Blogit

Aika piirtää kartat uusiksi

Ajatusta siitä, että Karjalan kannas tai Petsamo liitettäisiin takaisin Suomeen, on totuttu pitämään menneitä muistelevien haihatteluna tai kansalliskiihkoisena Suur-Suomi –intoiluna, jolle vakavasti otettavan politiikan piirissä on lähinnä naureskeltu. Ei naureskella enää. Amerikkalaisen tiedusteluyhtiö Stratforin raportissa nimittäin esitetään menetettyjen alueiden palautumista Suomelle. Lyhyesti sanottuna Stratforin esittämä skenaario on seuraavanlainen: Moskovan hallinto tulee lähivuosina menettämään otteensa Venäjästä kasvavien talousvaikeuksien myötä, minkä seurauksena maa ajautuu poliittiseen kaaokseen. Tässä rytäkässä maan sisäiset vähemmistökansat, kuten suomensukuiset, pyrkivät saavuttamaan autonomian, tai kuten Karjalan kohdalla, liittymään Suomeen. Huomionarvoista on, että Stratfor ei tarkoita Karjalalla vain menetettyä Laatokkaa vaan myös Aunuksen ja Vienan Karjalaa. Lisäksi Petsamo nikkelivarantoineen ja Jäämeriyhteyksineen sekä Salla-Kuusamo liitettäisiin uudelleen Suomeen. 

Tiedustelun maailmassa on ollut tapana tietää asioita, joita muualla ei tiedetä. Tiedustelu ei nimittäin perustu epämääräiseen ennustamiseen ja arvailuun vaan tarkkaan tiedonhankintaan ja analyysiin. Yksi tapa rakentaa tämäntapaista analyysimallia on vaikkapa PMESII-PT –kehys (Political, MilitaryEconomicSocialInformationInfrastructurePhysical Environment, Time). Siinä kukin viitekehyksen osatekijä pilkotaan pienempiin osiin, kunnes päästään mitattavien suureiden tasolle. Tällaisia suureita voivat valtion kehitystä arvioitaessa olla vaikkapa julkisen talouden kestävyyttä kuvaavat talousluvut, syntyvyys- ja kuolleisuusluvut, sairastavuus, ikäjakauma ja väestörakenne, koulutustaso, energian tuottoa ja jakelua kuvaavat suureet sekä muun infrastruktuurin taso. Voidaan siis hyvällä syyllä olettaa, että tiedusteluyhtiön arviolle löytyy hyvät ja vakavasti otettavat perusteet. 

Mikäli skenaarion oletetaan toteutuvan, on tässä tilanteessa syytä luoda yleisempikin katsaus suomensukuisten kansojen tilanteeseen Venäjällä. Tilastotietojen perusteella karjalaisia näyttäisi olevan Venäjällä noin 60-70 000. Tämän lisäksi vatjalaisia, vepsäläisiä, inkerikkoja ja lyydiläisiä on Suomen lähialueilla yhteensä reilut 6000 henkilöä. Kauempaa Venäjältä löydämme mm. komit (n. 300 000), udmurtit ja marit (kumpiakin reilu puoli miljoonaa) sekä mordvalaiset (reilu 700 000). Aivan pienistä väestömääristä ei siis ole kysymys. Toki monta heimoa on jo kadonnut historian hämärään, kuten toimalaiset, merjalaiset ja muromalaiset.  

Kaiken kaikkiaan suomensukuiset vähemmistökansat ovat olleet ahtaalla Venäjällä. Olisiko nyt korkea aika alkaa rakentaa suhteita virallisella tasolla näiden kansojen edustajiin yhteisen tulevaisuuden suunnittelun merkeissä? Venäjän valtiorakenteen hajotessa osa kansoista halunnee liittyä Suomeen mutta osalle parempi ratkaisu tulee olemaan autonomian erilaiset muodot. Voisivatko pienet, autonomiset alueet muodostaa yhdessä yhteisen suomenheimojen unionin? Entäpä olisivatko saamelaiset kiinnostuneita saamaan vihdoin oman valtion Kuolan alueelta? Karttojen uudelleen piirtäminen on ajankohtaista nyt mutta löytyykö Suomesta poliittista toimijaa, joka on valmis aloittamaan keskustelun aiheesta siinä maassa, jossa siitä oikeasti kuuluisi keskustella? 

Tietoa julkaisijasta

Avatar

M. A. Meretvuo

M.A. Meretvuo on tamperelainen kirjailija, esseisti ja kulttuurivaikuttaja. Bloggaajana hän kirjoittaa erityisesti turvallisuus- ja geopolitiikkaan liittyvistä aiheista. Hän opiskelee Jyväskylän yliopistossa Turvallisuuden ja strategisen analyysin maisteriohjelmassa.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa