Kansallismielisen liikkeen ongelmia ja linjanvetoni
En tarkoita termillä ”kansallismielinen liike” jotain yksittäistä liikettä, vaan kaikkia niitä yksilöitä, järjestöjä, yhdistyksiä ja puolueita, jotka ajavat Suomen itsenäisyyttä ja eroa EU:sta.
Tämä liike on pahasti hajallaan, erimielinen eikä liiku tehokkaasti eteenpäin.
Käyn läpi tässä kirjoituksessa suurimpia ongelmia. Sanon myös oman kantani kiistakysymyksissä. Selvyyden vuoksi numeroin eri kohdat.
1. Johtajan puute
Suomen kansallismieliseltä liikkeeltä puuttuu voimakas, uskottava, karismaattinen ja valovoimainen johtaja. Ihmiset kysyvät syystä: ”Missä on Suomen Trump? Missä on Suomen Geert Wilders? Missä on Suomen Marine Le Pen?
Tiedän, että tällainen johtaja tulee aikanaan. Sen on pakko tulla. Kaikki eteenpäin menevät liikkeet tarvitsevat hyvän johtajan.
2. Monet pikku ryhmät
Suomen kansallismielinen kenttä on tunnetusti hajaantunut moniin eri ryhmiin ja useampiin puolueisiin tai sellaiseksi pyrkiviin. Menestystä ei voi tulla, ellei löydy yhtä vahvaa isänmaallista vaihtoehtoa.
Uskon, että sellainen puolue vielä syntyy, jota kaikki kansallismieliset voivat kannattaa ja äänestää.
3. Erimielisyys menettelytavoista
Suomen kansallismielistä kenttää hajottaa näkemyserot menettelytavoista. Lähinnä kyseessä on ikuinen kiista maltillisten ja radikaalien välillä. Ikävimmin tämä jako näkyy tällä hetkellä Suomi ensin –liikkeessä, jossa Mario Argenta edustaa maltillisen toiminnan linjaa ja Marco de Wit ja Panu Huuhtanen haluavat räväkämpää mielenosoitusmeininkiä.
Olen itse sitä mieltä, että molempi parempi eli kaikenlaista toimintaa tarvitaan vähän niin kuin autossa on hyvä olla sekä kaasu että jarru. Toivon, että mainitut miehet löytävät yhteisymmärryksen siitä, miten erilaisilla lahjoilla varustetut henkilöt voivat kuitenkin ponnistella yhteisen tavoitteen hyväksi.
4. Uskonasiat erottavat
Kansallismielisissä on sekä uskovia että ei-uskovia. Itse uskovana voin toimia ei-uskovien kanssa, mutta raja on siinä, jos ei-uskova on kiivas ateisti ja alkaa pilkata uskovia.
5. Homous jakaa
Minä suhtaudun homouteen kielteisesti, mutta voin toimia myös kansallismielisten homojen kanssa, jos he eivät propagoi suuntautumistaan. On myös niitä kansallismielisiä, jotka eivät pidä itse homoutta pahana, muta kylläkin liiallista homopropagandan rummutusta.
6. Kielikysymys raastaa
Joillekin kansallismielisille kysymys ruotsin kielestä on punainen vaate ja he haluavat ehdottoman yksikielistä virallista Suomea. Toiset kansallismieliset suhtautuvat ruotsin kieleen myönteisemmin eivätkä näe sitä asiaa tärkeänä ollenkaan.
Ymmärrän molempia näkökantoja ja toivon, että kielikysymys ei jaa kansallismielistä kenttää, vaan kaikki isänmaalliset ihmiset, olivat he sitten suomalaisia tai suomenruotsalaisia, voisivat puhaltaa yhteiseen hiileen.
7. Nato aiheuttaa eripuraa
Kysymys sotilasliitto Natoon liittymisestä jakaa kansallismielisiä ihmisiä. Olen itse Natoa vastaan, mutta voin olla yhteistyössä Nato-kannattajien kanssa. Tämä asia ei saa mielestäni estää yhteistoimintaa.
8. Israel on kuuma peruna
Kysymys Israelista on yksi vaikeimpia asioita kansallismielisten keskuudessa. On Israelin vastaisia tahoja kuten uusnatsien Kansallinen vastarinta, Odinin soturit ja Magneettimedia ja sitten on Israelin ystäviä, kuten Finnish Defence League, kristillisdemokraatit ja monet perussuomalaiset kuten Timo Soini.
Olen itse Israelin ystävä. Tässä minulla menee ainoa jakolinja, jonka toisella puolella olevien kansallismielisten kanssa en voi olla yhteistyössä. Vaikka Israelin vastustajat voivat olla monissa muissa asioissa samoilla linjoilla kuin minäkin, niin kysymys Israelista on niin tärkeä, että en voi mitenkään olla yhteystyössä avoimesti antisemitististen ryhmien kanssa.
On ikävää, että kansallismieliset uusnatsit eivät näe kansallismielisen juutalaisuuden eli siionismin täyttä oikeutta omaan valtioon siinä kuin muillakin kansoilla on. Sen sijaan ollaan arabien puolella, vaikka heillä on jo 22 valtiota ja palestiinalaisillakin on oma valtionsa, jonka nimi on Jordania. Mutta kun se ei riitä arabeille, vaan heidän pitää saada Pyhä maakin itselleen tai ainakin osa siitä, vaikka Israelin maa on kiistatta yli 3000 vuotta vanhaa juutalaisten ja israelilaisten historiallista aluetta.
On aivan toinen asia, että on syytä vastustaa kansainvälisten pankkiirien, joista monet ovat juutalaisia, vääriä toimia kansojen saattamiseksi velkaorjuuteen. Heitä minäkin vastustan. Mutta ei maailman raha- ja valtaeliitin vastaisen toiminnan pidä johtaa myös Israelin valtion viholliseksi, koska se on taas ilmentymä aidosta ja oikeutetusta kansallishengestä eli rakkaudesta esi-isien maahan.
Yhteenvetona voin todeta, että voin toimia yhteistyössä hyvin erilaisten kansallismielisten voimien kanssa, vaikka meillä olisi eri näkemyksiä uskosta, homoudesta, kielikysymyksestä tai menettelytavoista.
Mutta en voi toimia Israelin vastaisten ryhmien kanssa. Israelin vihaaminen on Hitlerin tie, joka johtaa tuhoon ja kiroukseen.
Ehdotan tätä linjanvetoa muillekin kansallismielisille. Ehdotan tätä linjausta erikseen nimeltä mainiten Ilja Janitskinin MV-lehdelle, että MV-lehti ei julkaisisi Magneettimedian mainoksia eikä Kansallisen vastarinnan artikkeleita.
Olen myös sitä mieltä, että uusnatsien kanssa ei pitäisi marssia yhdessä 6.12. Jos tällainen rajanveto tehdään, kansallismielisiä on vaikeampi sen jälkeen enää nimittää natseiksi.