Blogit

Miksi suomalaisten pitää tottua terrorismiin

Turku 2017. Kuva Laurent G. / L’essentiel - lehti
Turun terrori-iskun jälkeisissä kommenteissaan poliitikot olivat liikuttavan yksimielisiä. Heidän sanomansa oli, että Suomi ei ole enää mikään lintukoto ja että suomalaisilla ei ole nyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin totutella siihen, että tällaisia terrori-iskuja täällä tulee tapahtumaan mahdollisesti jatkossakin. http://www.talouselama.fi/uutiset/paaministeri-sipila-olemme-pelanneet-tata-ja-varautuneet-tahan-6670414
Jotta asia tulisi oikein selväksi vastuuministeri Risikko toisteli pitkin lauantaita 19.8. 2017 kaikissa haastatteluissaan, että vaikka kaikkeen on varauduttu ja kaikkea harjoiteltu, tällaisia keskellä päivää kadulla tapahtuvia iskuja ei kyetä estämään. Toisin sanoen, jos ja kun tällainen tapahtuu uudelleen, sille ei sitten voida mitään etukäteen. Eikä terrori-isku tullut valtiojohdolle yllätyksenä.           https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/sisaministeri-risikko-isku-ei-tullut-yllatyksena-200337413/

Miksi näin sitten on? Vastaus on aivan yksinkertainen ja kaksiosainen:

1. Euroopan Unioni

Suomi Euroopan Unionin osavaltiona ei päätä enää kuinka paljon ja keitä Suomeen tulee turvapaikanhakijoina tai pakolaisina, tai ylipäätään tulee. Siitä päättää Euroopan Unioni. Jos joku ei usko sitä, voi katsoa mitä EU parhaillaan tekee Puolalle ja miksi.

Kun vuoden 2015 turvapaikanhakijavyöry oli kuumimmillaan, pääministeri Sipilältä kysyttiin tuleeko Suomi korjaamaan maahanmuuttopolitiikkaansa. Sipilä vastasi kuin ohimennen, että linjauksista päätettiin jo keväällä 2015, siis eduskuntavaalien aikaan tai heti niiden jälkeen. Kunta-lehti kertoi myös keväällä 2015 sisäministeriön antaneen kunnille tehtäväksi selvittää kymmenien tuhansien turvapaikanhakijoiden vastaanoton.

Toisin sanoen, EU:ssa oli jo keväällä päätetty, että Suomeen tulee kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita. Se näkyi jo siinäkin, ettei ensimmäinenkään viranomainen tehnyt mitään länsirajalla, kun Ruotsin valtio kuljetti junilla ja busseilla tuhansia tulijoita suoraan Tornioon ja Kemiin. Yksikään suomalaispoliitikko ei kommentoinut asiaa mitenkään Ruotsille, koska asia oli jo sovittu.

Sen sijaan itärajan alle kahdeksansadan turvapaikan hakijan tuloa kuvailtiin mediassa laajasti hallitsemattomaksi vyöryksi, ministeri Soini vieraili raja-asemilla ja vaati tulijoiden käännyttämistä, ja presidentti Niinistö pauhasi ottavansa asian esille venäläisten kanssa. Tulijat myös käännytettiin ja raja pantiin lähes kiinni. Samaan aikaan Ruotsi toi Suomeen 31 000 turvapaikanhakijaa, joiden joukossa oli Lähi-idän sotatoimialueilla sotarikoksiin syyllistyneitä ja tuhansia paperittomia.

Kaikki tämä oli päätetty Euroopan Unionin toimesta ja maamme hallitus totteli, koska olemme Euroopan Unionin osavaltio, eikä hallituksella ollut vaihtoehtoja. Paitsi huutaa itärajan pakolaisvyörystä, joka oli siis alle kahdeksansadan tulijan luokkaa.

Schengen-sopimukseenkin viitattiin, kun yritettiin selitellä miten on mahdollista, että rajan ylitse saapui bussilasti toisensa perää turvapaikanhakijoita, ilman että yksikään rajavalvoja edes kättään heilautti. Juuri Schengen-sopimus onkin taannut jihadisteille ja ISISin ja Al Qaidan operaattoreille vapaan temmellyskentän Euroopassa, joskin yksittäisiä rikosrekisterin omaavia EU-kansalaisia on jostakin syystä kyetty poimimaan myös Schengen-alueen sisärajoilla kulkijoiden joukosta. Jostakin syystä ei kuitenkaan äärijihadisteja.

2. Natoilu

Kun rauhan presidentti Halonen ja rauhan ulkoministeri Tuomioja päättivät lähettää suomalaisia sotilaita Naton johtamaan sotaan Afganistaniin, jotkut asiantuntijat varoittivat, että näin maamme leimautuu vastapuolen silmissä osaksi hyökkääjiä, maahantunkeutujia. Se ei merkinnyt mitään, sillä kaikki eduskuntapuolueet olivat innokkaina laittamaan suomalaisia sotilaita taas maailmalle sotatoimiin.

Propagandassahan suomalaiset auttelivat lapsia ja jakelivat ilmapalloja, avasivat kouluja ja vain kävelivät kylissä, mutta Eestin puolustusministeri möläytti YLEn ajankohtaislähetyksessä, että suomalaiset ovat Afganistanissa sotimassa aivan kuten eestiläisetkin ja muut pohjoismaalaiset. Meille vain ei haluttu kertoa sitä, kuten ei sitäkään, mitä poliittisia seurauksia tällä kymmenen vuoden sotaretkellä meille tulisi olemaan.

Sen lisäksi, että osallistumalla Afganistanin sotaan Suomi siirtyi ääri-islamilaisten terroristien silmissä legitiimiksi kohdemaaksi heidän käymässään Pyhässä sodassa eli Jihadissa, tämä täysin turha sotaretki maksoi noin 45 miljoonaa vuodessa eli 450 miljoonaa euroa, kaikki rahaa, joka oli suoraan pois maanpuolustuksesta sekin. Onneksi Alexander Stubbin kiihkeästi ajama osallistuminen Libyan tuhoamiseen ei toteutunut, mutta sekin kertoo sen, etteivät suomalaiset poliitikot todellakaan välittäneet siitä, että näillä puheilla ja teoillaan he siirsivät Suomen islamistien terrorin kohdemaaksi.

Natoilun kytkös terrorismin kohteeksi joutumiseen paljastuu katsomalla sitä kuuluisaa Hesarin karttaa. Samalla paljastuu valheeksi sekin väite, ettei Nato-maihin ole uskallettu hyökätä. Islamistit ovat nimenomaan hyökänneet Nato-maihin ja sen yhteistyömaihin Ruotsiin ja Suomeen. Ranska on Nato-maa. Espanja on Nato-maa. Belgia on Nato-maa. Britannia on Nato-maa. Yhdysvallat on Nato-maa. Saksa on Nato-maa jne.

Sveitsi ei ole Natossa, eikä Euroopan Unionissa. Kuinka monta terrori-iskua islamistit ovat tehneet Sveitsiin? Aivan.

Jotta ero menneeseen tulisi mahdollisimman selväksi, kerron pari omakohtaista kokemusta 1980-luvun lopulta. Opiskelin tuolloin Suomen Kuvataideakatemiassa ja erään vuonna aukesi mahdollisuus lähteä opinto/työmatkalle Israeliin suomalaisen modernin taiteen retrospektiivinäyttelyä järjestämään. Samoihin aikoihin tuon ajan pahamaineisin terroristijärjestö Abu Nidal oli iskenyt verisesti Wienin ja Rooman lentokentille. Matkalle lähdössä olleet suomalaiset taiteilijat saivat varoituksen suoraan PLO:n edustajilta, joita liikkui myös Suomessa, vaikka virallinen PLO:n edustusto oli Ruotsissa. PLO oli tuohon aikaan myös luokiteltu terroristijärjestöksi. Sanomattakin on selvää, ettei reissun aikana tapahtunut mitään.

Myöhemmin paljastui, että yksi Abu Nidalin johtohahmoista oli pohjoissuomalaisen naisen kanssa naimisissa ja appiukon mediassa kertoman mukaan oli kova poika kalastelemaan. Appiukko kertoi lehdissä kinastelleensa vävyn kanssa usein politiikasta saunassa ja että kaveri käyttäytyi oikein asiallisesti aina maassa vieraillessaan.

Eräänä aurinkoisena aamuna olin menossa Akatemian kouluun ja kävelin Helsingin rautatieasemalta Sokoksen ja Helsingin seurahuoneen välistä ylös Mannerheimin tielle. Melkein heti kulman takana kävelin lähes päin harmaatukkaista erittäin hyvin pukeutunutta miestä, joka seisahtui, katsoi suoraan silmiin ja sanoi englanniksi: Excuse me. Vastasin sanomalla Sorry ja ohitin hänet, ja vasta tässä vaiheessa huomasin turvamiehet ja poliisit. Mies oli Israelin tuolloinen ulkoministeri Shimon Perez, joka oli kävelemässä presidentin linnasta Espaa ja Manskua pitkin eduskuntatalolle.

Näin siis 1980-luvun lopulla. Vielä 1990-luvulla Pohjois-Irlannin protestanttiterroristienkin johtohahmoihin kuulunut, yli neljästäkymmenestä murhasta epäilty Johnny ”Mad Dog” Adair lomaili perheensä kanssa Lapin hiihtokeskuksessa, koska tiesi ettei siellä tarvitse pelätä IRA:n tai INLA:n pyssymiehiä.

Nyt valtiojohtomme sanoo meille, että meidän on vain hyväksyttävä se, että valtiojohdon politiikan johdosta Suomikin on terroristien kohdemaa. Suomalaisten on vain hyväksyttävä se, että valittu poliittinen linja ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tuo terrorismia Suomeen. Linjaa ei muuteta, siihen ei tehdä korjauksia, sillä mitä siitä vaikka Suomessa tehdäänkin terroristi-iskuja tulevaisuudessakin? Valittu ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on tärkeämpi kuin suomalaisten turvallisuus, suomalaisen yhteiskunnan yhtenäisyys ja vakaus.

Kyse on siis poliittisesti päätöksestä. Kyse ei ole siitä, että ääri-islamistit heräsivät aamulla ja sokkona tökkäsivät sormensa karttapalloon. Kyse on siitä, että poliitikkomme ovat liittäneet Suomen heidän vihollismaittensa joukkoon. Tämä on ollut täysin tietoista politiikkaa jo yli kymmenen vuoden ajan ja suomalainen valtiojohto on pyrkinyt tähän tavoitteeseen määrätietoisesti jo vuosikausien ajan.

Tämän valitun politiikan vuoksi suomalaisten pitää tottua terrorismiin.