Blogit

Viranomaiset eivät uskalla huostaanottaa ISIS-terroristien lapsia

Henna Kajava (ps.)

Helsingin sanomat uutisoi sisäministeriön Tarja Mankkisen ja turvallisuusviranomaisten olevan sitä mieltä, ettei Pekka Haaviston Suomeen järjestämien ISIS-terroristien lapsia tule ottaa huostaan. Mankkinen on väkivaltaiseen radikalisoitumiseen erikoistunut sisäministeriön kehittämispäällikkö. Mankkisen mukaan turvallisuusviranomaisten ajattelu on muuttunut siihen suuntaan, että lapsia voidaan tukea huostaanoton sijaan muilla keinoilla. Mankkinen kommentoi Hesarille näin:

”Suhtautuminen on muuttunut, kun lapsia on palannut ja on nähty, miten he ovat päässeet eteenpäin. On nähty se kehitys, kun lapsi on päässyt tavalliseen elämänrytmiin sekä saanut hyvän ympäristön ja tukea perheeltä”.

Kuinka sisäministeriössä voidaan väittää, että ”tuki perheeltä”, siis lasten terroristivanhemmilta voi edistää lapsen kehitystä? Kuinka moni meistä luottaa näiden ministeriöiden virkamiesten osaamiseen ja järkevään harkintaan poliittisten virkanimitysten jälkeen? Entä kuinka moni uskoo, että lastensuojelun ylikuormittunut naisväki osaa ja uskaltaa olla kovana ISIS-terroristien edessä?

Väitän, että lapsia ei nimenomaan uskalleta ottaa ISIS-terroristeilta huostaan. Tämä on se syy. Lisäksi huostaanoton kustannukset ovat tietenkin valtavia, ja lisäkustannuksia syntyisi vielä enemmän huostaanotossa väkivaltaiseen uskontoideologiaan aivopestyistä lapsista.

Lastensuojeluviranomaiset eivät uskalla ottaa ISIS-terroristien lapsia huostaan, mutta sisäministeriössä ei välttämättä ole niinkään uskalluksesta kyse kuin naiviudesta. Presidentti Niinistökin varoitteli uudenvuoden puheessaan naiviudesta ISIS-terroristien kotiuttamisen yhteydessä. Naiviutensa ovat tunnustaneet toinen toisensa jälkeen erilaiset eurooppalaiset hallinnot monikulttuurisuuteen liittyen. Mankkisen mukaan turvallisuusviranomaiset ovat siis Suomessa alkaneet pitää ISIS-perheitä hyvinä lapsille, kunhan näitä tuetaan riittävästi.

Uskovatko nämä turvallisuudesta vastaavat tädit ja sedät tosiaan, että ISIS-terroristit muuttuvat samantien, kun pääsevät takaisin Suomeen? Nämä eivät ilmeisesti epäile lainkaan sitä, että esim. ISIS-Sanna kykenisi näyttelemään sujuvasti hyvää ja yhteistyöhaluista äitiä ulospäin kasvatuksen jatkuessa kotioloissa samanlaisena kuin ISIS:in parissa. Muistan, kun JIM:illä esitettiin tuomituista psykopaateista kertova dokumenttisarja, jossa kerrottiin mm., kuinka eräskin psykopaattivanki oli onnistunut manipuloimaan koko vankilan henkilökunnan päästäkseen tavoitteisiinsa – ja siinä oli sentään kyse kriminologian ammattilaisista.

Näin siis suomalaisilta vanhemmilta otetaan huostaan paljon vähäisemmistä syistä lapsia, mutta maailman väkivaltaisimman ja rasistisimman terroristijärjestön perheet haetaan Suomeen vailla mitään seuraamuksia viattomien lasten ja naisten tappamisiin, kidutuksiin ja raiskaamisiin osallistumisista tai tällaisen tukemisesta. Otetaan elätettäviksi ja lahjotaan kaikella mahdollisella tuella, jotta näiden olisi mahdollisimman mukava elää siinä toivossa, ettei aiheutuisi ongelmia. Näin nämä ovat mahdollisimman hyvissä voimissa levittämään propagandaansa.

Viranomaiset eivät myöskään välitä, eivätkä osaa torjua sitä ilmeisen suurta riskiä, että ISIS-terroristien lapset viedään lapsimorsiamiksi jihadisteille ulkomaille. Näin tulee mitä ilmeisimmin käymään, sillä ISIS-vaimo Sannahan naitti tyttärensä vain 13-vuotiaana ollessaan ISIS:in palveluksessa Syyriassa. Näin meillä Suomessa tyttöjen oikeudet koskevat vain osaa tytöistä, kun vihervasemmisto pääsee näyttämään suvaitsevaisuutensa äärimuotoja.

Supo on Hesarin artikkelin mukaan huolissaan radikaalin islamismin ylisukupolvisuudesta Suomessa. Ongelma ei koske vain leiriltä palaajia vaan myös muita perheitä. Supon Saana Nilssonin mukaan ”Meillä on lapsia ja nuoria, jotka ovat kasvaneet siihen kulttuuriin pienestä lähtien. Se on huolestuttava muutos, jota ei ollut vielä joskus kymmenen vuotta sitten ainakaan nykyisessä mittakaavassa” (HS 26.12.). Mankkisen mukaan asiaan ei ole puututtu millään tavoin.

Mankkinen mainitsee ääri-islamismin yhteydessä ongelmana väkivaltaisen äärioikeiston – mitä ilmeisimmin etnistä leimaamista liennyttääkseen. Tokihan väkivaltainen äärioikeisto on sen verran marginaali ilmiö, että suhteellisuudentaju ontuu pahasti, kun rinnastaa sen islamismin ja jihadismin nopeasti kasvavaan ongelmaan.

Nk. ”äärioikeiston” kohdalla voidaan myös kysyä, että onko kyse yleisestä rikollisuuden ihannoinnista vai vakavasti otettavasta rasismista. Olen itse nimittäin opettanut poikaa, joka kertoi syntyneensä white trash -perheeseen ja saaneensa tämän mukaisen ajatusmaailman ”äidinmaidossa”. Tämä yläkoululainen lastensuojelun asiakas kavereineen oli hyökännyt kertomansa mukaan myös kantaväestön nuorten kimppuun ja ryöstänyt sekä pahoinpidellyt näitä. Tunnen myös erään persun, jonka kimppuun white trash-porukkaan itsensä lukevat olivat hyökänneet, mutta tämä oli onneksi selviytynyt tilanteesta puhumalla.

Myös lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen nostaa Hesarin artikkelissa ”rasismin” pöydälle lastensuojelun tarpeen ja jihadistisen terrorismin yhteydessä, eikä tällä viita islamistiseen rasismiin: ”Samantapaisia kysymyksiä saatetaan joutua pohtimaan myös vaikkapa poikkeuksellisen tiukkaa ruokavaliota noudattavien tai lapsia rasistiseen ajatusmaailmaan kasvattavien vanhempien kohdalla”. Suuri osa punavihreistä näkee ideologisilla silmälaseillaan rasismia Suomen suosituimman puolueen, PS:n kannattajissa, joten Elina Pekkarinen on ajatuksineen ihmisoikeuksien kannalta varsin vaarallisilla vesillä. Sisäministeriön Tarja Mankkinen sentään vetää rajan lastensuojelun tarpeessa ideologisen kasvatuksen yhteydessä siihen, kun aletaan opettaa väkivaltaisuuden ihannoimista. Rajanveto tähän kohtaan on varmasti yleisesti hyväksyttyä.

Suomalaisille tärkein asia on turvallisuus. Punavihreille sillä ei ole mitään arvoa, kun kyse on heidän ihmisoikeustulkintojensa toteuttamisesta.

Henna Kajava
Kuntavaaliehdokas – Espoo

  • 708
    Shares

Tietoa julkaisijasta

Henna Kajava

Henna Kajava

Olen perussuomalainen kansanedustajaehdokas Uudellamaalla. Vaikutan Espoon valtuustossa, valtuustoryhmän 1. vpj:nä sekä opetuslautakunnan jäsenenä. Koulutukseltani olen kehityskysymyksiin erikoistunut filosofian maisteri. Työskentelen sivistystoimessa.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement