Blogit

Häpeä ja häveliäisyys

Kuva James McNellis / Wikimedia Commons / CC BY 2.0)
Netistä löydettyä: nimimerkki “Savon satakieli” pohtii, mihin häveliäisyys, intimiteetti ja terve seksuaalisuus on kadonnut.

Jos isäni vielä eläisi ja olisi katsonut viime perjantain Ylen lähetystä Perjantai, hän olisi rehelliseen tyyliinsä todennut ykskantaan, että televisiossa esiintyy yleisiä naisia.

Ohjelmaa markkinoitiin aiheella seksi, vaikka osuvampi nimike olisi ollut porno.

Älä häpeä seksuaalisuuttasi äläkä halujasi, julistetaan moniäänisesti tasa-arvon syvällä rintaäänellä. Kävikin niin, että kun häpeää ajettiin urakalla pois makuukamareista, lähti samalla ovenavauksella myös häveliäisyys. Tähän johtopäätökseen tulee jokainen, joka katsoi Ylen lähettämää ohjelmaa.

Jokainen ohjelmassa asiantuntijana esiintynyt pornomaakari kauppasi jotakin alaan kuuluvaa tai oli esiintynyt pornografisessa tuotannossa, jota uuskielellä kutsutaan aikuisviihteeksi. Yle oli hetken kaupallinen kanava.

Kuin yhdestä suusta nämä ”asiantuntijat” julistivat pannaan kaiken häpeän, ja rivien välissä kauppasivat tavaraansa, mikä se kullakin oli. Anaalitappi, peräsuolentyhjennysvälineistö anaaliyhdyntää varten, naisille välineitä työnnettäväksi alapäähän, pornofilmejä. Yksi alan taiteilija höyläsi työkseen puusta kikkeleitä, joita esitteli ja myi. Yritystoimintaansa mainittu henkilö oli saanut tukea mm. Tekesiltä.

Termi häveliäisyys voi olla varmasti muutamille tätäkin tekstiä lukevalle vieras ja arvaan, että Perjantain pornokauppiaat eivät ole sitä koskaan kuulleet puhumattakaan, että ymmärtäisivät sen merkityksen. Se ei tarkoita estyneisyyttä eikä häpeän tunnetta.

Ihminen, jolta puuttuu häveliäisyys, ei ymmärrä, miksi media ja kansa kauhistelevat pornolta tuoksahtavia julkaisujaan tai tekemisiään, joita hän lataa kritiikittä someen tai muuten avoimesti kaikelle kansalle. Näin kävi muiden muassa Touko Aallonkin salarakkaaksi ja seksipositiiviseksi itseään tituleeraavalle Iiris Flinkkilälle, joka oli kovin loukkaantunut ja hämmästynyt saamastaan palautteesta. Ymmärrys häveliäisyydestä puuttuu kokonaan.

Vai mahdanko olla kovin väärässä? Ohjelmassa joku keski-ikäinen nainen tyydytti itseään kaiken kansan nähden parhaaseen katseluaikaan.

On ollut jo pidempään havaittavissa, että pornoa arkipäiväistetään. Sen näkee kulttuurin tuotannoissa ja päivittäisessä ohjelmatarjonnassa joka hetki.

Feministiksi itsensä julistavat naiset, jotka taistelevat #metoo- kampanjassa, kauhistelevat seksuaalista ahdistelua ja ovat valmiita hirttämään jokaisen miehen, joka katsookin minihameen perään, esittelevät ilman vähäisimpiäkään estoja ja häveliäisyyttä kaikki mahdolliset perversiot, mitkä mieleen juolahtavat ja vielä kannustavat verovaroin ylläpidetyn television välityksellä koko kansaa samaan. En tiedä enää pitäisikö itkeä vai nauraa.

Voi kysyä, missä on häveliäisyys ja intimiteetti? Entä terve seksuaalisuus?

Nyt on yhteiskunnassamme meneillään kahden asian kampanjat. Ollaan arkipäiväistämässä porno ja vapauttamassa huumeet, alkaen kannabiksesta. Jokainen voi itsekseen miettiä, mistä tämä on lähtöisin ja mitä tästä kehityksestä pidemmällä tähtäimellä seuraa?

Savon satakieli

Jakoa