Sisäministeriön laatiman tarkastelun mukaan Suomi pyrkii varautumaan 100 000 ja jopa 1 000 000 turvapaikanhakijan saapumiseen vuodessa. Tässä on syytä korostaa, että tarkastelussa on kyse siirtolaisten vastaanottamisesta, ei torjumisesta. Afrikan ja Lähi-idän siirtolaispaine kasvaa ja 2015 alkanut siirtolaiskriisi voi toistua lähitulevaisuudessa. Pelkästään rahalliset menot olisivat mittavat, koska sadantuhannen hakijan määrä aiheuttaisi sisäministeriön arvion mukaan 2,3 miljardin euron kulut, miljoonapäisenä taas 22,7 miljardin. Jälkimmäinen vastaa suuruudeltaan yli 40 % valtion 2018 talousarvion menoista. Sisäministeriön arvioimat luvut ovat tietysti alakanttiin, koska suuremmassa mittakaavassa turvapaikanhakijoista koituvat kustannukset nykyjärjestelmällä kasvaisi suoraan ja välillisesti erittäin merkittävästi. Se, kuka joutuu maksamaan miljoonapäisen kunniakansalaislauman, on tavanomainen suomalainen kasvavilla veroilla ja julkisten palvelujen merkittävillä heikennyksillä.
Muualla Euroopassa useissa maissa on otettu opiksi vuoden 2015 virheistä. Tämä todennäköisesti hyödyttää Suomea jossain määrin Ruotsin kautta kohdistuvassa siirtolaispaineessa, koska kauttakulkumaiden toimet voivat estää Euroopan halki kulkevaa ”voimavaraa” pääsemästä lopulliseen päämääräänsä. Suomessa taas päättäjät eivät näytä oppineen muuta kuin majoituskapasiteetin kasvattamista ja varusmiesten käyttöä laukunkantajina. Maastamme ei saada nykyäänkään kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja laittomasti maassa olevia pois, joten saisiko tulevaisuudessakaan.
Miljardien eurojen suuruisten taloudellisten haasteiden lisäksi uusi siirtolaisturva aiheuttaisi mittavia sosiaalisia ongelmia. Tämä aiheuttaisi vakavia konflikteja, kun suomalainen ja ”uusi suomalainen” väestö ottaa lopulta yhteen. Tämä ynnättynä suomalaisten väkiluvun laskuun ja siirtolaisten sekä siirtolaistaustaisten määrän kiihtyvään kasvuun tarkoittaisi, että suomalainen väestö jäisi useilla alueilla uuden väestön jalkoihin. Voisiko jälkipolvemme kutsua kotiseutuaan tuhansien järvien maassa silloin enää suomalaiseksi?
Sen sijaan, että tiukentaisimme raja- ja maahanmuuttopolitiikkaamme vasta uuden siirtolaiskriisin ollessa päällä, meidän olisi parasta pistää rajat kiinni jo nyt. Tällä toimella voidaan ennaltaehkäistä tulevaisuuden siirtolaisvyöryn aiheuttamat ongelmat ja tukkia olemassaolevat vuodot. Trumpin ja Putinin kohtaaminen Helsingin huippukokouksessa sai Schengen-alueen rajoillemme jonkintasoisen rajavalvonnan voimaan. Tämä viimeistään osoitti, että rajavalvontamme on sidoksissa poliittisten päättäjiemme tahtoon eikä rajojen avoimuus ole mikään taivaasta annettu käsky.
En pidättele hengitystä, että poliittiset päättäjämme osoittaisivat kauaskantoista viisautta ja aidosti varjelisivat suomalaista väestöä. Kotimaamme muuttaminen kulttuurien ja etnisyyksien sulatusuuniksi on monille itseisarvo, minulle se on uhka. Suomalaisten ei tule antautua kosmopoliittien mielivallan alaisuuteen!
