Kun yksi toisen maailmansodan jälkeisen maailman kovimmista uutisista syötetään lumikolalla suomalaisille journalisteille, mitä tapahtuu? Ei ainakaan mitään journalistista. Suomalaistoimittajat ja ne luotettavat valtamediat kiukuttelevat, koska Trump valittiin presidentiksi pari vuotta sitten eli pyrkivät selittämään kuinka Pohjois-Korean ja USAn johtajien tapaaminen on pelkkää paskaa teatteria, joka ei ole yhtään mitään ja josta ei seuraa yhtään mitään.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005716541.html
Osittain tämä suomalaistoimittajien typeryys ja moukkamaisuus johtuu tietenkin sivistymättömyydestä ja yleisestä tietämättömyydestä, kyvyttömyydestä tehdä toimittajan työtä eli tiedon toimittamista. Kun ei tunneta historiaa, ei tajuta mitään mistään, ei ole suhteellisuuden tajua ja koska kyse ole Mirkku-Petteri Ylläs-Pallas-Törntöttersönnin ihmedieetistä, suomalaistoimittaja ei ymmärrä mitä tapahtuu.
Kun tähän toimittajia esittävien pölvästien syndroomaan lisätään vielä se, että Trump on väärä presidentti, niin lopputulos on tämä.
https://demokraatti.fi/donald-trump-ja-kim-jong-un-kohtasivat-kamera-tallensi-maireat-miehet-meilla-tulee-olemaan-loistava-suhde-minulla-ei-ole-siita-epailystakaan/
Suomalaiset toimittajat eivät ole vieläkään toipuneet siitä ettei heidän fanittamansa Hitlary Clinton tullutkaan valituksi ja että Donald Trump tekee sen mitä vaaleissa lupasi. Eli kaiken väärin suomalaistoimittajien mukaan. Se johtuu siitä, etteivät suomalaistoimittajat todellakaan usko tai käsitä sitä että Trump menee jokaiseen tilanteeseen USAn etu edellä. Muista viis. Voi olla, ettei tämä ole suomalaistoimittajan mieleen eikä eduksi Suomelle, mutta se on juuri se mitä hän lupasi tehdä ja miksi hän voitti vaalit. Ei se että Vladimir Putin varasti Länsi-Virginiassa vaalilipukkeita.
Pohjois-Korea ja Yhdysvallat ovat olleet sotatilassa 1953 saakka. Voimassa on ollut vain aseleposopimus. Siis sotatila on jatkunut 65 vuotta. Vihollisten johtajat eivät ole tavanneet kertaakaan aikaisemmin. Nyt kun he tapasivat ja saivat aikaan jopa sopimuksen, se on kauhea pettymys suomalaisille toimittajille ja erikoisasiantuntijoille. He kun olisivat niin kovasti toivoneet, että jäätynyt sota olisi leimahtanut kunnon liekkeihin ja miljoonat saaneet surmansa ja demonkratiaa olisi viety kommunisteille sotavoimin, ihan niin kuin Syyriassa ja Libyassakin. Nännit voitelurasvattuina suomalaistoimittajat odottivat aseiden puhuvan ja nyt… Niin, he pettyivät taas. Trump petti heidät. Hullu presidentti ei aloittanutkaan kolmatta maailmansotaa, kuten oli toivottu. Tosin sekin olisi ollut väärin.
Luitteko montaakaan lehtijuttua jossa käytiin läpi Korean sodan historiaa? Näittekö montakin analyyttistä erikoislähetystä televisiosta? Saitteko kuulla, että Etelä-Koreassakin oli sotilasdiktatuuri vielä kolmekymmentä vuotta sitten?
https://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/asia/southkorea/12011064/South-Korean-leader-who-ended-decades-of-military-rule-dies.html
Ette, koska suomalaiset toimittajat keskittyivät kertomaan miten turhaa kaikki on ja millaista teatteria kaksi hullua esittää, ja kuinka väärin on ettei Pohjois-Koreaa tuhotakaan vaan sen miljoonille ihmisille aukeaa mahdollisuus vielä jonakin päivänä kenties elää normaalia elämää, joskus vuosien, kenties vuosikymmenten päästä. Ei, parempi olisi ollut erittäin verinen ja kauhea sota, jossa miljoonat korealaiset olisivat kuolleet.
Oletteko olleet edes tietoisia siitä, että Etelä-Korean sotilasdiktatuuri ja sotilasvalta päättyi vasta vuonna 1993? No ette ole. Eivätkä ole suomalaiset valtamedian toimittajatkaan. Heille historia on sama asia kuin elokuvat. Jotain jonka ehkä katsoi, mutta josta ei muista mitään koska siinä ei ollu ketään hyvää näyttelijää. Koko tämän Pohjois-Korean ydinasekriisin ajan olisi ollut mahdollisuus kerrata historiaa, joka olisi selittänyt nykyisyyden ja miksi tämä tapaaminen oli niin tärkeä. Mutta se olisi vaatinut toimittajilta toimittajan työtä ja päätoimittajilta ammattitaitoa, eikä sellaista enää tunnu löytyvän tai edes olevan valtamediassa.
Onneksi Kim ja Trump eivät toimineet kuten suomalaiset asiantuntijat ovat toitottaneet parisen vuotta ja toimittajat toivoneet sormet ja varpaat ristissä.
Minä elin ydinsodan varjon alla koko ikäni aina vuoteen 1991 saakka. Muistan kuinka hyvältä tuntui se, että idän ja lännen johtajat edes tapasivat, se kun vähensi virhearvioiden mahdollisuutta. Se riitti. Ja oli erittäin mukava juttu kun Valkoisen talon ja Kremlin välille saatiin suora puhelinyhteys. Ihan vaan siksi, että tarvittaessa maiden johtajat olisivat voineet nostaa luurin ja kysyä Mitäs helvettiä nyt on tekeillä?
Muistan kun Nixon kävi Kiinassa, vaikka pikkupoika olinkin. Sekin tuntui kivalta. Jättimäinen kommunistinen Kiina muuttui. Muistan kuinka Deng Xiaoping vieraili USAssa. Sekin oli hyvä juttu. Muistan senkin mitä Deng sanoi tuolloin.
SADAN VUODEN KULUTTUA KIINA ON SILLÄ PAIKALLA, JONNE SE HISTORIALLISESTI KUULUU: MAAILMAN KESKIPISTEENÄ.
Suomalaistoimittajat ovat naureskelleet moisille ajatuksille ja vielä aivan hiljattain Ulkopoliittisen instituutin nerot pitivät moista epärealistisena fantasiana.
Miltäköhän nyt tuntuu?
Voi olla ettei sopimuksesta seuraa mitään. Voi olla ettei mistään tule mitään. Saattaa olla, että herrat vain poseerasivat ja kaikki oli pelkkää ryssien salajuonta, jolla pyrittiin vaikuttamaan Suomen maakuntavaaleihin. Voi olla. Mutta helkutin paljon parempi tämä vaihtoehto on, kuin se jota suomalaistoimittajat pöksyt märkinä jo odottivat, nimittäin suursota.
Kirjoitus on uudelleenjulkaistu Sande Parkkosen luvalla
