottaa Yhdysvaltoihin tai Britanniaan. Ne eivät olleet enää ”luotettavia” kumppaneita. Miksi näin? Britannia oli irronnut Saksan otteesta Brexitillä ja USA:n uusi hallinto ei sekään halunnut enää tukea ehdoitta Saksan pyrkimystä Euroopan herruuteen. Yhdysvalloissa kun muistetaan vielä varsin hyvin mihin sellainen viimeksi johti. [1] [2]
Hiljattain uutisoitiin myös se, kuinka Saksan armeija pyrkii kaikessa hiljaisuudessa integroimaan pienempien EU-maiden armeijat omaansa, Natoa kulissina käyttäen. Linjaukset ovat jokseenkin samat kuin Waffen-SS:lläkin, lähtien ulkomaalaisten sotilaiden ottamisesta mukaan Saksan armeijaan. [3] [4]
 |
| Kaksi kolmasosaa Hollannin armeijasta on jo integroitu Saksan armeijaan, samoin puolalaisia, romanialaisia jne. yksiköitä. |
Koomisinta tässä kaikessa on suomalaisten ”journalistien” ja ”toimittajien” täydellinen ammattitaidottomuus tai itsesensuuri aiheen tiimoilta. He eivät ainakaan voi väittää, etteivät tienneet näistä asioista mitään, Asia on nimittäin päivänselvä jo Pakistanissa saakka. Miksei muka EU-Suomessa EU-toimittajien keskuudessa? Miksei yksikään ”Saksan kirjeenvaihtaja” ole muka tajunnut tätä, huomannut yhtään mitään? Sitä sopii naureskella, kun lukee Pakistanin tuumailuja. [5]
Kehitys siis kulkee tiettyyn suuntaan ja näyttöäkin on. Miksiköhän suomalaiset poliitikot ovat niin innoissaan EU:sta? Näinhän osa käyttäytyi myös sotien aikana ja itsenäisyytemme alussa. Silloin moni poliitikko halusi saksalaisen kuninkaan hallitsemaan Suomea. Nyt ollaan samoilla linjoilla. Muodot ovat vain hieman toisenlaiset.
[2] http://www.talouselama.fi/uutiset/merkel-antoi-hienovaraisen-varoituksen-trumpille-yhdysvaltain-eristamisesta-6652976 [3] http://foreignpolicy.com/2017/05/22/germany-is-quietly-building-a-european-army-under-its-command/
[4] http://www.euractiv.com/section/security/news/germany-proposes-allowing-non-germans-to-join-its-army/ [5] https://defence.pk/pdf/threads/german-army-continues-to-swallow-its-neighbors.479919/
[6] http://www.eu-facts.org/en/background/dark_roots_europe_lecture.html
Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Sande Parkkosen luvalla
