Luonnonsuojelua ja maapallon tilaa on jo pitkään käsitelty ilmastonmuutoksen näkökannalta ja valitettavasti vielä hyvin polarisoivaan sävyyn. Keskustelu käydään helposti niiden vaälillä jotka paasaavat että maailmanloppu on tulossa, koska ilmastonmuutos ja niiden jotka kieltävät ihmisen vaikutuksen ilmastonmuutokseen. Näiltä äärimmäisyyksien alueilta ei kuitenkaan mitään konkreettisia edistysaskeleita puhtaamman ympäristön puolesta löydy. On tärkeää, että ilmastokeskusteluun ottavat osaa kaikki poliittiset osapuolet, jotta saataisiin aikaiseksi mahdollisimman hedelmällistä keskustelua. Näin voimme löytää ratkaisuja, jotka ottavat huomioon kaikki niinkin monimutkaisen asian kuin ilmastopolitiikan vaikutukset. Suomessa ei valitettavasti osata käydä kovinkaan rehellistä keskustelua juuri mistään ihmisiä poliittisesti jakavasta aiheesta. Hyvin usein päädytään vain toistamaan maailmalta kuultuja sloganeita välittämättä siitä, mitä niiden taustalla piilee. Puhutaan esimerkiksi ilmastonmuutoksesta ja maapallon lämpenemisestä ja sillä verukkeella vaaditaan suomalaisia kiristämään vyötä. Samalla unohdetaan, että Suomella ei ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia siihen, lämpeneekö ilmasto vai ei.
Jos olisimme aidosti kiinnostuneita maapallon elinvoimaisuudesta, puhuisimme saastuttamisesta emmekä ilmastonmuutoksesta. Silloin nousisi esiin muun muassa se, kuinka paljon saasteita kaadetaan vesistöihin ja ketkä niitä kaatavat. Suomalaisten syntisen yksityisautoilun sijaan puhuttaisiin lentoliikenteestä. Ennen kaikkea puhuttaisiin niistä saasteista, jotka syntyvät, kun Kiinasta rahdataan kertakäyttötavaraa ympäri maailmaa, myös Suomeen. Kiinnostaako ketään puhua siitä, että globaalin tuotannon sijaan siirryttäisiin globaalisti paikalliseen tuotantoon kaikissa mahdollisissa asioissa? Voisiko tämä vähentää ilmansaasteita? Tämä taitaisi kuitenkin rokottaa liikaa globaalien yritysten voittoja, kun tuotanto siirtyisi maihin, joissa on pakko kiinnittää huomiota saastuttamiseen ja työntekijöille on tarjottava inhimilliset olosuhteet ja maksettava kunnon palkkaa.
Nykyisessä ilmastopolitiikkakeskustelussa tuntuu useimmiten olevan kyse talouspolitiikasta. Siitä, kuka saa tuottaa mitä, kuinka paljon ja mihin hintaan. Kun ilmastopolitiikkaa lähdetään tekemään raha edellä, ei lopputulos voi olla muuta kuin tyhjänpäiväistä poliittista jargonia ja omaneduntavoittelua. Suomen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 0,14 % joten vaikka suomalaisia kuritettaisiin kuinka, joka ikinen suomalainen ryhtyisi kasvissyöjäksi, lopettaisi autoilun ja asuntojensa lämmittämisen, ei vaikutus maapallon kokonaiskuvassa voi olla tätä suurempi. Samalla kuin Suomen hiilidioksidipäästöt vähenevät vuosi vuodelta, kasvoivat maailman hiilidioksidipäästöt viime vuonna arviolta 2,7 %, eli noin 20 kertaa Suomen kokonaispäästöjen verran. Siksi tässä, kuten kaikessa politiikassa, pitäisi muistaa pitää ennen kaikkea huolta oman kansan hyvinvoinnista. Meidän suomalaisten tulisi keskittyä pitämään huolta omasta luonnostamme tavoilla, jotka parantavat meidän hyvinvointiamme. Koska suomalaiset osaavat useimmiten tehdä asiat paremmin ja rehellisemmin kuin muut, ei meidän pitäisi välittää Pariisin ilmastosopimuksista tai siitä, mitä EU ja globalistit meille sanovat, vaan sen sijaan meidän pitäisi tehdä Helsingin ilmastosopimus ja antaa muille ohjeita ja neuvoja siitä, kuinka maapallomme elinvoimaisuutta pitäisi suojella. Meidän pitäisi vaatia muita noudattamaan suomalaisia standardeja saastuttamisen tasossa.
Pitää muistaa, että ei ole mitään järkeä puhua siitä, kuinka paljon yksi suomalainen kuluttaa yhteen afrikkalaiseen tai aasialaiseen verrattuna, vaan siitä, kuinka paljon Suomi yhteiskuntana saastuttaa huomioiden valtion pinta-alan. Suomalaisten on turha tuntea huonoa omaatuntoa saastuttamisestamme niin kauan, kun olemme yksi maailman vähiten saastuttavista maista.
Tästä päästäänkin siihen tärkeimpään ja samalla arimpaan aiheeseen: kuinka esimerkiksi Kiinan ja Intian saastuttaminen saataisiin kuriin. Molempien maiden suurin ongelma on väkiluku. Heitä on yksinkertaisesti liikaa. On myös muistettava, että köyhistä maista ihmisten siirtäminen Eurooppaan ei auta vaan ainoastaan pahentaa ongelmaa. Sillä on kaksi vaikutusta; köyhien maiden ihmiset voivat jatkaa lisääntymistään, koska ainahan sitä voi muuttaa länsimaihin pakoon köyhyyttä. Toisaalta länsimaissa he saastuttavat huomattavasti enemmän kuin lähtömaissansa. Tämä on aihe, josta kukaan ei tunnu uskaltavan puhua. Niin kauan kuin siitä ei puhuta, ei voida rehellisesti väittää, että olisi aidosti kiinnostunut luonnon suojelemisesta tai ilmastosta. Vaikeaksi tätä aihetta ei tee pelkästään suvaitsevaiston hysteerinen rasistiksi leimaaminen, vaan myös se, että helppoja ratkaisuja ei ole olemassa. Joka ikisellä maalla olisi teoreettinen mahdollisuus hallita omaa väestönkasvuaan. Esimerkiksi yhdenlapsen politiikalla on todistettavasti radikaalit seuraukset. Tätä politiikkaa ei kuitenkaan yksikään maa Kiinaa lukuun ottamatta ole lähtenyt noudattamaan, vaikka maailmassa on vaikka kuinka paljon maita, joissa väestömäärä tuplaantuu 20-30 vuoden välein.
Mitä meidän suomalaisten pitäisi sitten tehdä. Ilmaston muutokseen me emme voi vaikuttaa. Muille maille me voimme esittää vaatimuksia, mutta he tuskin ovat niistä kiinnostuneita. Me voimme pitää huolta lähiympäristöstämme, toteuttaa monimuotoista energiapolitiikkaa, pitää omat luonnonvaramme suomalaisten hallussa, ylläpitää korkeita standardeja ja pyrkiä jatkuvasti vähäpäästöiseen tuotantoon. Lisäksi voimme etsiä aktiivisesti uusia luontoystävällisiä ratkaisumalleja, sekä kannustaa kestävään ja vähän kuluttavaan elämäntapaan. Pieni maa ei koko maailman ongelmia voi ratkoa, mutta me voimme antaa loistavan esimerkin siitä, miten ympäristöystävällinen yhteiskunta luodaan uhraamatta kansamme hyvinvointia.
Lähteitä: Suomen kasvihuonepäästöt, Kasvihuonepäästöt EU:ssa ja maailmalla, Intian ja Kiinan kasvihuonepäästöjen kasvu, Euroopan hiilidioksidipäästöjen kasvu
Paul Usvalampi on Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiiristä. Hän on Espoon Opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen ja valtuuston varajäsen.
