Maanantaina 10.12.2018 Suomi hyväksyi sisäministeri Kai Mykkäsen edustamana YK:n ”turvallista, järjestäytynyttä ja sääntöjenmukaista siirtolaisuutta koskevan globaalin kompaktin”, joka paremmin tunnetaan GCM-sopimuksena (Global Compact for Migration). Kyseisellä ”kompaktilla” ulkoistetaan Suomen politiikkaa koskien maahanmuuttoa ja siirtolaisia. Sillä heikennetään Suomen kykyä rajoittaa turvapaikanhakijoiden liikkumista, estetään niihin kohdistuvaa valvontaa, pakotetaan tarjoamaan kaikille siirtolaisille – myös laittomasti maassa oleville – peruspalvelut ja sosiaaliturva, velvoitetaan lisäämään monikulttuurisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja lisäämään vihapuhepoliiseja. Se käytännössä sitoo Suomen vihervasemmistolaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Ei siis mikään ihme, ettei globalistit ynnä muut ole harmistuneet kyseisestä asiakirjasta juuri ollenkaan.
Sopimusta on puolustettu sillä, että se ei ole oikeudellisesti sitova. Väite sikäli pitää paikkansa, koska se lukee itse sopimuksessa. Sen sijaan kyseessä on poliittisesti sitova asiakirja, jota Suomessa tullaan perinteiseen tapaan noudattamaan orjallisesti. Näin on tehty muissakin kansainvälisissä asiakirjoissa ja Euroopan unionin direktiiveissä, joten määrätietoinen poikkeaminen tästä olisi poikkeuksellista poliittisessa historiassamme.
GCM:n vaikutus tullaan selkeästi näkemään tulevaisuudessa lainsäädäntöprosessissa, kun eri lausunnoissa ja hallituksen esityksissä joudutaan ottamaan huomioon sopimuksen asettamat tavoitteet. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikki maahanmuuttoa, siirtolaisia ja rajavalvontaa koskeva lainsäädännön tiukentaminen tullaan torppaamaan jo valmisteluvaiheessa vedoten GCM-sopimukseen. Suomalaisvastaisten globalistien on tällöin helpompi estää kansallismielisiä poliitikkoja toimimasta suomalaisten hyväksi, kun apua on haettu kansainvälisesti. Maltilliset ja sentristit kansanedustajat antavat tässä kohtaa viimeistään periksi.
Kuka tanssittaa Suomi-neitoa? Päätöksentekoamme on historian saatossa ulkoistettu merkittävissä määrin maamme rajojemme ulkopuolelle, viimeisinä vuosikymmeninä vieläpä vapaaehtoisesti. Ensin alistuimme Ruotsin kuningaskunnalle, sitten Venäjän keisarikunnalle, itsenäistymisen jälkeen oltiin hakemassa kuningasta Saksan keisarikunnasta, sotien jälkeen oli YYA-sopimus ja kylmän sodan jälkeen annoimme valtamme Euroopan unionille. Ja näiden kaikkien lisäksi nöyrrymme jatkuvasti Yhdistyneiden kansakuntien ja Venäjän federaation tahtoon tai vähintään niiden mielistelyyn. Onko meillä krooninen tarve alistua muiden valtaan?
Ei meidän suomalaisten tule nöyrtyä maatamme heikentäviin säädöksiin ja asiakirjoihin. Me osasimme itsenäistyä yli 100 vuotta sitten, joten meidän pitää osata myös pysyä itsenäisenä. Meidän on osattava ottaa valta takaisin meidän suomalaisten käsiin. GCM on juuri sellainen sopimus, jonka meidän on rikottava ensimmäisenä.
