Tällä viikolla ympäri vuoden jatkuva LGBTWTFBBQ-ryönä saa taas yhden kulminaatiopisteen, kun Helsingissä elvistellään vaikka millä seksuaalisuuspoikkeamilla pitkin katuja. Tapahtumaa on joka mahdollisessa nurkassa liittyen sukupuolihäiriöihin ja eriskummallisiin perversioihin. Tätä epänormaaliuden ylpeilyä oikeutetaan sillä, että seksuaalivähemmistöt ovat joskus olleet sorrettuja. Onko asiantila enää näin? Voiko LGBT-tiesmitä-porukkaa pitää enää tosiasiallisesti laajalti sorrettuina?
Suuret yhtiöt kautta Suomen ja länsimaiden ovat lähteneet tähän homosaatiopropagandan ja yhteiskunnallisen mädätyksen junaan mukaan. Harvassa ovat kuluttajamarkkinoilla toimivat suuryritykset, jotka eivät markkinoisi itseään sateenkaarilipulla tai muuten osoittaisi selkeää tukea Pride-jutuille. Monet merkittävät järjestöt ovat avoimesti homosaation puolella. Tämä ei koske vain poliittisesti tai arvosuuntauksella selkeästi sitoutuneita järjestöjä, vaan esimerkiksi ammattiliittoja, opiskelijayhdistyksiä ja muita vastaavia edunvalvontajärjestöjä. Lukuisat ihmiset eivät edes tiedä olevansa järjestöissä, joka tukee homosaatioryönää. Ja useat tuhannet, minä mukaan lukien, joutuu olemaan vastoin tahtoaan tukemassa seksuaaliryönää ylioppilaskuntien pakkojäsenyyksien myötä. Jopa perinteisten arvojen tyyssijana tyypillisesti pidetty kirkko on lähtenyt tähän irstailuun mukaan.
Perinteisiä arvoja kannattavien asema on ajettu nurkkaan näiden ”sorrettujen” tieltä. Markkinoilla ei ole paljoa toimijoita, jotka eivät lähtisi homppelijunan kyytiin. Boikotointi käy liki mahdottomaksi, koska esimerkiksi päivittäistavarakaupat, teleoperaattorit ja Posti ovat selkeästi perinteisiä arvoja vastaan. Siinä missä Tom of Finland -postimerkkejä ja -lakanoita ostettiin vielä vähän aikaa sitten ironisesti, nykyään se on yhteiskunnallisesti vakavaa arvopolitiikkaa.
Kun yhteiskunnallinen eliitti ja suuret korporaatiot ovat avoimesti seksuaalivähemmistöjen puolella ja perinteistä perhekäsitystä vastaan, voidaanko enää vakavissaan puhua LGBT-poppoon sorrosta. Lähes kaikki puoluepoliittiset järjestöt, kauppaketjut ja muut vastaavat ovat tämän sateenkaarihapatuksen tukena. Näiden taustalla liikkuu huomattava määrä rahaa ja valtaa. Tämän rahan ja vallan ulkopuolelle jättäytyvä ajaa itsensä nurkkaan, koska yhteiskunnallisen mädätyksen normalisointi on saanut niin vahvan otteen jopa arkipäiväisessä toiminnassa. Ja tämä kaikki on tapahtunut alle kymmenessä vuodessa. Nämä ”sorretut” ovat tästä näkökulmasta katsottuna hyvin etuoikeutetussa asemassa, perinteisten arvojen kannattajat taas on ajettu mädätyksen sorron alle.
Jos ei heiluta Pride-lippua, siitä voi saada liberaalien suunnattoman vihan niskoilleen ja joutua menettämään oman työpaikkansa. Perhearvojen sijaan sallitaan enää vain persearvot.
