Jyväskylän yliopiston äärioikeistotutkija Tommi Kotonen pohtii, että yksi syy ulkoparlamentaaristen ryhmien nousuun oli pakolaiskriisin ohella se, että Perussuomalaiset oli silloin hallituspuolue ja protestikanava puuttui. Helsingin yliopiston tutkija Niko Pyrhönen uskoo, että uudistunut puolue on houkuttelevampi kanava niille, jotka ovat äärioikeiston liepeillä. Myös Helsingin yliopiston Tuukka Ylä-Anttila arvioi, että äärioikeistolaisten liikkeiden ajattelijat siirtyvät perussuomalaisiin.
Tutkijat eivät ole tarkemmin määritelleet mitä tarkoittavat ”äärioikeistolla”. Kotonen ottaa äärioikeistolaisista pienryhmistä esimerkeiksi Soldiers of Odinin, Suomen Sisun ja Suomen Vastarintaliikkeen.
Perussuomalaisissa on vaihtunut vain puheenjohtajisto. Toinen muutos tapahtui, kun joukko puolueen kansanedustajia erosi eduskuntaryhmästä oltuaan tyytymättömiä puoluekokouksen päätöksiin. Nämä muutokset ovat isoja ja merkittäviä asioita suurelle ihmisjoukolle. Sellaisille suomalaisille jotka tutkijat, toimittajat ja muiden puolueiden poliitikot sekä varsinkin uuden uv-ryhmän muutamat edustajat kategorisoivat ”äärioikeistoksi”. Monet heistä ovat perussuomalaisia.
Uusi vaihtoehto –ryhmän puheenjohtaja Simon Elo kuvailee näitä ihmisiä sellaisiksi, joille mikään ei riitä maahanmuuttopolitiikassa. ”Vaikka laittaisi rajan kiinni, tai vaikka ammuttaisiin Suomeen tulevia pakolaisia kiväärillä, nämä samat ihmiset sanoisivat, että ’Miksei ammuttaisi tykillä?’” sanoo Elo.
Tunnen henkilökohtaisesti satoja ihmisiä, jotka määritellään ”äärioikeistolaisiksi”, tai kuten Pyrhönen sanoo ”jotka ovat äärioikeiston liepeillä”. Jos he siis tarkoittavat niitä ihmisiä, jotka vastustavat nykyisenlaista haittamaahanmuuttoa ja monikulttuurisuustavoitteita. Ne ihmiset ovat vanhoja ja nuoria, yrittäjiä ja duunareita, työttömiä ja opiskelijoita, äitejä ja isiä, huolestuneita suomalaisia ja myös ulkomaalaistaustaisia.
Tutkijat pitävät todennäköisenä myös sitä, että perussuomalaisten muuttunut tilanne jakaa äärioikeistoa kahtia. Helsingin yliopiston Tuukka Ylä-Anttilan mukaan se saattaa johtaa jopa äärimmäisimmän aineksen radikalisoitumiseen. Kansanedustaja Elo ehkä näkee saman kuvan kuin tutkijat puhuessaan ”äärimmäisestä aineksesta”. Minä en tunne ketään, jonka mielestä olisi parempia tapoja Suomen ja suomalaisten turvaamiseksi, kuin parlamentaarinen vaikuttaminen. Ja väitän tuntevani kansallismielisiä, maamme tulevaisuudesta huolestuneita ihmisiä hyvin paljon.
Uutisoinnin sävy hämmästyttää. Mikä tässä tilanteessa on niin huolestuttavaa? Mielestäni on erittäin hyvä ja toivottu asia, että näillä ihmisillä on vihdoin puolue jota he haluavat äänestää ja antaa luottamuksensa siihen, että heidän toivomiaan päätöksiä on tulevaisuudessa mahdollista toteuttaa. Jos jossain salaisessa paikassa onkin demonisoinnin kaltainen vaarallinen äärioikeisto, eikö ole hyvä että heilläkin on mahdollisuus äänestää? Vai eikö kaikilla olekaan samanlaisia ihmisoikeuksia?
