Suomennos Raymond Raehnin (1924–2016) vuonna 2009 amerikkalaisella VDARE-verkkosivustolla julkaistusta kirjoituksesta, jossa hän katsoi Lev Trotskin (1879-1940) vaikuttaneen nykyisen valkoisia syyllistävän ”rasisminvastaisen” ilmapiirin syntymiseen.
2008 kesällä San Franciscossa edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi esitteli kampanjarahojenkeräystilaisuudessa Barack Obaman ”johtajana, jolla Jumala on siunannut meitä tässä ajassa”. (Kassakoneen kilistessä ’siunattu’ Barack Obama varoittelee -otsikolla kirjoitti Tom Baldwin The Timesissä 19. elokuuta 2008)
Kuin Pelosin kaikuna rock-laulaja Sting totesi: ”Monella tapaa hän on Jumalan lähettämä, koska maailma on sekaisin.” (Sting: ’Jumala lähetti` Obaman siivomaan maailman sotkusta, WCCO, 30. lokakuu 2009).
Vaati paljon aikaa ja vaivaa perustaa moraalinen hegemonia, joka sallii näin järjettömien väitteiden esittämistä mustasta vasemmistopoliitikosta, jota ei riitä viihdyttämään pelkkä herkkäuskoinen tai vähintään peloteltu yleisö.
Uskon, että tämä juontaa juurensa vallankumouksellisten intellektuellien tekemiin strategisiin päätöksiin mukauttaa Marxin alkuperäinen visio proletariaatin vallankumouksesta 1900-luvun alun ilmeisen epäsuotuisiin poliittisiin olosuhteisiin.
Avainhenkilö tässä oli Lev Trotski. Hänen kirjansa Leon Trotsky on Black Nationalism & Self-Determination julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1967 (George Breitmanin editoimana). Trotskin näkemyksiä Amerikan ”neekerikysymyksestä” kirjattiin kahdessa keskustelussa amerikkalaisten marxilaisten kanssa, Turkin Prinkipossa vuonna 1933 ja Meksikon Coyoacánassa vuonna 1939.
Vuonna 1977 julkaistussa toisessa painoksessa George Breitman ilmoitti, että kirjasta ”oli neljä painosta ja sitä myytiin viime vuosikymmenellä Yhdysvalloissa enemmän kuin mitään muuta Trotskin kokoelmaa”. Breitman tarjosi merkittävää taustatietona muun muassa sen, että Malcolm X oli lukenut kirjan vuonna 1963, ennen puhettaan ”Mustasta vallankumouksesta” vuonna 1964.
Breitman totesi, että vuoden 1917 bolsevikkivallankumouksen jälkeen erityisesti ”neekerit” huomioiva leninistinen oppi ”sorrettujen kansojen” tukemisesta
[Kääntäjän huomio: VDaren alkuperäinen linkki ei toimi. Tämä lienee lähellä sen sisältöä: https://www.marxists.org/archive/cannon/works/1959/black.htm ]
alkoi välittyä Yhdysvaltain kommunistiseen liikkeeseen. Venäläiset vaativat Kommunistisessa internationaalissa Amerikan kommunisteja karistamaan vaietut ennakkoluulonsa, kiinnittämään huomionsa ”Amerikan neekereiden” erityisongelmiin ja epäkohtiin, työskentelemään heidän kanssaan ja puolustamaan heidän asiaansa valkoisten yhteisöissä.
Breitmanin mukaan Trotski ajoi erityisen painokkaasti seuraavaa:
Trotskin asenne näkyi trotskilaisen Neljännen internationaalin työkaluna toimivan Sosialistisen työväenpuolueen puoluekokouksen New Yorkissa 1939 heinäkuuta hyväksytyssä päätöslauselmassa. Se alkoi näin:
Lev Trotski ilmeisesti ehdotti, että Amerikassa valkoiset työläiset riisuttaisiin ”ennakkoluuloistaan”, jotta he kykenisivät sietämään mustien johtajuutta todellisessa sosiaalisessa vallankumouksessa. Tällainen sosiaalinen vallankumous koostuisi kahden rodun entisen sosiaalisen aseman vaihtamisesta, toisin sanoen mustat päätyisivät huipulle ja valkoiset työläiset pohjalle.
Tarkoittivatko Trotski ja hänen seuraajansa todella jotain tällaista? Leon Trotsky on Black Nationalism & Self Determination -kirjan B-liitteen Trotskin kirjoitusten poiminnat osoittavat, että hän oli itse asiassa ytimiään myöten vihamielinen valkoisia kohtaan käyttäen tunnepitoisia termejä, kuten ”valkoinen shovinismi”; ”valkoiset sortajat”; ”valkoisten ylivalta lopetetaan”; ”yhteinen taistelu valkoisten riistäjien ylivaltaa vastaan” ja ”lähempänä värillisten rotujen proletaaria”, jolla hän ilmaisi suosivansa enemmän värillisten rotujen proletaaria.
Trotski kirjoitti myös:
Kesäkuussa 1940 Sosialistisen työväenpuolueen johtajien kanssa keskustellut Trotski totesi:
Neljäs internationaali oli Lev Trotskin yritys kopioida ensimmäinen Kansainvälinen työväenliitto (Ensimmäinen internationaali), jonka Karl Marx perusti Lontoossa vuonna 1864 visioiden maailmanlaajuista teollista armeijaa komentoonsa. Neljännen internationaalin perustamalla Trotski pyrki saamaan komentoonsa maailmanlaajuisen proletaariarmeijan. Hänen häijyt hyökkäyksensä valkoisten työläisten ”ennakkoluuloja” vastaan olivat hänen tapansa yrittää saada kaikki maailman värilliset rodut lippunsa alle, epäilemättä koska värillisiä on ylivoimaisesti enemmän kuin valkoisia. Trotskin kansainvälisen marxismin todellisena tavoitteena oli entisen valkoisten maailmanvallan ylivallan eliminoiminen enemmistöä edustavien värillisten ylivallan tieltä. Tämä edellytti valkoisten alistumista ”ennakkoluulojen” poistamisen avulla.
Trotskin näkemys oli luonnollinen fanaattiselle marxilaiselle, joka sisäisti dogmin, jossa valkoinen kristitty kapitalistinen länsi oli syyllinen imperialistiseen sortoon. Lisäksi Trotski oli myös leninisti, joka tarttui Leninin strategiaan tuhota valkoisen lännen siirtomaavallat ja sitten ottaa käyttöön nämä entiset siirtomaat, jotta kehitysmaat katkaisisivat valkoisen lännen teollisuuslaitoksilta elintärkeiden energia- ja mineraalivarojen saannin. Leninin mielestä tämä saisi valkoisen lännen polvilleen. (Tietenkin tämä voidaan edelleen saada aikaan radikaalien muslimien, kommunististen kiinalaisten ja marxilaisen Etelä-Afrikan yhteistyöllä, jossa saattaa olla mukana myös Neuvostoliiton jälkeinen Venäjä.)
Lev Trotskin ja Neljännen internationaalin vaikutus Yhdysvaltojen tapahtumiin on ollut paljon suurempi kuin yleisesti tunnustetaan. Esimerkkinä tästä ovat Amerikanjuutalainen komitea (American Jewish Committee) ja Juutalaisen työväenkomitean (Jewish Labor Committee) vuonna 1943 tukemat pahamaineiset ennakkoluulotutkimukset (Studies in Prejudice). Ennakkoluulotutkimusten näennäisenä tarkoituksena oli käsitellä antisemitismiä Amerikassa. Kirjassaan The Dialectical Imagination Martin Jay näkee ennakkoluulotutkimusten perustan olevan Max Horkheimerin vuoden 1939 esseessä ”Juutalaiset ja Eurooppa”. Horkheimer oli aiemmin johtanut vuonna 1923 Frankfurtin yliopistoon perustettua marxilaista Sosiaalitutkimuksen instituuttia, joka tultiin tuntemaan Frankfurtin koulukuntana. Sen alkuperäinen tarkoitus oli tuoda marxismi Saksaan, mutta Hitlerin valtaantulon myötä sen jäsenet muuttivat Amerikkaan.
Ennakkoluulotutkimusten merkittävin tuote on vuonna 1950 julkaistu The Authoritarian Personality. Theodor Adornon yhdessä Berkeley Public Opinion Study Group:in amerikanjuutalaisten sosiaalipsykologien kanssa kirjoittaman kirjan on editoinut Frankfurtin koulukunnan alkuperäisjäsen Max Horkheimer.
Tämä teos juutalaisiin kohdistuvista ennakkoluuloista yhdessä Trotskin vihaan mustiin kohdistuvia valkoisten ennakkoluuloja kohtaan voidaan nähdä muodostaneen ideologisen perustan massiiviselle kansalliselle kampanjalle, jossa vastustetaan ennakkoluuloja, kiihkoilua ja syrjintää sekä ulottuen lopulta aina Betty Friedanin feministiseen vallankumoukseen valkoisia miehiä vastaan. Jos valkoiset miehet eivät alistu, niin heitä syytettäisiin rasismista, seksismistä ja antisemitismistä. Anti-Defamation League (ADL) ja American Civil Liberties Union (ACLU) edistivät valtavasti tätä kansallista kampanjaa.
Trotskin jatkuvan vallankumouksen teoriaa tuki Horkheimerin ”kriittinen teoria”, eli kritiikin kautta koko yhteiskunnan muuttamiseen suuntautunut sosiaalinen teoria, toisin kuin pelkkään yhteiskunnan ymmärtämiseen tai selittämiseen suuntautunut perinteinen teoria. Tämä tuhoisa kritiikki oli erityisesti kohdistettu nimenomaan kristinuskoon, kapitalismiin, patriarkaattiin, hierarkiaan, moraaliin, perinteisiin, kulttuuriin, seksuaaliseen pidättyvyyteen, lojaalisuuteen, isänmaallisuuteen, maskuliinisuuteen, perinnöllisyyteen ja etnosentrisyyteen sekä konservatismiin.
Kummankin teorian todellisena tavoitteena oli toteutua vallankumouksellisena käytäntönä. Ennakkoluulojen, kiihkoilun ja syrjinnän vastainen kampanja kohdistui valkoisia miehiä vastaan johtaen lopulta siihen mitä voitaisiin kutsua ”Amerikan feminisaatioksi”. Feminisaatiossa perinteiset sukupuoliroolit häivytettäisiin täysin amerikkalaista elämäntavan kaikilla alueilla, jotta naiset voitaisiin sijoittaa jokaiseen paikkaan, joka oli aiemmin varattu miehille. Tämä on näkymä sosiaalisesta vallankumouksesta ulospäin. Käytännössä naiset mustien ohella tulivat olemaan sosiaalisen vallankumouksen etujoukko Amerikassa.
Toinen avainhenkilö Yhdysvalloissa oli Frankfurtin koulukunnan alumni Herbert Marcuse. Hän omaksui Trotskin ideat mustien vallankumouksellisesta potentiaalista sekä Frankfurtin koulukunnan matriarkaalisen teorian. Tämä kävi ilmi, kun hänestä tuli 60-luvulla muodikkain filosofi Amerikan opiskelijakampuksilla.
Kirjassaan Soviet Marxism Marcuse väitti, ettei Neuvostoliitto enää ollut marxilainen. Hän katsoi proletariaatin integroituneen porvarilliseen yhteiskuntaan tullen kykenemättömäksi vallankumoukseen, joten vallankumouksesta vastaisivat muut tahot, kuten yliopisto-opiskelijat, ghettojen mustat sekä kehitysmaat. (Klaus Mehnert selosti Moscow and the New Left kirjassaan Neuvostoliiton korkealta tasolta esitettyjä näkemyksiä Herbert Marcusesta. Niissä syytettiin Marcusen valmistavan nuorisoa ja älymystöä vastaanottavaisiksi trotskilaisuudelle ja maolaisuudelle.)
Vuonna 1947 Kaliforniasta Max Horkheimerille ja Theodor Adornolle kirjoittanut Marcuse: ”käsitteli neuvostotasavaltaa ja toivotti tervetulleeksi anarkian, hajoamisen ja katastrofin ainoina vallankumouksellisen vapauden toimina, joilla saataisiin muutos tuottavan koneiston luokkarakenteessa sekä inhimillisissä tarpeissa ”. [The Frankfurt School: Its History, Theories, and Political Significance, s 391]
Marcuse kirjoitti:
Mitä Marcuse tarkoitti ”järjestelmän leviävällä hajoamisella” kävi ilmi hänen saarnaamastaan ”Suuren kieltäytymisen” prosessista, jossa seksuaalisen vapautumisen, mustien ja feministien vallankumous houkuttelisi opiskelijoita vihaamaan valkoista länsimaista perintöään. Marcuse pyrki uudelleensuuntaamaan hyväuskoisten opiskelijoiden herkkiä tunteita myötätunnoksi köyhiä sorrettuja värillisiä kansoja kohtaan, taivutellen heitä tukemaan Trotskin jatkuvaa vallankumousta tajuamatta millaisessa pelissä olisivat mukana.
Käytännössä Lev Trotskin ja Herbert Marcusen edistämää yhteiskunnallista vallankumousta on menestyksellisesti toteutettu Amerikassa. Mikään amerikkalaisen elämäntavan alue ei ole jäänyt koskemattomaksi.
Ensin vallankumouksessa tulee vallanpitäjien alistua moraalisesti ja henkisesti sosiaalivallankumouksellisten tahtoon. Tämä riippumatta siitä tapahtuuko vallankumous joko Karl Marxin kaavalla, jossa proletaarinen alaluokka kumoaa rikolliseksi leimatun porvarillisen keskiluokan; tai Trotskin kaavalla, jossa värilliset rodut tekevät maailmanlaajuisen vallankumouksen; tai Marcusen kaavalla, jossa amerikkalaiset naiset ja rodulliset vähemmistöt tuhoavat valkoisen miehen valtarakenteet
Tämä merkitsee psykologista alistumista alempien luokkien vaatimuksiin, mahdollistaen sen, että ne korvaavat ylemmät luokat. Tämä on todellinen vallankumous ilman väkivaltaa.
Valkoisen miehen valtarakenteiden hajoamista edistävät modernin Amerikan marxilaiset sosiaalivallankumoukselliset eivät pelkästään tienneet sitä, vaan myös osana suurta suunnitelmaa kirjoittavat siitä ja toteuttavat sitä käytännössä. Heillä on valtava etu: sosiaalista vallankumousta käsittelevää kirjallisuutta on kertynyt paljon viimeiseltä 150:ltä vuodelta. Kirjallisuutta ovat tuottaneet Marx, Engels, Lenin, Trotski, Antonio Gramsci, Georg Lukács, Ernst Bloch sekä Frankfurtin koulukunnan vallankumoukselliset kuten Horkheimer, Adorno, Erich Fromm, Wilhelm Reich, Leo Lowenthal, Frederick Pollock, Franz Neumann ja Marcuse. Frankfurtin koulukunnan ryhmä lisäsi uuden ulottuvuuden vallankumoukselliseen teoriaan lisäämällä psykologian. Alitajunnan muuttaminen tuli heidän pääasialliseksi kohteekseen. Heidän tarkoituksenaan oli luoda ”Uusi amerikkalainen ihminen”, joka kuohittuna ja passivoituna kohtaa sosiaalivallankumouksellisten provokaatiot.
Fasismin ja natsismin torjumisen nimissä marxilaiset sosiaalivallankumoukselliset käyttivät tätä tuhoisaa kritiikkikokonaisuutta aikaansaamaan Amerikassa vallitsevien uskomus-, asenne- ja arvojärjestelmien hajoamisen. Miljoonat amerikkalaiset tulisivat uskomaan ja arvostamaan aiempaan verrattuna päinvastaisesti. Kyse oli ajattelun vallankumouksesta. Sitä sovellettiin moraalijärjestykseen itseensä.
Ensimmäinen luonnonlaki on selviytyminen – ryhmän ja rodullisen ryhmän selviytyminen. Toinen luonnonlaki on lisääntyminen – lajien, lajien ryhmän ja rodullisen ryhmän lisääntyminen. Mutta vallankumoukselliset vakuuttivat miljoonat ihmiset siitä, että näillä luonnonlaeilla ei enää ollut voimaa tai vaikutusta. He opettivat ensimmäisen luonnonlain vastakohtaa, eli tasa-arvoa. Eriyttäminen oli kiellettävä kuvaamalla rasismia, seksismiä ja antisemitismiä kuin moraalisena pahuutena. Tasa-arvosta tuli ainoa moraalinen hyvä, joka oli myös pantava täytäntöön lailla.
Sosiaalivallankumouksellisten aikaansaamaan moraalijärjestyksen hajoamiseen liittyi psykologisen järjestyksen hajoaminen. Tämä koostui valkoisen rodun vähättelystä yleensä, ja erityisesti valkoisten miesten vähättelystä, samalla kaiken muun arvoa kasvattaen, etenkin oppikirjoissa ja tiedotusvälineissä. Sosiaalivallankumoukselliset olivat pirullisen taitavia julistaessaan valkoiset miehet syyllisiksi rasismiin, seksismiin, antisemitismiin, homofobiaan, muukalaispelkoon sekä alempien luokkien sortamiseen. He saivat aikaan myötäelämisen, sympatian ja säälin tunteita alempien luokkien ”uhreille”, jotka sijoittivat valkoisen miehen psykologiseen rautahäkkiin. Tämä sai suurimman osan valkoisista miehistä hyväksymään passiivisen puolueettomuuden, kun taas muut hakivat psykologista turvaa samaistumalla sorrettuihin uhreihin.
Tuloksena ollaan vähitellen siirrytty pois korkeamman tason ajattelua ja käyttäytymistä aikaisemmin hallinneiden arvovaltaisten valkoisten miesten suunnittelemista ja toteuttamista perinteistä. Seurauksena lukemattomat miljoonat nuorekkaat ja aikuiset amerikkalaiset ovat tosiasiallisesti omaksuneet alemman tason ajattelun ja käyttäytymisen. Tälle hajoamiskehitykselle ei ole loppua näköpiirissä.
Moraalisen ja psykologisen järjestyksen hajoamisen lisäksi sosiaalivallankumoukselliset haluavat tahallaan tuhota biologisen järjestyksen. Vetoamalla liberaalisuuteen, vapauteen ja valintamahdollisuuteen sosiaalivallankumoukselliset kannattivat ja kannustivat aborttia, ehkäisyä, avioeroa, homoseksuaalisuutta, uranaisia, huumeita, monikulttuurisia avioliittoja, värillisten rotujen rajoittamatonta maahanmuuttoa ja ”patriarkaalisen perheen” tuhoamista. Tämä heijastaa sosiaalivallankumouksellisten toista lakia: valkoisten lisääntyminen on paha, mutta mikä hidastaa valkoisten lisääntymistä on hyvä.
Useimmilla amerikkalaisilla tulee luultavasti olemaan suuria vaikeuksia hyväksyä se, että vuosikymmeniä sitten pieni ulkomaalaisten sosiaalivallankumouksellisten joukko tarkoituksella muutti koko kansan uskomusjärjestelmää käynnistääkseen sosiaaliseen hajoamiseen johtavan prosessin. Näin kuitenkin tapahtui.
Amerikkalaisilla on suuria vaikeuksia hoitaa kotimaisia ongelmia, ellei todellisuutta kyetä yleisesti tunnustamaan.
Raymond V. Raehn
Raymond V. Raehn (9.2.1924-25.10.2016) on toiminut USA merivoimien hävittäjälentäjänä sekä kiinteistösuunnittelijana.
