Vastuu on mielenkiintoinen, ja aina ajankohtainen käsite. Ihmiset ovat luultavasti pohtineet vastuun olemusta koko niin sanotun sivistyneisyytensä ajan. Esimerkiksi kristinuskolle vastuun kysymys on yksi suurimmista kompastuskivistä; Jos Jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa, onko hän myös vastuussa kaikesta, mitä maapallolla tapahtuu. Perusajatus vastuusta lienee se, että henkilö, joka voi vaikuttaa toimintaansa ja on tietoinen toimintansa lopputuloksesta, on vastuussa toimintansa seurauksista.
Vastuun käsitettä voi toki määritellä eri tavoilla. Eräs toimiva tapa on jakaa vastuu lailliseen ja moraaliseen vastuuseen. Laillisessa vastuussa kyse on lähinnä siitä, kenellä on voimakeinot langettaa muille rangaistuksia. Suomessa lailliseen vastuuseen sanomisistaan joutuu lähinnä, jos sattuu olemaan poliittisen vallan väärällä puolella. Tämä näkyy hienosti siinä, että tiettyjen henkilöiden suusta kuullut faktat johtavat tuomioihin esimerkiksi kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Samaan aikaan toiset voivat yllyttää ihmisiä väkivaltaan niin yksilöitä, yhteisöjä kuin yhteiskuntaakin vastaan ilman seurauksia.
Moraalinen vastuu on siinä mielessä mielenkiintoisempi käsite, että se ei ole riippuvainen voimakeinoista. Moraalisen vastuun tuomiot ovat erilaisia ja vielä arvaamattomampia kuin edellä mainitut lailliseen vastuuseen liittyvät tuomiot. Etenkin sosiaalisen median aikana kansa saattaa erittäin nopeasti tuomita yksittäisiä henkilöitä moraaliseen vastuuseen teoistaan. Lisäksi media voi voimallaan ohjata kansan moraalista tuomiota haluamaansa suuntaan. Tätä kautta medialla on myös valta vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseen, jota kautta määritellään se, kuka on yhteiskunnassa vahvinten kiinni vallankahvassa. Tästä pääsenkin kirjoituksen olennaisimpaan kysymykseen, eli mikä on päättäjien moraalinen vastuu tekemistään päätöksistä.
Jotta tähän kysymykseen voidaan vastata, tulee meidän määritellä ne olosuhteet, joissa ihmiselle lankeaa vastuu teoistaan. Tärkeimmät mainitsinkin jo; vastuuseen tarvitaan tieto tekojen seurauksista, henkinen kyky ymmärtää seurauksia sekä kyky vaikuttaa omaan toimintaansa. Leikitellään ajatuksella vähän: Jos sinua käsketään käynnistämään laite, jonka toiminnasta sinulla ei ole tietoa, oletko moraalisessa vastuussa siitä, mitä laitteen käynnistämisestä seuraa? Entä jos tiedätkin laitteen käynnistämisestä syntyvän ketjureaktion, jonka seurauksena useita ihmisiä kuolee? Oletko silloin vastuussa? Entä miten on moraalisen vastuun laita, jos sinä itse oletkin se, joka antaa käskyn käynnistää tuo laite?
Poliitikoilla on, yleisesti ottaen mahdollisuus hankkia tietoa todennäköisistä seurauksista. Toivoisin myös, että heillä on henkinen kyky käsitellä saamaansa tietoa ja ymmärtää se todeksi. Heillä pitäisi myös olla vaikutusvaltaa siihen, millaisia päätöksiä he ajavat eteenpäin.
Entäpä sitten äänestäjät? Koskeeko moraalinen vastuu myös heitä? Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus ottaa selvää siitä, minkälaista politiikkaa heidän äänestämänsä ja valituiksi tulleet ihmiset ajavat, ja minkälaisia seurauksia tällä politiikalla on. Tämä toki edellyttää pientä vaivannäköä, mutta näin maailma toimii. Emme varmaan katsoisi hyvällä myöskään äitiä, joka juottaisi lapselle myrkkyä, ja selittäisi asiaa sillä, ettei viitsinyt ottaa selvää mitä lapselle juotti. Lähtökohtaisesti äänestäjät ovat henkisesti kykeneviä aikuisia, joten sieltäkään ei löydy pakoreittiä pois moraalisesta vastuusta. Suomessa ei myöskään pakoteta ketään äänestämään tietyllä tavalla, joten valinnat ovat ihan äänestäjistä itsestään kiinni.
Olemme siis varmaan valmiita hyväksymään sen perusajatuksen, että poliitikko on moraalisessa vastuussa ajamansa politiikan seurauksista, ja äänestäjä on moraalisessa vastuussa äänestämänsä poliitikon saaman vaikutusvallan seurauksista. Tässä voivat sitten kaikki suvakkipoliitikkoja äänestäneet pohdiskella tekojaan. Vihervasemmistolaisen ja porvarien ajaman maahanmuuttopolitiikan suora seuraus on nimittäin se, että suomalaisia naisia ja lapsia joutuu maahanmuuttajien raiskaamiksi. Poliitikot ovat jopa itse myöntäneet, että riskit olivat tiedossa jo silloin, kun turvapaikanhakijat päästettiin maahan. Kuinka monta ylimääräistä raiskausta kyseiset poliitikot ovat valmiita hyväksymään? Ja ovatko he valmiita sanomaan tämän suoraan raiskatuille ja heidän vanhemmilleen? Seuraavaksi tuleekin hyvä kotiläksy meille kaikille. Katso itseäsi peiliin, ja mieti mistä kaikesta olet moraalisesti vastuussa, ja minkälaista politiikkaa ajaisit, jos ottaisit vastuun tosissasi.
Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen.
Voit tutustua häneen tarkemmin nettisivuilta tai videoblogista.
