Blogit

Suomen Pankilla karmaisevat riskit

Eurooppaa koetellut pankkikriisi ei ole hävinnyt minnekään. EKPn pääjohtaja Draghin orkestroima hidas valssi vaihtuu tangon kautta rumbaan ja tahdin määrää tanssipartneriksi vaihtunut Donald Trump. Kuinka tanssahtelee suomalainen, kun europarkettien partaveitsemme, Erkki Liikanen, on onnistunut haalimaan Suomen Pankin taseeseen 54 miljardin euron Target 2-saatavat EKPn kautta?

Liikasen roolia ei tietysti pidä liioitella, koska saldo kasvaa joka tapauksessa automaattisesti, yllättäen ja pyytämättä. Laskennallinen riski on Suomen pääoma-avaimen mukainen 1,78 %, mutta todellinen paljon suurempi, kun kumppanit ajautuvat maksukyvyttömiksi. Ei jos, vaan kun. Vakuudetkaan eivät vakuuta, koska tarjolla ei ole muuta kuin näiden maksukyvyttömien valtioiden velkakirjoja.

Lisäksi tilanne on nopeasti muuttumassa ja ansaitsee hiukan tarkempaa huomiota. Valtioiden omista veloista on jahnattu riittämiin, mutta näistä ei ole puhuttu käytännössä mitään.

 

Ensinnäkin, EKPn tase on miinuksella jo -161,5 miljardia euroa, noin 77 miljardia vuoden takaista enemmän. Tästä vajeesta Suomen Pankin laskennallinen osuus on noin 2,9 miljardia jo kirjatun 54 miljardin päälle. Tämä on kuitenkin vasta alkua.

Pääjohtaja Draghi on tullut ulos muistuttamaan Italiaa euroeron kustannuksista. Italia onkin joutunut vippaamaan EKPlta tähän mennessä 359 miljardia ja Draghin mielestä sopii erota, kunhan ensin hoitaa velat. Italian alijäämä ei ole ainoa ongelma, vaan Espanjalla on 330 miljardin vaje, Portugalilla ja Kreikalla 72 miljardia kumpaisellakin. Talousvaikeutensa ”selättäneen” Irlannin vaje on ainoastaan 2 miljardia. Italian velka on vuodessa kasvanut huimat 110 miljardia euroa ja Espanjankin 76 miljardia. Kreikan velka on lyhentynyt 22 miljardia ja Irlannin 1 miljardin. Tarina ei kerro, mistä rahat velkojen maksuun tempaistiin.

Eniten saatavia on puolestaan Saksalla 754 mrd, Luxemburgilla 167 mrd, Alankomailla 100 mrd ja Suomella se 54 mrd, plus kaikkien mahdolliset lisäongelmat. Jo tässä vaiheessa vajeiden suhde kunkin valtion maksukykyyn näyttää sellaiselta, että Suomen 1,78 prosentin jakoavaimella voi heittää kuikkaa.

Maksukyvyn suotuisa kehittyminen edellyttäisi vientitulojen kasvua ja Euroopan suurin kauppakumppani on Yhdysvallat. Mitä herra presidentti Trump onkaan vihjannut tekevänsä? Nostaa kiinalaisten tulleja ja alentaa jenkkiyritysten verotusta. Ei Kiinaan kohdistuvista tullimaksuista ole mitään hyötyä, ellei USA nosta kaikkien muidenkin tulleja. Kiinalainen tavara vaan tulisi jotakin muuta reittiä Yhdysvaltain markkinoille. Niinpä Trumpin on joko haudattava tullihankkeensa tai neuvoteltava kaikki kauppasopimukset uusiksi. Ihme, jos tästä selvitään ilman kauppasotaa. Saksan lehdistössä ymmärretäänkin taloudesta jotain, joten se kiirehti leimaamaan Trumpin puheen sodan julistukseksi.

 

Akuutimpi riski tulee ehkä hieman yllättäen Trumpin amerikkalaisyrityksille lupaamista veroalennuksista. Euro 28-alueen kokonaisvienti Yhdysvaltoihin oli viime vuonna noin 371 miljardia ja tuonti sieltä noin 249 miljardia euroa. Tänä päivänä suuri osa kaupasta on ”palveluita”, eli käytännössä yritysten rahojen siirtelyä maasta toiseen lähinnä verovälttelytarkoituksessa.

Trumpin toimenpiteillä käy niin, että niin tuotantoa kuin ulkomaille siirrettyjä pääkonttoreita alkaa palata takaisin kotimaahan. Tiedämme varmuudella, että Irlannin ja Luxemburgin taloudet pyörivät lähes yksinomaan suuryritysten pankkisiirtojen varassa, eli molempien taloudelta putoaa pohja pois. Myös Alankomailla on merkittävä rooli tältäkin kannalta ja muistammehan sen 100 miljardin osuuden EKPn saatavista. Suomen osuus euroalueen viennistä USAan on vaivaiset 3,7 miljardia, joten suorat vaikutukset eivät olisi kovin dramaattisia. Välilliset ovat.

Ensimmäiset putoajat tuskin ovat pahimmin velkaiset Italia ja Espanja, koska vievät oikeaakin tavaraa, vaan todennäköisimmin Irlanti, Luxemburg ja Alankomaat, joista kaksi viime mainittua pitävät Saksan jälkeen suurimpia Target-saatavia hallussaan. EKPn alijäämä saattaa kasvaa pelkästään näiden vuoksi 50-100 miljardia tämän vuoden aikana. Sen jälkeen taseen saamapuolella olisivat oikeastaan enää Saksa ja Suomi. Muistettakoon nyt, että Euroopan maista Britannia, Sveitsi, Ruotsi ja Norja eivät vastaa näistä veloista. Me vastaamme ja näillä näkymin kaikkien jäsenvaltioiden vajeet kasvavat tai ainakin vientitulot supistuvat.

 

Mitä tästä sitten seuraa? Herra Trump aikoo keskittyä liittovaltion sisäisten ongelmien hoitoon. En tosin ymmärrä miten. Liittovaltiolla on velkaa karvan vaille 20 000 miljardia, eli vaikka Trump lakkauttaisi koko julkisen sektorin ja käyttäisi kaikki Euroopasta saadut vientitulot velkojen maksuun, kestäisi takaisinmaksu 80 vuotta ilman korkojakin. Ei siis kannata edes yrittää.

Jenkkien oljenkorsi on saada öljyn hinta nousuun ja se kävisi Venäjälle paremmin kuin hyvin. Yhdysvallat kykenisi tuottamaan kilpailukykyiseen hintaan tavaraa, mistä Venäjällä on kysyntää ja se pystyy kasvavilla öljytuloilla sitä myös ostamaan. Euroopan ylituotannosta kyllästyneisiin markkinoihin ei paljoa kannata satsata.

Euroopalla ei puolestaan vaihtoehtoisia vientikohteita ole, ellei Venäjä-pakotteita pureta kiireen vilkkaa. Velkataakka kasvaisi räjähdysmäisesti ilman odotettavissa olevaa konkurssien aaltoakin. EKPn ainoa keino on kasvattaa tasettaan ja päästää sisämarkkinoilla inflaatio valloilleen. Toinen vaihtoehto on koko pääomamarkkinoiden romahdus, koska ilman järeää inflaatiota velkojen hoitaminen on sula mahdottomuus.

 

On aivan mahdotonta ennakoida jatkoa, varsinkin, kun talousalueen tilinpito perustuu astronomisen luokan kirjanpitoväärennöksiin ja niitä on tehtailtu urakalla kaikissa jäsenvaltioissa. Todellisten velkojen ja saatavien selvittäminen näyttää näissä oloissa absoluuttisen mahdottomalta.

Suomen kannattaisi harkita välitöntä vetäytymistä sortuvan rakennelman alta ja keskittyä laittamaan oma pesänsä kuntoon. Minkä verran saatavista kyetään vuosien saatossa perimään velallisilta, jää nähtäväksi. Veloista on turha murehtia niin kauan kun niiden suhde saataviin ei ole tätä pahempi omalla kohdalla. Näiltäkin osin tilanne pahenee päivittäin niin kauan kun räpiköimme euron armoilla.

Kun tapahtumat lähtevät vyörymään, seuraukset saattavat olla aivan yhtä dramaattiset kuin Neuvostoliiton ja sosialismin sortuessa. Nyt sortuu kapitalismi haihatteluksi osoittautuneen globalisaation keralla ja on kertakaikkisen onnetonta, ettei meillä ole valmiina minkäänlaista varasuunnitelmaa, joskin viisaimmat ovat henkilökohtaisella tasolla alkaneet valmistautua. Se ei riitä Suomen pelastamiseksi.

Jakoa

Tietoa julkaisijasta

Timo Isosaari

Kirjoittaja on poliittisesti sitoutumaton Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen. Esittämäni mielipiteet ovat omaan työ- ja elämänkokemukseen perustuvia, eivätkä edusta puolueen kantaa.