Blogit

Sipilän hallitus vaihtumassa junttaan

Jos jollakulla oli vielä hetki sitten epäselvyyttä Suomen demokratian alennustilasta ja silkkaan valehteluun pohjautuneesta johtamisesta seuranneesta poliittisesta kriisistä, ei liene enää, paitsi mediassa. Yritin löytää jotakin analyyttista aiheeseen liittyen Ylen julkaiseman arvottoman roskan seasta, tuloksetta. Kun siellä pidetään itsestään selvyytenä Suomen hallituksen vaihtumista juntaksi, lienee täältä sivusta lupa esittää eriäviäkin mielipiteitä?

Arvottoman näytelmän jatko-osan käsikirjoitus, eli juntan muodostaminen näytetään kirjoitetun jo hyvissä ajoin ennen Perussuomalaisten puoluekokousta, missä jäsenistö ihan äänestämällä antoi ylivoimaisen tukensa Jussi Halla-aholle. Halla-ahon edustamasta linjasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta jäsenistön keskuudessa oltiin demokraattisesti sen kannalla.

Se, mitä Soini pillipiipareineen sitten teki, oli moraalin ja demokratian kannalta yhtä arvokasta kuin kilo hilsettä. Sipilän ”arvomaailmassa”, joka lestadiolaisperinteen mukaisesti perustuu ihmisen taloudelliseen ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kilo hilsettä on investointi tulevaisuuteen, jonka arvoa vähälahjaiset kansalaiset eivät vain yksinkertaisuudessaan kykene tajuamaan.

 

Tähän kohtaan voi esittää kaksiosaisen kysymyksen; A) onko Perussuomalaisia johdettu koko ajan puolueen ulkopuolelta vai oliko se lähtökohtaisesti täytetty myyrillä, jotka nakersivat maata jäsenistönsä ja tyytymättömien äänestäjien jalkojen alta? Ja B) Paljastuiko koko hallitus viimeistään tämän myötä jonkin ulkopuolisen tahon käsikassaraksi, juntaksi, jonka agendalla on vain sen omassa tiedossa oleva tarkoitus ja sitä toteutetaan mitään keinoja kaihtamatta?

Kaikessa mielipuolisuudessaan Soinin pillipiiparit kehtaavat nimittää itseään Uudeksi Vaihtoehdoksi, vaikka siinä ei ole mitään uutta, eikä se missään tapauksessa ole vaihtoehto millekään. Eivät tosin Sosialidemokraatitkaan ole olleet pitkään aikaan sen kummemmin sosiaalisia kuin demokraattisiakaan.

 

Eikä kannata hetkeäkään kuvitella, että nyt olisi saavutettu jokin kulminaatiopiste, arvopohjakosketus, jonka jälkeen tehdään ryhtiliike ja aletaan korjata asioita. Ei, nyt on vasta läiskähdetty läskinen vatsa edellä pintaan ja alkaa varsinainen sukellusvaihe. Voi vain toivoa, että pelaajilta lipsahtaisi pintaan kadotettu pallo ja itse uppoaisivat erittämäänsä nesteeseen.

Suurempaan kuvaan liitettynä kyseessä on vain yksi uusi otteluhäviö globalisaation ja federalismin tappioputkessa, johon ei näy loppua. Kuten Soinin pillipiiparit, Yhdysvaltain demokraatitkaan eivät ole toipuneet vaalitappiostaan, vaan yrittävät olemattomin todistein kammeta presidenttiä ulos Valkoisesta talosta, eikä ole mitään väliä, miten liittovaltiolle siinä hässäkässä käy. Jo nyt on selvää, että huonosti käy.

Sipilän junttaa ei siis oman kansakunnan kohtalo heiluttele, kun kainalosauvojen ja rollaattorien tukemana jatketaan kohti pankkiunioneita ja liittovaltiota. Ne ovat jokaisen hyväksikäyttäjän märkä uni, koska niiden avulla voi käyttää rajatonta valtaa ilman mitään vastuuta. Korostan, ilman mitään vastuuta. Siksi kyseisten organisaatioiden keskeisissä hallintorakenteissa nautitaan täydellistä syytesuojaa jo nyt. Juuri siihen olettamukseen junttakin tukeutuu, ettei ole olemassa mitään oikeudenkäytön välinettä, mikä heidän tekemisiinsä puuttuisi. He unohtavat kansan ja he unohtavat markkinat, joilla molemmilla on kyky, mutta halu tuntuu toistaiseksi puuttuvan.

 

Jakoa

Kommentit

Tietoa julkaisijasta

Timo Isosaari

Kirjoittaja on poliittisesti sitoutumaton Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen. Esittämäni mielipiteet ovat omaan työ- ja elämänkokemukseen perustuvia, eivätkä edusta puolueen kantaa.