Archeofuturism – European Visions of the Post-Catastrophic Age
Guillaume Faye kuului ranskalaisen uusoikeiston (Nouvelle Droit) johtohahmoihin 70- ja 80-luvuilla. Liikkeen ydinajatuksiin kuului politiikan muuttaminen kulttuurillisen muutoksen kautta. Liike sai laajaa näkyvyyttä, kriittisten näkemysten mukaan liikkeen hiipumiseen vaikutti liiallinen akateemisuus ja uskonnollis-ideologiset näkemykset jotka olivat vahvasti pakanallisia, anti-kristillisiä, mutta islam-myönteisiä.
Arkeofuturismi tarkoittaa lyhyesti sanottuna nykyisen yhteiskunnan väistämättömän tuhon jälkeistä aikaa, jossa on palattu traditionaaliseen yhteiskuntamalliin, arvoihin ja politiikkaan. Toisaalta hyväksyen edistyvän teknologian hyvät puolet. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että esimerkiksi Unabomberista ammentavilla oikeiston ajattelijoilla ollut näkemyksiä, joiden mukaan teknologia on joko läpeensä paha, tai korkeintaan välttämätön paha. Arkeofuturismin näkemykset, jossa tieteen hyviä puolia syleillään, voivat siinä suhteessa olla monelle astetta rakentavampia.
Tarkennetaan heti alkuun, että puhuttaessa Fayen kaltaisesta henkilöstä, joka on niin ideoinut kuin käytännössä elänyt poliittista aktivismia kymmeniä vuosia, allekirjoittanut ei ole missään suhteessa samassa sarjassa. Kirjoitus on omakohtainen kirjaesittely, eikä pyri olemaan tyhjentävä kriittinen katsaus.
Sen mitä kirjan kansainvälisiä arvosteluita selasin, pisteet olivat varsin hyvät, mutta tuskin kukaan kehui kirjaa erityisen hyvin jäsennellyksi tai johdonmukaiseksi. Asiaa on todella paljon ja asiasta toiseen siirrytään verrattain vauhdikkaasti. Fayen tyyli kirjoittaa ja tietynlainen laatikoiden ulkopuolella pysytteleminen sopii omaan luonteenlaatuun, mutta ei ole välttämättä kaikkien mieleen. Faye on esimerkiksi kriittinen internetin välityksellä tulevaa pornoteollisuutta kohtaan, mutta sanoo samaan hengenvetoon, ettei hänellä ole mitään pakanallisia pakkanaaleja vastaan. Tarkempia perusteluita haluavien kannattaa tutustua kirjaan, mutta Faye tekee eron 24/7 netin kautta tulevan seksuaalisuuden ja sellaisen välillä mitä toteutetaan erityisissä tilanteissa, kuten vuosittaisissa juhlissa. Hän mainitsee myös itse näytelleensä muutamissa alan elokuvissa nuoruudessaan.
Samoin keskustellessaan päihteistä Faye antaa kriittisiä näkemyksiä kannabiksen laillistamisesta, mutta ei ole toisaalta tuomitseva kaikkia huumausaineita kohtaan. ”Ja jos joku nyt kysyy, tiedätkö mistä puhut ja oletko kokeillut huumeita.”, ”Kyllä, kaikkia niitä.”
Kun monia lukijoita todennäköisimmin ärsyttävät osuudet on mainittu, suosittelen kirjaa mielenkiintoisena ja viihdyttävänä, ottamatta kantaa kirjallisen toteutuksen tasoon. Ranskalaisen uusoikeiston menneiden vuosien kriittistä tarkastelua, vaihtoehtoa traditionalismille, etnisiä kysymyksiä, massaviihdettä, ekonomiaa, positiivisia visioita tieteen mahdollisuuksista ja monia muita aiheita käsitellään. Mutta kuten kirjan alaotsikko sanoo: ”Eurooppalaisia visioita katastrofin jälkeisestä ajasta.” Vaikka monia ilmiöitä tarkastellaan myös tämän päivän kontekstissa, sanoisin, että Faye on vahvempi keskustellessaan tulevaisuuden visioista ideologisella tasolla kuin antamaan todella konkreettisia ratkaisuja tähän hetkeen.”
Guillame Faye teoksia löytyy hyvin varustelluista kirjakaupoista, kuten Kielletyt Kirjat valikoimista.
Miro Sarola
