Nykyisin tuntuu, että monikulttuurisuudesta on tullut uskonto, jonka uskotaan johdattavan ihmiskunnan ihanaan utopiaan. Kuten uskonnoissa yleensäkin, kukaan ei vaivaudu miettimään, mitä pinnan alla piilee, ja mitä se tarkoittaa meidän jokapäiväisessä elämässämme.
Jos Suomesta tehdään monikulttuurinen maa, tarkoittaa se sitä, että suomalainen kulttuuri vaihdetaan monikulttuurisuuteen. Tällä on monia vaikutuksia elämäämme. Suomen vahvuus kun ei ole luonnonvaroissa. Toki meiltä löytyy puuta ja puhdasta vettä, mutta täällä on myös melko kylmä eikä öljyä ole toistaiseksi löytynyt. Suomalaiset eivät ole myöskään loistaneet suurina valloittajina, jotka olisivat ryöstäneet rikkauksia muualta. Eli mitä meillä siis on? No, meillä on Suomen kansa. Me suomalaiset olemme luoneet oman kulttuurimme. Tuo kulttuuri pitää sisällään paljon tapoja ja arvoja, joiden pohjalta me kohtelemme toisiamme ja rakennamme yhteiskuntaamme. Meidän lakimme, suhteemme naapurivaltioihin, tapa tehdä yritystoimintaa ja välittää läheisistämme. Sisu, tasa-arvo, vaatimattomuus, heikommista huolehtiminen, rehellisyys, säntillisyys, oman tilan kunnioitus. Nämä ovat arvoja, joihin suomalainen hyvinvointi perustuu, ja joita usein arvostaa vasta ulkomailla käydessään. Kun suomalaista kulttuuria lähdetään vaihtamaan monikulttuurisuuteen, tarkoittaa se sitä, että vaihdetaan myös ne perusarvot, joiden päälle meidän hyvinvointimme on rakennettu.
Miten se paljonpuhuttu monikulttuurisuus sitten luodaan? Eivät suomalaiset noin vain yhtäkkiä muutu monikulttuurisiksi. Monikulttuurisuus luodaan vaihtamalla Suomen väestö. Tarkemmin sanottuna, tuodaan ulkomailta niin paljon ihmisiä, että suomalaisten vaikutus kulttuuriin pikkuhiljaa katoaa. Tämä väestönvaihto on jo hyvää vauhtia käynnissä pääkaupunkiseudulla. Kun vielä 20 vuotta sitten Espoon väestöstä 3.5 % oli vieraskielisiä, on heidän määränsä viisinkertaistunut, ja viime vuonna luku oli 16 %. Espoon kasvusta yli 70 % on niin sanottua vieraskielistä, eli ulkomaalaisia. Pian saavutamme pisteen, jossa tätä kehityksen suuntaa ei voida enää pysäyttää edes laittamalla rajoja kiinni. Ulkomaalainen väestö lisääntyy huomattavasti suomalaisia enemmän.
Onneksi kehitys on vielä pysäytettävissä. Suomessa on olemassa yksi puolue, joka on valmis tekemään tarvittavan, jotta suomalaisuus saadaan pelastettua. Vastauskin on yksinkertainen: nollatoleranssi haittamaahanmuutolle.
Vastaväitteenä näkemykselleni monikulttuurisuudesta saattaa joku väittää, että kyllähän monikulttuurisuus pitää sisällään myös suomalaista kulttuuria. Mietitäänpä kuitenkin vähän tarkemmin. Jos matkustat vaikkapa Kreikkaan kokemaan kreikkalaista kulttuuria, mitä se pitää mielestäsi sisällään? Kreikkalaisia ihmisiä, kreikan kieltä, kreikkalaisia tapoja, ruokaa, taidetta, luontoa. Jos näiden sijasta kohtaatkin islamilaista kulttuuria ja arvoja, afrikkalaisia ihmisiä ja amerikkalaista ruokaa, et ole kokenut kreikkalaista kulttuuria. Entä kun Suomessa haluaa kokea suomalaista kulttuuria, missä päin Suomea tätä saa kokea? Kuinka monta prosenttia väestöstä saa olla kantasuomalaisia? Kuinka suuri osuus pinta-alasta jätetään suomalaiselle kulttuurille?
Toinen tyypillinen vastaväite on, että kyllähän ne kulttuurit muuttuvat ja kehittyvät ajan myötä. Miksei monikulttuurisuus voisi olla yksi tällainen kehitysaskel? Kyllähän kulttuurit tosiaan kehittyvät esimerkiksi teknologian myötä. Ihmiset sopeutuvat uusiin toimintatapoihin niin hyvässä kuin pahassakin. Kännyköiden yleistymisellä on ollut valtava merkitys ihmisten jokapäiväiseen elämään. Näin ollen niillä on vaikutusta myös suomalaiseen kulttuuriin. Tämä ei kuitenkaan ole muuttanut meidän perusarvojamme, joiden pohjalta me näihin muutoksiin mukaudumme. Tämä perusarvojen muutos on se, mitä monikulttuurisuuden myötä tulee tapahtumaan. Kännyköiden tulo ei ole saanut meitä hyväksymään lapsiavioliittoja, rituaalisilpomisia, vääräuskoisten murhaamista tai muita ihania arvoja, joita olemme alkaneet kohdata kansainvälistymisen myötä. Jos kehitystä ei pysäytetä pikaiseen, voimme varautua siihen, että pääkaupunkiseudulla vahditaan naisten huivien käyttöä, nuoret tytöt naitetaan aikuisille miehille ja lasten silpominen alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Muu Suomi seuraa sitten perässä. Toivottavasti suomalaiset heräävät tähän kehityskulkuun ajoissa ja ymmärtävät torjua sen, kun meillä on vielä mahdollisuus.
Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen.
Voit tutustua häneen tarkemmin nettisivuilta tai videoblogista.
