Blogit

Diarrat ja dellingerit hyväksytään vaikenemalla

Valtamedialta diarrat ja dellingerit saavat olla ihan rauhassa. Ei heitä kivitetä julkisesti koska media on samalla puolella. Media antaa heille tilaa ihan niin paljon kuin he haluavat selityksilleen, ei tule otsikoita joissa kerrotaan heidän pilkkaavan tai solvaavan. Media ei ahdistele heidän työnantajiaan kysyäkseen voivatko he jatkaa työssään, eikä puoluejohdolta tiedustella erottamispäivämäärää. Jopa nettipoliisi jahtaa vain ”väärinajattelijoita”, eli kansallismielisiä suomalaisia joita ”äärioikeistoksi” kutsutaan.

Seurattuani kahden viime päivinä tapetilla olleen asian ympärillä käytyä keskustelua suuremmin kommentoimatta niitä kumpaakaan, päätin kannanottoni keskittyvän asiaan joka niitä molempia yhdistää.

Vihreiden helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra kirjoitti Facebookissa ”…ainoa syy muuttaa sinne [maalle] on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua.” Hän siis väittää maalaisten olevan sukurutsareita ja pahoinpitelijöitä.

Keskustan lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä, aivan oikeutetusti närkästyneenä, nosti kommentin esille. Kun muutkin alkoivat jakaa kuvakaappausta törkeästä kommentista somessa, ns. ”sitoutumattomassa” valtamediassa siihen reagoi aluksi vain Maaseudun tulevaisuus  ja Turun Sanomat. Päivää myöhemmin Helsingin Sanomat julkaisee sanasta sanaan keskustelunsa Diarran kanssa. Vihreän valtuutetun lavea selittely aiheesta on julkaistu kokonaisuudessaan.

Muut ns. valtamedian artikkelit tähän liittyen ovat hyvin vähäisiä ja objektiivisia.  Yksikään media ei revittele otsikoissaan mielipiteen törkeyttä, Iltalehti kutsuu Facebook-päivitystä ”räväkäksi”.

Seuraavissa artikkeleissa Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto vähättelee: ”- Kyse oli mustasta huumorista. Jos lehdet alkaisivat tehdä jokaisesta keskustalaisen kuntapoliitikon huonosta vitsistä uutisia, niin mitähän siitäkin seuraisi. Jokainen voi ilmaista itseään välillä huonosti, mutta kuulostaa vähän tarkoitushakuiselta nälvimiseltä, jos ihmisen yksittäinen yksityinen Facebook-kommentti irrotetaan kontekstista.”

Vielä pitemmälle menee saman puolueen kansanedustaja Emma Kari, joka vähättelee ensin Aallon tavoin törkeää kommenttia, onhan kaupunkilaisilla tapana haukkua maalaisia ja päinvastoin, ja vetää siihen rasistikortin. Hänen mukaansa ihmiset ovat suuttuneena lähettäneet postia Diarralle, koska tämä on tummaihoinen. ”Armotonta ja julmaa kohtelua” saa Karin mukaan Suomessa vain ”erilaiset” ihmiset.

Kaiken huippuna Vihreä nettipoliisi Teemu Hokkanen vastaa Kärnän kysymykseen, onko Diarran kirjoitus vihapuhetta, että ”Maaseudun asukkaat eivät lähtökohtaisesti ole erityistä suojelua tarvitseva vähemmistöryhmä vaan osa valtaväestöä”.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho joutui 5.11. sunnuntain vastaisena yönä naamioituneiden äärivasemmistolaisten antifalaisten uhkaamaksi Turussa. Hän kirjoitti tilanteesta Facebook-päivityksen, jonka mukaan syntyivät ensimmäiset otsikot.

Pian ainakin Lännen Median otsikot kertoivat, että poliisille ei ilmoitettu ahdistelusta. Tärkeimmältä tuntui selvittää, oliko tapaus totta. Sen sijaan hyökkääjien vasemmistolaisuus tai sidonnaisuus vasemmistojärjestöihin kuitattiin valtamediassa sillä, että Turun poliisilla ei ole tiedossaan, että Turussa olisi järjestäytynyttä vasemmistolaista liikehdintää.

Vasemmiston turkulainen kunnallispoliitikko Miska Dellinger kiittää tovereitaan Twitterissä: ”Jep, jatkossakin fasistit, äärioikeisto, rasistit ulos Turusta. Ette kuulu tänne. Olen ylpeä kaupungistani!”

Yksikään valtamedia ei tivaa Vasemmistoliiton puheenjohtajalta, piirijohdolta tai keneltäkään mielipidettä ahdistelijoista tai edes puolueen aktiivipoliitikon kirjoituksesta. Kuvitellaanpa tilanne, jossa Li Anderssonin olisi piirittänyt viisi naamioitunutta kansallismielistä katupartiolaista käyttäytyen uhkaavasti (tilanne on todella kuvitteellinen, koska tällaiset henkilöt eivät naamioidu, eivätkä käy ahdistelemassa ihmisiä).

Mitä tämän jälkeen tapahtuisi? Ei minun tarvitse kertoa, kyllä te tiedätte.

Mitä yhteistä näillä kahdella erityyppisellä ihmisiä puhuttavilla tapauksilla on?

Molemmissa on kyse poliittisesti sidonnaisten henkilöiden ideologisesta käyttäytymisestä joka hyväksytään vaikenemalla sekä vihreissä että vasemmistossa ja suuressa määrin myös valtamediassa, silloin kun tekijänä tai sanojana on oman ideologian edustaja.

Silloin kun tekijänä tai sanojana on samojen tahojen kanssa vastakkaista ideologiaa edustavia henkilöitä, vihervasemmisto ja media vaativat irtisanoutumisia ja tuomitsemista, erottamisia työsuhteesta, puolueesta, luottamustoimista, painostavat ja hiillostavat, kutsuvat dosentteja ja samanhenkisiä ”asiantuntijoita” tuomitsemaan, jakavat törkeitä solvauksia, tekevät pilkkalauluja ja sketsejä. Vihervasemmisto ei koskaan tuomitse omiaan, eikä media heiltä sitä vaadikaan.

Fatim Diarra saa varmasti asiatontakin palautetta, koska ihmiset toimivat juuri niin kuin vihervasemmisto on toiminut ideologisia vastustajiaan kohtaan jo kauan ja monta kertaa. He ovat ihan itse luoneet sen maailman.

Valtamedialta diarrat ja dellingerit saavat olla ihan rauhassa. Ei heitä kivitetä julkisesti koska media on samalla puolella. Media antaa heille tilaa ihan niin paljon kuin he haluavat selityksilleen, ei tule otsikoita joissa kerrotaan heidän pilkkaavan tai solvaavan. Media ei ahdistele heidän työnantajiaan kysyäkseen voivatko he jatkaa työssään, eikä puoluejohdolta tiedustella erottamispäivämäärää.

Jopa nettipoliisi jahtaa vain ”väärinajattelijoita”, eli kansallismielisiä suomalaisia joita ”äärioikeistoksi” kutsutaan.

  • 494
    Shares

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement