Elinvoimainen maaseutu on tärkeä osa suomalaisuutta. Luotettava kotimainen maataloustuotanto on tärkeää suomalaiselle elinkeinolle, hyvinvoinnille ja omavaraisuudelle kuin myös kriisivalmiutemme kannalta.
Euroopan unionin aikomus karsia suomalaisen maatalousyrittäjän tukea ammatinharjoittamiseen on suora loukkaus kotimaisen ruoan tuottajia kohtaan. Asiaa ei paranna yhtään muun muassa maidon tuottajahintojen aleneminen. Meidän ei tule missään olosuhteissa hyväksyä sellaista ratkaisua, että EU:n jäsenmaksuja korotetaan ja siitä huolimatta saadaan vielä vähemmän käteen. Eikö tämän pitäisi osoittaa, että kuinka kestämätön ja järjetön kyseinen instituutio on suomalaista maataloutta kohtaan? Suomalaisten rahojen kierrättäminen Euroopan unionissa saadakseen murto-osan takaisin viljelijöiden tueksi on järjestelmänä suorastaan absurdi.
Koska Suomi on EU:n nettomaksaja, eli maksamme enemmän kuin saamme takaisin, EU:sta irtaantumisesta säästettävillä rahoilla Suomen valtio pystyisi tukemaan suoraan jopa suuremmalla rahamäärällä suomalaisia maatalousyrittäjiä. Omalla maatalouspolitiikalla korjattaisiin tukiperusteet, jolloin ne huomioisivat huomattavasti paremmin maatilojen ja maatalousyrittäjien eroja. Johtopäätökset EU-jäsenyyttä kohtaan tulisi jo tehdä ennen kuin enemmän vahinkoa maataloudelle tulee syntymään.
Maataloustukien jakamien ja maataloutta koskeva sääntely ei nykytilassakaan ole oikeudenmukaista Euroopan unionin laajuisesti. Suomalaisessa ympäristössä maanviljely on huomattavasti haasteellisempaa Keski-Eurooppaan verrattuna – tuet ja säädökset eivät silti huomioi tätä epäsuhtaa ollenkaan. EU:lla ei usein ole yhtään mitään ymmärrystä Suomen paikallisista olosuhteista ja toimivista käytännöistä. Kyllä suomalainen viljelijä esimerkiksi ymmärtää, että milloin on sopiva aika lannoittaa tai kyntää: siihen ei tarvita Brysselin byrokraattia.
