Moni ihmettelee, miksi maamme porvarihallitus tekee stalinistista talouspolitiikkaa, eli sen vimmaa rakentaa mahdollisimman suuria ja katastrofikypsiä kokonaisuuksia. Jos tuntee historiaa, ei pitäisi ihmetellä.
Hallitushan on mielestään amerikkahenkinen kaikissa toimissaan. Tai ainakin haluaa uskoa niin. Talouselämän isot pojat hokevat taustalla samaa mantraa: Iso on tehokas ja suuri on kaunis. Ajatus on tosiaan alunperin amerikkalainen, vaikka sen toteuttikin estoitta Venäjän bolshevikkihallitus.
Kävi nimittäin niin, että neuvosto-Venäjän uudet johtajat ihailivat amerikkalaisen teollisuustuotannon suuria linjoja, etenkin Detroitin autoteollisuutta, jossa kilometrien kokoiset tehtaat työllistivät kymmeniätuhansia ihmisiä. Bolshevikkijohtajien silmissä tuo oli tulevaisuuden megatrendi ja siksi he kutsuivatkin uuteen ihmemaahansa joukon amerikkalaisia insinöörejä suunnittelemaan neuvostotuotannon ja talouden tyhjältä pöydältä.
Bolshevikkien kutsuun vastasikin joukko nuoria valopääinsinöörejä, joiden innostuksella ei ollut rajaa. Saivathan he vapaasti kerrankin toteuttaa visioitaan yhteiskunnasta. Ensimmäinen lahja maailmalle oli teollisuuskombinaatti. Se oli jättiläistehdas, jonka tukitoimena oli sen ympärille ja sitä varten rakennettu kaupunki asukkaineen kaikkineen. Tämä visio oli erityisesti Stalinin mieleen, joka tykkäsi kun vedettiin isolla pensselillä eikä räpelletty kynällä.
Koska mitään sekavaa länsimaista individualismia ja politikointia ei ollut esteenä, amerikkalaiset insinöörit myivät bolshevikeille toisenkin suuren ideansa. Yhteiskunta on kuin kone. Kaikki pystytään laskemaan. Niinpä kaikki pystytäänkin suunnittelemaan noiden laskujen perusteella. Tuloksena oli talouden viisivuotissuunnitelma, joka sinetöi neuvostovaltion tuhon runsaassa puolessa vuosisadassa. Tämäkin oli Stalinin mielestä nerokasta meininkiä.
Nyt meillä on tätä insinööriamerikkalaisuutta ihaileva hallitus, jota johtaa insinööri ja kas kummaa: kaiken pitää olla keskitettyä ja tehokasta. Suuri on hyvä ja tehokas. Päästään suuriin tuotantolukuihin. Päästään suuriin sarjoihin, tehokkaaseen tuotantoon. Niin, se pitäisi paikkansa, jos hallitus johtaisi peltilusikkatehdasta.
Ikävä kyllä Sipilän, Orpon ja Soinin stalinistisen yhteiskuntakumouksen uhreina ovat kuitenkin suomalaiset, jotka kakka jäätyneenä seuraavat miten insinööri apureineen tuhoaa yhteiskunnan, jonka rakentamiseen kului tuhansia ihmishenkiä ja satoja miljardeja euroja. Suomi rakennettiin suomalaisille, heidän omaksi maakseen, mutta insinöörille ja hänen apureilleen se on vain tuotantolaitos, jossa ihmiset ovat konerasvaa ja öljyä.
Mutta ei ajatus Suomi-kombinaatista tyhjästä tule. Se on Etelärannan visionäärien ja ekonomistien unelma, stalinististen oikeistoneropattien ikiaikainen uni yhteiskuntakoneesta, joka jauhaa heille mammonaa.
Ei siis pidä ihmetellä, että lopputulos on tällainen.
Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Sande Parkkosen luvalla
Porvarihallituksen stalinistinen visio
