HX-hävittäjähanke on pysynyt tasaisen ajankohtaisena puheenaiheena, josta varmasti käydään vielä ainakin parin vuoden ajan aktiivista keskustelua. Odotan ja toivon päättäjien ja asiantuntijoiden puoltavan viidennen sukupolven hävittäjien hankintaa vähintään välttämättömässä suuruudessa.
Ilmavoimien ilmaisema vähimmäismäärä hävittäjähankinnoista on 64 hävittäjää, jotta koko Suomea voi puolustaa. Kyseinen hankintamäärä on sama kuin aikoinaan F-18 Horneteista ja noudattaa likimain Pariisin rauhansopimuksen rajoituksia. Näihin lukuihin takertuminen on kuitenkin jäänyttä historiaa. Ehkä virkamiehet ovat unohtaneet, että Pariisin rauhansopimus raukesi 1990 eikä sen asettamia rajoituksia hävittäjien määrään siten tarvitse enää noudattaa.
Mielestäni hävittäjiä voidaan rohkeasti hankkia enemmän. Ilmavoimien parvilogiikkaan sopisi esimerkiksi 80 tai 96 hävittäjää. Tälläiset määrät luonnollisesti tarjoaisivat tehokkaampaa ratkaisua maanpuolustukseen. Enemmillä hävittäjillä selvästi turvattaisiin Suomen ilmatilaa paremmin konfliktitilanteissa kuin aiotulla hankintamäärällä tai sitä vähemmällä. Kun vielä lisätään muutama huoltokappale hankintoihin, niin oltaisiin jo kolminumeroisissa määrissä. Ja hinnassa on syytä huomata se, että yksikköhinta laskee mitä suurempi hankinta on.
Olen hyvin huolissani ja jopa pettynyt, että Suomen poliittisissa keskusteluissa vakavasti esitetään hävittäjien määrän vähentämistä tai hankinnan hinnasta pihistämistä. Ruuvaavatko nämä ihmiset autonsa renkaatkin vain kolmella tai vähemmällä mutterilla? Hävittäjähankinnoissa ei tule tarpeettomasti tinkiä.
Sanotaan, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Sama tulisi päteä myös Suomen puolustuspolitiikkaan: meillä ei ole varaa säästää. Hävittäjistä tulee valita kaikista laadukkain vaihtoehto, joka parhaiten turvaa maamme turvallisuuden eikä käyttöikänsä lopussakaan ole ominaisuuksiltaan vanhentunut. Vain kansakuntamme viholliset ja maanpetturit ovat tyytyväisiä hankinnoista pihistämisestä.