Tämä sinällään hupsu kysymys tulee aika-ajoin mieleen, kun seuraa suomalaista politiikkaa. Mitä minä tekisin, jos minulla olisi paljon yhteiskunnan rahaa käytettävänä. Viime aikoina olen Espoon opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsenenä törmännyt siihen, miten vaikeita asioista tulee, kun raha loppuu. Kilon koulu on menossa remonttiin ja lapsille pitäisi löytyä paikka, jossa käydä koulua. Espoon budjetti on tiukka. Seiniä ei saisi rakentaa lisää, opetuksesta kukaan ei halua karsia, joten jäljelle jää vaihtoehdoksi käyttää olemassa olevia tiloja. Mitkä tahansa tilat eivät tietenkään koulun tarpeisiin sovellu, joten vaihtoehdot eivät olleet ihanteellisia ja päädyimme vähiten huonoon. Todellisuudessa kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei rahaa olisi. Suomi polttaa jatkuvasti miljardeja euroja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta täysiin turhiin kohteisiin. Herää siis kysymys, mitä minä tekisin, jos hallitus antaisi noista hukkaan menevistä miljardeista yhden käytettäväksi johonkin yhteiskunnalliseen kohteeseen. Espoon sivistystoimesta löytyisi paljon hyviä sijoituskohteita. Yhden siirtokelpoisen väistötilan rakentaminen ei enää olisikaan rahallisesti iso juttu. Erityistuen tarpeessa oleville lapsille voitaisiin helposti järjestää tarpeelliset resurssit ja nuorten mielenterveyden hoitoon voitaisiin vihdoin sijoittaa sinne tarvittavat eurot. Usein lapsen ongelmat havaitaan jo 5-vuotiaana, mutta asiaan ei reagoida riittävän tehokkaasti. Mitä jos alkaisimme reagoimaan ajoissa ja tarjoaisimme lapsille apua heti, kun havaitsemme ongelmia. Kohteita löytyisi Espoosta vaikka kuinka paljon. Kun rahaa sijoitettaisiin oikea-aikaisesti oikeisiin paikkoihin, saavuttaisimme positiivisen ketjureaktion, jonka johdosta tarvitsisimme tulevaisuudessa vähemmän resursseja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin. Me Perussuomalaiset emme lähteneet Espoossa mukaan budjettisopuun, koska emme yksinkertaisesti hyväksy sitä tapaa, jolla yhteiskuntamme käyttää rahaa kansamme hyvinvoinnin kannalta turhiin tai jopa haitallisiin kohteisiin.
