Meille vakuutellaan, että olemme itsenäisiä.
Massiivinen propagandavyörytys veti koko viime vuoden ajan valheellista kampanjaa itseäisen Suomen 100-vuotissyntymäpäivistä. Se oli silkkaa valhetta. Suomi ei ole enää itsenäinen, eikä ole ollut sitä vuosikausiin. Itseasiassa, suvereniteetin väheneminen on koko ajan kiihtynyt. Jos Saksan ja Ranskan jo toteutusvaiheessa olevat suunnitelmat eurooppalaisesta liittovaltiosta ja armeijasta toteutuvat, me emme enää voi edes leikkiä itsenäistä maata.
http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/06/miksi-suomi-ei-ole-itsenainen.html
Sotilaallisesti olemme jo hävinneet. Maassamme on pysyvästi ulkomaalaisia sotajoukkoja ”harjoittelemassa”. Pääasiassa amerikkalaisista ja saksalaisista koostuvat ulkomaalaiset sotajoukot ovat täällä omasta tahdostaan, itse itsensä kutsuneina. Siihen antaa mahdollisuuden se niin sanottu isäntämaasopimus. Ulkomaalaiset sotilaat kertovat harjoittelevansa sotaa Suomessa. Virallisissa propagandapuheissa näin tuetaan Suomea Venäjän uhkaa vastaan. Todellisuudessa harjoitellaan sotaa suomalaisia vastaan, siltä varalta, että Suomi ja suomalaiset haluaisivat jonakin päivänä itsenäistyä uudelleen. Muutamalla sadalla tai tuhannella ulkomaalaisella sotilaalla ei pysäytetä Venäjää, ei meillä eikä Baltiassa, mutta niillä tehdään tarvittaessa vallankaappaus, jos niin halutaan.
http://rayhablogi.blogspot.fi/2015/08/suomi-antautui-ehdoitta.html
Maamme itäraja ei ole enää Suomen itäraja, vaan EU:n itäraja. Suomalaiset valvovat sitä EU:n puolesta ja sen ohjeistuksien mukaisesti. Tullin keräämistä veroista ja maksuista katosi unionin kitaan viime vuonna noin kahdeksan miljardia euroa, tullin oman ilmoituksen mukaan. Suomi sai pitää kaksi. Olemme toimineet näin koko EU-jäsenyyden ajan. Jos olemme menettäneet jäsenyyden ajan kaksikin miljardia euroa tullin tuloista unionille, se tarkoittaisi noin 46 miljardin euron nettotappiota jäsenyytemme ajalta. Mieti sitä.
Laskutavoista riippuen suomalaiset ovat maksaneet nettona, siis absoluuttisena miinuksena, itsenäisyytensä menettämisestä noin 120-259 miljardia viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Tämä on siis nettotappio, se summa jonka suomalaisten on pitänyt itse maksaa siitä, että he eivät ole enää itsenäisiä ja että heidän asioistaan päätetään Brysselissä, tuhansien kilometrien päässä eduskunnasta. Summa on musertava. Se on myös suurin syy valtion velkaantumiseen, valtion talouden ongelmiin ja suomalaisen yhteiskunnan alasajoon ja tuhoamiseen.
http://rayhablogi.blogspot.fi/2017/10/suomi-eun-heittopussi.html
Peittääkseen tämän kansallisen katastrofin, maamme yhteiskunnan ja itsenäisyyden tuhoamisen, maatamme ulkomaalaisten tahdon mukaisesti hallitsevat satraapit, eli sijaishallitsijat, käyvät jatkuvaa propagandasotaa. Jokainen itsenäisyyttä haluavat leimataan Venäjän asiamieheksi, trolliksi, tai äärioikeistolaiseksi natsiksi. Kaikki faktat kiistetään ja valtamediassa valehdellaan poliitikkojen ja virkamiesten suilla aivan avoimesti ja suoraan. Valtamedia on valjastettu tähän propagandasotaan ja sen toimittajakunta käykin taistoa omaa isänmaataan vastaan innokkaasti.
Unionin ulkopuolella olemme yksin, olemme heikkoja ja avuttomia, ilman Natoa Venäjä hyökkää, me tuhoudumme, emme pärjää, meidän on pakko, ei ole vaihtoehtoja, taloudellisesti pakko jne. Kuulette tuota jatkuvasti, toistona, joka on siis aivopesua pelkistetyimmillään. Jatkuvan toiston avulla, kaikkialta tunkevan viestin teho saadaan sellaiseksi, että kansalaiset alkavat uskoa tuohon valehteluun. Jos ei seuraa lainkaan ulkomaiden medioita, jos on vain suomalaisen valtamedian varassa, on aivopesun kohteena ja elää sen luomassa valhetodellisuudessa.
Suomella ei ole varaa erota unionista. Se tulisi maksamaan jopa kolme miljardia euroa veronmaksajille. Niin no, suomalaiset maksavat joka vuosi joka tapauksessa lähes tuon summan siitä unionin jäsenyydestä saamatta yhtään mitään. Etelän matkalla ei tarvitse vaihtaa rahaa lienee suurin syy EU-jäsenyyden ja euron suosioon kansalaisten keskuudessa. Siitä lystistä jokainen suomalainen maksaa joka vuosia satoja euroja unionille nettoa, siis jokainen meistä jokaisena vuonna.
90 000 suomalaista kuoli itsenäisyyden puolesta sodissamme. Maksoimme sotakorvaukset, joiden koko summa oli muuten pienempi kuin se rahakasa, jonka olemme nettomaksaneet unionille tästä itsenäisyyden menetyksestä. Suomesta on tehty yhtiö, siis valtiomme on rekisteröity yhtiöksi. Armeijamme tottelee nykyisin ulkomaalaisia komentajia. Poliitikkomme ovat ulkomaalaisten päättäjien juoksupoikia, kuten näimme metsäpäätöksessä ja brexit-laskun maksamispäätöksessä. Sipilä uhosi ettei Suomi maksa. Maksaahan toki, kun ulkolaiset isännät päättivät niin, ja maksaa satoja miljoonia siitäkin. Puhdasta nettomiinusta suomalaisille veronmaksajille.
http://rayhablogi.blogspot.fi/2014/12/isanmaasi-suomi-onkin-yritys.html
Mikä on itsenäisyyden hinta? Voiko sitä määritellä? Onko sillä hintalappua?
Argumentit itsenäisyyttä vastaan ovat edelleen niitä samoja, joilla perusteltiin aikoinaan Venäjän tsaarin suurherttuakuntana pysymisen nerokkuutta. Tosin tsaarin Suomella oli oma raha. Enää ei ole sitäkään. Ruotsin vuosisataista siirtomaavaltaa ihaillaan edelleen ja muistellaan lämmöllä aikoja, jolloin suomen puhumisesta saattoi saada kuolemantuomion ja suomalaiset, satraappeja lukuunottamatta, olivat orjina omassa maassaan. Siis hieman kuten nyt. Kunhan satraappimme saavat sosiaaliturvan, työttömyysturvan ja työlainsäädännön tuhotuksi, olemme taas samassa tilanteessa.
Ulkomaalaiset sotajoukot liikkuvat maassa. Ulkomaalaiset hallitsevat luonnonvarojamme. Ulkomaalaiset päättävät mitä maassa tapahtuu. Kansan tehtävänä on palvella tätä ylikansallista valtarakennetta ja maksaa sen kulut ja kustannukset. Vastikkeeksi kansalaiset saavat elää, olla hengissä. Siinä kaikki. Se on jo melkein totta. Lähitulevaisuudessa se on.
Vaihtoehto olisi itsenäistyminen. Kansallinen ja valtiollinen itsenäisyys, tila, jossa suomalaiset hallitsevat itse tätä maata ja sen rajoja, sen taloutta ja yhteiskuntakehitystä, maa jossa ei olisi ulkomaalaisia sotilaita.
Mutta se tulisi liian kalliiksi? Niinkö? Mikä on itsenäisyyden hinta?
Ehkä se ei enää ole suomalaisten mielestä minkään arvoinen.
Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Sande Parkkosen luvalla
