Läpi edellisten vuosikymmenten ovat perinteiset arvot menettäneet merkitystään. Ne ovat kulkeneet tappiosta tappioon, kun hedonismi, individualismi ja liberalismi ovat kasvattaneet merkitystä läpileikkaavasti yhteiskunnassamme. Marginaaliset seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat kasvattaneet asemiaan huomattavasti, että yhteiskuntamme suorastaan polvistuu heidän edessään: ”Eläköön tasa-arvo ja rakkaus!”, he ylistävät nähdessään sateenkaarilipun Pride-kulkueen edessä.
Läntinen yhteiskunta on rakentunut jykevästi itse länsimaiseen väestöön, heidän muodostamiin ydinperheisiin ja heidän harjoittamaan kristinuskoon. Perheet ovat olleet keskiössä ja ihmisillä on ollut yhteisöllinen vastuu yhteisönsä muista jäsenistä. Miehille ja naisille on kasvatettu heidän sukupuolestaan kumpuavat roolit, joita he lopulta täydentävät toinen toisissaan. He ovat sisäistäneet arvot, jotka pitävät yhteisön vahvana ja hengissä. Tämä useiden satojen vuosien yhteys on kuitenkin vahingoittunut pahasti viimeisen 200 vuoden aikana, mutta kiihtynyt kiihtymistään erityisesti viimeisen 20 vuoden aikana.
Perhekeskeisyyden sijaan elämme individualistisessa ja materialistisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisten suurimpana arvona on harjoittaa hedonismia. Enää ei tunneta vastuuta omasta yhteisöstään, vaan tärkeimpänä tavoitteena on päästä miellyttämään omia lihallisia ja materiaalisia intohimojaan vailla mitään vastuuta. Olemme saaneet esimerkiksi huomata sosiaalisessa mediassa, kuinka liberaalit haukkuvat länsimaista valkoista naista vain sen takia, että hänellä on monta lasta. Terveessä yhteiskunnassa ihmiset tuntisivat hyvää mieltä nähdessään iloisen äidin ja hänen neljä lastansa. Liberaalissa yhteiskunnassa sen sijaan heidät tuomitaan vastenmielisiksi, koska perheessä on harjoitettu ”heteronormatiivisia” käytäntöjä ja arvomaailmaa.
Liberaalin sateenkaariliikkeen voittokulku ei ole ottanut takapakkia suomalaisessa yhteiskunnassa ollenkaan, vaan se on kulkenut mahdollisista hidasteista huolimatta kohti haluamaansa päämäärää. Vuonna 2013 oli vasta kansalaisaloite homoliittojen hyväksymiseksi ja jo 2020 toteutui ensimmäiset ulkoiset adoptiot homoille. Eduskunta hyväksynee vielä translain nykyisen vaalikauden aikana. Seuraavana etappina sateenkaariliikkeellä voi olla ties mitä, koska ”rakkautta ei voi kieltää”, ”mitä se on sinulta pois?” ja ”keskity omiin asioihisi”. Nämä marginaalivähemmistöt vaativat aina yhteiskunnalta hyväksyntää omille himoilleen, mutta sitä saadessaan ne eivät ikinä pysähdy. Ja miksi ne edes itse pysähtyisivät ajamissaan asioissa, jos kerta sodomian viitoittamalla tiellä ne ovat kulkeneet voitosta voittoon?
Perinteisille arvoille ei enää anneta sijaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos ilmaiset edes jotain negatiivista tästä liberaalista sateenkaariliikkeestä, saat lähes koko valtakunnan vihat niskoillesi. Se ei niille riitä, että voivat sanoa sinulle vastaan – ne haluavat sinulle mahdollisimman paljon vahinkoa: ne tärvelevät omaisuuttasi, häätävät sinut pois tapahtumista, tekevät perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja hankkivat sinulle potkut työpaikaltasi. Pelolla ja tuholla ne pyrkivät vaientamaan sinut.
Ja konservatiivit ovat antaneet aina periksi tässä taistossa. Konservatiivit ovat saaneet parhaimmillaan pelkkiä ”torjuntavoittoja”, mutta eivät ole saaneet ensimmäistäkään omaa asiaansa läpi. Ja vaikka mahdollisesti niiden tekemiseksi olisi joskus ollut voimaa ja kykyä, ei siihen lopulta edes haluta puututa: ”se on vanha asia”, ”keskitytään ajankohtaisiin aiheisiin” ja ”ei itketä kaatuneen maidon perään” ovat kaikuneet perusteluina aikaansaamattomuudelleen. Konservatiivi on vain perääntynyt perääntymistään puolustamaan seuraavaa perinteistä arvoa, jonka edistykselliset tuhoavat vain hetken päästä.
Se on ollut vuosien matkaa tappiosta tappioon, vaikka joskus jotkut konservatiivit ovat voineet paukutella henkseleitään hidastaessaan liberaalikehitystä korkeintaan neljäksi vuodeksi. Pahimmillaan valtavirtaisimmat konservatiivit ovat aina lopulta päätyneet kannattamaan sateenkaariliikkeen ajamia asioita vain joitain vuosia myöhemmin. Eikö tuossa kohtaa voi jo sanoa, että pride-liike ja edistykselliset ovat saaneet välitavoitteensa täysin maaliin asti, kun näitä vastustava voima on lopulta päätynyt myötäilemään niitä, ellei suorastaan ajamaan niiden aiempia asioita? Lukuisat konservatiivit ovat unohtaneet, että tässä sateenkaariaatteen voittokulussa ei koskaan jaeta edes lohdutuspalkintoja häviäjille. Liberaalit voivat nenänvarttaan pitkin todeta näille kyykytetyille konservatiiveille latinalaisittain ”vae victis” – voi voitettuja. Tällaisten valtavirtakonservatiivien sietäisi jopa hävetä, kun häviävät yhteiskunnallisessa kehityksessä sellaiselle joukkiolle, joka ei edes tiedä mitä vessaa käyttäisivät.
Annammeko perinteisten arvojen kuolla? Olisiko sinunkin aika todeta, että liikaa on annettu periksi? Vai haluatko jatkaa yhä kyykistelyä sateenkaariliikkeen alla? Sen voin varmuudella todeta, että pehmoilulla tätä taistelua ei voi koskaan voittaa: ei sitä ole voitettu aiemminkaan.
