Suomen nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa perustellaan usein sillä, että Suomi tarvitsee lisää työvoimaa, eikä osaavia työntekijöitä löydy Suomesta. Keinoina tähän tarjotaan avointa rajaa, pakolaiskiintiön kasvattamista sekä tarveharkinnan poistamista.
Tarveharkinta ei kuitenkaan kosketa nykyiselläänkään korkeakoulutettuja, jotka ansaitsevat keskinkertaista palkkaa. Näitä ihmisiä rekrytoitaessa ei tarvitse välittää kansallisuuksista, ja yritys saa vapaasti palkata vaikka intialaisen osaajan sen suomalaisen työttömän sijaan niin halutessaan. Sen sijaan tarveharkinta koskee vähemmän koulutusta vaativia matalamman palkkatason töitä, joiden tekijöitä Suomesta löytyy työttöminä aivan tarpeeksi. Tästä tarveharkinnasta halutaan siis eroon. Miksikö? Siksi, että näin saadaan tallottua palkat ja työehdot ylitarjonnan edessä sellaiseen kuoppaan, ettei perhettä elättävä suomalainen enää voi ottaa tällaisia töitä vastaan turvautumatta samalla valtion tukiin. Tämä kuvio on tapahtunut jo monissa ammateissa, kuten bussinkuljettajissa ja siivoajissa. Lähiaikoina on puhuttu paljon Suomen kokkipulasta. Toisaalta ammattikokkeja on työttöminä runsain mitoin. Nykyisin tämän työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaamisongelman syitä etsitään kaikkialta paitsi palkasta ja työoloista. Olisikohan mahdollista, että ne työttömät kokit saataisiin töihin, jos palkalla pystyisi elättämään itsensä ja perheensä? Veikkaanpa, että harva suomalainen oikeasti nauttii työttömänä ja toimettomana olemisesta, vaan syy löytyy yleensä siitä, että tarjotulla palkalla ei yksinkertaisesti pysty elättämään itseään. Ratkaisuna tähän ei kuitenkaan nähdä palkkojen ja työolojen parantamista, vaan halvemman työvoiman tuomisen ulkomailta. Näitä työperäisiä maahanmuuttajia Suomen valtio sitten tukee erilaisilla tulonsiirroilla ja yritykset käärivät voitot.
Entä sitten se Afrikasta ja Lähi-idästä saapuva täysin kouluttamaton joukko, joka ei ymmärrä paikallista kieltä tai kulttuuria, eikä välttämättä edes halua sitä oppia? Haittamaahanmuuton työttömyystilastot ovat karua luettavaa. Tutkitusti ensimmäisen polven maahanmuuttajat työllistyvät erittäin huonosti. Somalialaisten ja irakilaisten työllisyysaste on tilastoista riippuen noin 25 % luokkaa, kun Suomessa kovasti pyritään tavoittelemaan 75 % työllisyysastetta. Vielä 20 vuoden maassaolon jälkeenkin työllisyysaste näiden kansanryhmien osalta on 37 % ja 43 %. Pahinta lisäksi on se, että jopa toisen polven maahanmuuttajat, eli suomessa syntyneet lapset, pärjäävät koulussa ja työllistyvät huonosti verrattuna kantaväestöön.
Toki meille saapuu ihmisiä myös työn perässä. Nämä ihmiset tulevat siis Suomeen saatuaan täältä työpaikan ja ovat siten luonnollisesti 100% työssä saapuessaan maahan. Kuitenkin ikävä totuus on se, että noin neljän vuoden kuluttua Suomeen tulosta tilastot osoittavat heidän työllisyysasteensa pudonneen alemmas kuin suomalaisten. Tämä putoaminen jatkuu, kunnes lopulta jää noin 20-30 % suomalaisten työllisyysastetta alemmalle tasolle. Ja nämä ovat siis niitä ihmisiä, jotka on tuotu Suomeen nimenomaan parantamaan työllisyyttä.
Kyllä niitä onnistumisiakin on. Palkataan suomalaiseen yliopistoon professoriksi intialainen herrasmies. Luonnollisesti hän palkkaa tiimikseen lähes pelkästään intialaisia tutkijoita, vaikka suomalaisiakin löytyisi. Hyvin meni, vai menikö? Toki ihan oikeitakin onnistumisia löytyy, mutta voisi mielellään löytyä nykyistä enemmänkin. Millä keinoilla siis saisimme suomeen oikeasti lisää huippuosaajia? Suomen vetovoimatekijöitä ovat lähinnä turvallisuus sekä halvat ja hyvin toimivat peruspalvelut, ennen kaikkea päivähoito, koulutus ja terveydenhoito. Hallituksemme toimien ansiosta Suomeen on kuitenkin tuotu terrorismia ja gettoutuvia asuinalueita.
Peruspalvelut eivät tule kestämään kasvavaa työttömien ulkomaalaisten määrää, ja uuden aallon saapuminen on lähinnä ajan kysymys. Pelkästään Nigeriasta löytyy 17 miljoonaa ihmistä, jotka aikovat muuttaa Eurooppaan viiden vuoden sisällä. Siis yhdestä maasta! Voitte vain kuvitella, millaisiin lukuihin päästään, jos sama tutkimus tehtäisiin kaikissa maailman ylikansoitetuissa maissa! Siitä riittää Suomeenkin tulijoita. Suomalaisten ainoa mahdollisuus houkutella todellisia huippu/moniosaajia on pitää kiinni suomalaisuudesta. Maahanmuuttaja voi tuoda uutta virtaa ja tuottavuutta Suomen taloudelle ainoastaan, jos hän on kykeneväinen omaksumaan suomalaisen elämäntavan. Yritykset voivat auttaa tässä tarjoamalla työntekijöilleen apua joidenkin käytännön asioiden hoitamiseen. Esimerkiksi yliopistot tarjoavat jo uusille saapujille opastusta suomessa elämiseen, mutta jos suomalainen ruoka ei kelpaa eikä naisia voi kätellä, ollaan auttamattomasti liian kaukana meidän elämäntavastamme, jotta tuottava toiminta Suomessa onnistuisi pitkällä tähtäimellä.
Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen. Voit tutustua häneen tarkemmin nettisivuilta tai videoblogista.
