Blogit

Soten pureuduttava digitaalisen lapsuuden ongelmiin

Lasten ja nuorten elämän siirtyminen paljolti digimaailmoihin on keskeinen kansanterveydellinen ongelma, joka aiheuttaa fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja kognitiivisia – oppimiseen liittyviä ongelmia. Aluevaltuustojen on tärkeää miettiä ongelmaan ratkaisuja. Edelleen puhutaan kovasti mielenterveysongelmien lisääntymisestä ja psykologien lisätarpeesta, mutta ei syistä, jotka pahoinvointia aiheuttavat. Ennaltaehkäisevän terveydenhuollon toteutumiseksi tulee tutkia ahkerasti juurisyitä. Eräs näistä on peliriippuvuus, joka on sekä muna että kana – se sekä aiheuttaa mielenterveyden ongelmia muun muassa vähentäessään liikkumista runsaasti pelaavilla että toisaalta koukuttaa erityisesti nuoria, jotka kärsivät masennuksesta tai ahdistuneisuudesta.

Yle esitti vähän aikaa sitten kiinnostavan dokumentin aiheesta nimellä Digitaalinen lapsuus. Ehdoton katselusuositus Yle Areenassa ainakin jokaiselle, jolla on lapsi tai useampia! Ohjelmassa tutkija vertaa peliriippuvuutta kokaiiniriippuvuuteen. Toinen tutkija on eri mieltä asiasta ja rinnastaa huolen lasten runsaasta pelaamisesta huoleen, joka aiheutui aikoinaan television katselusta, kun uusi keksintö valtasi ihmisten vapaa-aikaa. Tältä tutkijalta unohtui kuitenkin se keskeinen ero, että peliteollisuudessa pyritään kehittämään tietoisesti tehokkaita koukkuja, jotta ihmiset käyttäisivät aikansa ja rahaansa pelaamiseen. Lapset ovat tässä suojattomia.

Aluevaltuustojen tärkeitä yhteistyökumppaneita laiteriippuvuusongelmien ratkaisemisessa ovat koulut, päiväkodit ja neuvolat. Kouluissa on onneksi aktivoiduttu toimimaan jo lasten liikunnan lisäämiseksi. Ongelman vakavuus ja laajuus on tiedostettava kuitenkin nykyistä paremmin ja kehitettävä monipuolisesti keinoja siitä aiheutuviin ongelmiin puuttumiseksi. Koululaisten vanhemmille on esimerkiksi annettava järjestelmällisesti kunnolliset käytännön ohjeet laiteriippuvuuden ehkäisemiseksi. On parempi puhua laiteriippuvuudesta kuin peliriippuvuudesta, sillä osa lapsista ja nuorista ei niinkään pelaa kuin katsele tuntikausia päivittäin erilaisia lyhyitä videoita esimerkiksi Youtubesta.

Erityisesti pojat pelaavat paljon ja liikkuminen on tämän seurauksena huolestuttavasti vähentynyt. Samoin kehon liikkuvuus on vähentynyt, kun jäykistellään pitkään laitteen kanssa pelaillen. Vasta uutisoitiin, että jopa 40 %:lla peruskoululaisista fyysinen toimintakyky on tasolla, joka voi haitata terveyttä ja hyvinvointia sekä vaikeuttaa arjessa jaksamista. Suositusten mukaisesti liikkuu vain 32 % lapsista ja nuorista.

Kaikkein vakavinta haittaa vanhemmat voivat aiheuttaa lapsilleen antamalla heille digilaitteita liikakäyttöön alle kouluikäisinä. Sen on todettu heikentävän lapsen kognitiivisia kykyjä eli oppimista erittäin tärkeässä kehitysvaiheessa.

Liiallinen pelailu tai ruuduilla roikkuminen vaikuttaa oppimiseen myös vanhemmilla lapsilla, koska sillä on vaikutuksensa koulunkäyntiin. Englannin kielen oppimista pelaaminen on kyllä parantanut erityisesti pojilla, jotka pelailevat tyypillisesti tyttöjä paljon enemmän. Erään suomalaistutkimuksen (Syväoja 2014) mukaan runsas, yli kolme tuntia päivässä kestävä ruutuaika, on koulumenestykseen kielteisesti vaikuttava tekijä. Olen itse törmännyt useamman kerran myös siihen, että alakoululaiset pojat kertovat pelaavansa yöllä myös salaa vanhemmiltaan ja ovat sitten koulussa niin väsyneitä ja levottomia, ettei opiskelusta tule mitään. Lukollinen lipasto olisi tässä helppo apu.

On helppoa tunnistaa liiallisen ruutuajan kehittyminen riippuvuudeksi, koska se aiheuttaa ongelmia ihmissuhteissa ja perusasioiden hoitamisessa. Peliriippuvainen lapsi ei kykene noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä, eikä lopettamaan oma-aloitteisesti pelaamista sovitusti. Pelaamisen rajoittaminen aiheuttaa raivareita ja vihamielistä suhtautumista pelaamista rajoittavaa vanhempaa kohtaan. Arjesta tulee kaikille raskasta.

Itse näen peliteollisuuden alana, joka vie yhteiskuntaa enemmän huonoon kuin hyvään suuntaan. Omien poikieni kanssa päivittäin kamppailevana sitä toivoisi, että joissakin nuorissa jo herännyt kritiikki nuorisokulttuurin siirtymisestä paljolti digivälineisiin ottaisi tuulta alleen. Alkoholin käytön haitat nuoret ovat jo itse ymmärtäneet ja päihdekäyttö on vähentynyt (huumeiden käyttö tosin on lisääntynyt). Ei kehitys ainakaan koskaan paikoilleen jää ja jossain vaiheessa kehityksen on käännyttävä väkisinkin taas terveempään suuntaan.

“Ehdokas Länsi-Uudellamaalla”

Tilaa
Ilmoita
guest
1 Kommentti
Uusin
Vanhin Äänestetyin
Palautteet
Näytä kaikki kommentit
Juha

Kiinassa on otettu kovat keinot käyttöön. Siellä valtio pakko rajaa lasten ja nuorten viikon videopelit tavalla, joka muistuttaa ruokasäännöstelyä. Koulunkäynti kärsii ja ennen kaikkea CCP on huolissaan siitä, että kommunistisen puolueen oma isänmaallinen propaganda aina maan presidenttiä myöten kärsii eli ”jää lehdellä soittelemaan”! Eli kuten Pohjois-Koreassa maassa on vain yksi ”jumala”, jonka palvomisella ei saa olla ”muuta jumalaa”.

Tosin ronskeissa kiinalaisissa videoissa on jo ennen tätä nähty, että perheen iskällä on täysin palaneet hihat ”tulevaisuuden toivon” peli-innostuksesta tavalla, että ”vieroitus” on hoidettu lekalla. Onneksi kuitenkin perinpohjin järkyttynyt murkku jätetty kirjaimellisesti kitumaan.

Tietoa julkaisijasta

Henna Kajava

Olen perussuomalainen kansanedustajaehdokas Uudellamaalla. Vaikutan Espoon valtuustossa, valtuustoryhmän 1. vpj:nä sekä opetuslautakunnan jäsenenä. Koulutukseltani olen kehityskysymyksiin erikoistunut filosofian maisteri. Työskentelen sivistystoimessa.