Presidentti Sauli Niinistö otti kantaa Turun terrori-iskun jälkeisissä tunnelmissa kantaa maahanmuuttoon yleisemminkin ja rajavalvontaan. Hän sanoi, ettei Suomi voi sulkea rajojaan, palauttaa rajatarkastuksia länsirajalle, koska se johtaisi vain Suomen sulkeutumiseen. Hän sanoi myös, että rajojen sulkeminen ei estäisi turvapaikanhakijoiden vyöryä maahan ja toi esiin taas kerran, sen kuuluisan itärajan hallitsemattoman turvapaikanhakijakaaoksen.
Kerrataanpa vielä kerran mikä tilanne oli vuonna 2015. Itärajan turvapaikanhakijavyöry oli kokonaisuudessaan alle 800 henkilöä. Näistä valtaosa passitettiin takaisin Venäjälle Dublinin sopimuksen perusteella, koska Venäjä oli turvallinen maa. Suomi myös vaati Venäjää pysäyttämään turvapaikanhakijoiden tulon omalla puolellaan ja näin myös tapahtui venäläisten toimesta.
Samaan aikaan Ruotsin valtio kuljetti busseilla kenenkään estelemättä 31 000 turvapaikanhakijaa suoraan Tornion kautta maahan. Näistä tuhannet ovat nyt kadoksissa viranomaisilta. Heitä ei pysäyttänyt kukaan missään, eikä presidentti Niinistö tai maan hallitus esittänyt missään vaiheessa mitään toiveita Ruotsille yhtään mistään. Itseasiassa maamme kaikki poliitikot olivat täysin hiljaa siitä, että Ruotsin valtio toi Suomeen kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita.
Kun maahanmuuttovastaiset alkoivat metelöidä tästä oikeasta vyörystä, muutamat itseään hyvinä ihmisinä pitävät poliitikot ja virkamiehet astuivat esiin, ja ilmoittivat ettei näitä kymmeniä tuhansia länsirajalta tulleita voida käännyttää millään perusteilla, koska kansainvälisten sopimusten mukaan heidän turvapaikka-anomuksensa pitää käsitellä Suomessa. Näin siis siitä huolimatta, että itärajan ylittäneet voitiin palauttaa samaan aikaan Dublinin sopimukseen vedoten.
Presidentti Niinistö siis puhui taas kerran muunneltua totuutta. Hän ei kertonut, että Suomi oli EU-jäsenmaana määrätty ottamaan vastaan Euroopan Unionin sisäisin siirroin kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia, olivatpa nämä asustelleet jo vuosia Euroopassa kuten Juha Sipilän kanssa uutisissa esiintynyt nuori mies, tai keitä tahansa. Valtaosa näistä Ruotsin Suomeen kuskaamista oli juuri tällaisia. He olivat pääasiassa jo vuosia Euroopassa olleita irakilaisia ja somaleja, vaikka media huusi suureen ääneen Syyrian pakolaisista ja poliitikot puhuivat syyrialaisista turvapaikanhakijoista. Syyrialaisia tuossa 31 000 tulijan joukossa oli alle 800. Jokseenkin saman verran kuin Albaniasta tulleita.
Mutta itärajan ylittäneet vajaat 800 tulijaa olivat presidentin puheessa edelleen uhka ja hallitsematon ilmiö suljetulla rajalla.
Niinistö myös antoi ymmärtää, ettei rajoja voida sulkea Schengen-sopimuksen ja muiden vastaavien takia. Niinistö jätti sujuvasti mainitsematta, että Suomeen suuntautuva turvapaikanhakijoiden vyöry kuihtui välittömästi sen jälkeen kun Tanska ja Ruotsi ottivat käyttöön tarkastukset omilla rajoillaan. Näin tekivät useat muutkin Euroopan Unionin jäsenmaat. Suomi on Saksan alamaisena yksi niistä harvoista maista joka ei tehnyt niin. Tämän presidentti Niinistö jätti kokonaan mainitsematta puheessaan suurlähettiläspäivillä.
Presidentti Niinistö toi esiin myös sisäisen turvallisuuden. Hän ja maamme poliittinen johto ovat nyt liikuttavan yksimielisiä uuden tiedustelulain välttämättömyydestä ja kiireellisyydestä. Ilman sitä emme kuulema kykene torjumaan terrorismia. Sehän on valhe.
Suomi torjui terrorismia tehokkaasti vuosikymmeniä, sekä Lähi-idän terrorismia, että eurooppalaista vasemmisto- ja oikeistoterrorismia, ja myös Pohjois-Irlannin terrorismia. Laadukas poliisityö, poliittinen toiminta ja ulkopolitiikka, eli maamme yleisesti tunnustettu asema puolueettomana ja riippumattomana maana takasivat sen, etteivät edes Suomessa oleskelleet terroristit tehneet yhtään mitään, tai edes aikoneet tehdä mitään. Se oli menestystarina, oikeasti.
Presidentti Halosen aloittama ja presidentti Niinistön jatkama ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tehnyt meistä osapuolen Lähi-idän konflikteissa. Suomalaisia sotilashenkilöitä on ollut sekaantumassa Irakin ja Syyrian sotiin, suomalaisia sotajoukkoja on ollut Afganistanissa, ja jopa Sudanissa, ja kaikki nämä operaatiot ovat tehneet Suomesta ja suomalaisista islamistisen terrorismin kohteita. Se on ollut seurausta valitusta politiikasta. Maamme valtiojohto on halunnut, että Suomi kuuluu islamistiterroristien kohdemaihin. Sitä tiiviimpi Nato-yhteistyö ja osallistuminen Naton sotilasoperaatioihin on saanut aikaan. Eikä tämä ole mielipide, vaan fakta.
Vuoden 2014 alusta voimaan tullut uusi salaisia pakkokeinoja koskeva laki antoi viranomaisille täysin vapaat kädet seurata, salakatsella ja salakuvata, kuunnella ja äänittää ketä tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa. Se antoi viranomaisille luvan asentaa lupia kyselemättä haitta- ja seurantaohjelmia mihin tahansa mobiililaitteisiin ja tietokoneisiin. Kysymys kuuluu, mitä uusi tiedustelulaki toisi lisää tähän valikoimaan?
On puhuttu uudesta vihjerekisteristä. Niin, poliisin rikoksista epäiltyjen salaisessa rekisterissä oli jo yli 200 000 nimeä, Venäjän presidentti Putin mukaan lukien. Poliisi on ilmoittanut putsanneensa rekisterin nimistä, joita siellä ei pitäisi olla, mutta onko näin, sitä emme tiedä. Se on salainen rekisteri. Nyt sen rinnalle tulisi jokin uusi rekisteri, jonne voisi päätyä ilman, että sinne päätyvää edes epäiltäisiin yhtään mistään. Juuri tällaista rekisterihän ehdoteltiin jo vuosia sitten. Mihin tällaista tarvittaisiin? Terroristeja vartenko? Ei, vaan suomalaisia varten.
Joidenkin puheenvuorojen mukaan uusi tiedustelulaki antaisi viranomaisille oikeuden pidättää tai ottaa kiinni kenet tahansa, vaikka kyseistä henkilöä ei epäiltäisi mistään rikoksesta tai sellaisen suunnittelusta. Jos näin on, mitä helvettiä tämä tarkoittaa?
Se tarkoittaisin sitä, että kuka tahansa voisi milloin tahansa päätyä ilman mitään syytä koppiin. Koska tahansa. Missä tahansa. Mitään perusteita ei edes tarvittaisi. Jos tämä julkisuudessa esitetty pitää paikkansa, se tarkoittaa niiden kuuluisien länsimaisten arvojen täydellistä romuttamista. Ei edes Putinin Venäjällä vangita ihmisiä ilman edes tekaistua syytä. Meidän hallituksemme ja presidenttimme ehdottaa sellaista lakia ja kiireellisenä.
Nyt on todellakin syytä painaa jarrua ja kammata hallituksen ehdotus tiedustelulaista täikammalla kohta kohdalta. Se nimittäin kohdistuisi meihin kaikkiin, eikä vain ”terroristeihin”. Terrorismin torjuntaan on olemassa täysin riittävät välineet niin juridisesti, kuin työkalupakissakin. Sen todisti partiopoliisi omalla toiminnallaan Turussa pysäyttäessään puukottajan, ilman että tämä pääsi hengestään. Se oli juuri sitä minkä perään poliitikot nyt huutelevat ja jonka suomalainen poliisi kyllä osaa, jos tarve vaatii.
Totuus Turun puukotusiskustahan on se, että Suojelupoliisi teki virheanalyysin, eli epäonnistui terrorismin torjunnassa. Se varmasti johtui osittain resurssipulasta, mutta oli myös arviointivirhe. Tekijästä oli tullut useita vihjeitä, mutta SUPOn analyysissa miestä ei pidetty vaarallisena. Voi hyvinkin olla, ettei hänen taustojaan edes kyselty Saksasta, jonka viranomaiset ovat iskun jälkeen kertoneet julkisesti tietonsa miehen rikostaustoista, useammista henkilöllisyyksistä ja yhteyksistä radikaali-islamiin. Nämä kaikki olisi pitänyt tarkistaa jo turvapaikanhakuprosessin yhteydessä ja niiden olisi pitänyt olla hälytysmerkki viranomaisille. Suojelupoliisissa joku tai jotkut eivät pitäneet niitä sellaisina.
Presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän ja muiden poliitikkojen on tällaisen tiedustelulain ajamisen jälkeen aivan turha moittia Turkin presidentti Erdogania ja hänen toimintaansa. Turkissa vangittuja ja pidätettyjä sentään syytetään valtion vastaisesta toiminnasta ja terrorismin tukemisesta. Presidentti ja hallitus haluavat lakkauttaa käytännössä kaikki kansalaisoikeudet yhdellä lailla.
Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Sande Parkkosen luvalla
