Tänä päivänä esoteria erotellaan tiukasti erilleen tieteestä, vaikka yhtymäkohtia näiden ‘kahden maailman’ välillä on yllättävän paljon.
Usein okkultismi ja siihen liittyvä mystiikka samaistetaan uskontoon kuuluvaksi tai suoranaiseksi hölynpölyksi. On kuitenkin mielenkiintoinen havainto, että nykypäivän verrattain kaikkialla vallitseva tieteellinen paradigma, jossa tehdään selkeä pesäero okkultismiin, ei vakiintunut yhdessä yössä tai edes vuosikymmenessä. Otetaan esimerkiksi öljy, joka on yksi keskeisimpiä tukipilareita ja taustavaikuttajia nykyisessä yhteiskunnassamme. Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälin maaöljyteollisuus kasvoi rinnakkain spiritismin kanssa. Silloinen geologian tutkimus oli vielä lapsenkengissään ja koska tieteellisiä menetelmiä öljyn paikantamiseen ei ollut käytössä, öljyä etsittiin hengiltä tulevien viestien ja taikavarpujen välityksellä. Artikkelissaan The Wizard of Oil, Rochelle Zuck käsittelee näiden kahden paradigman yhteyttä 1800-luvun Yhdysvalloissa. Zuckin mukaan öljyn ja spiritismin yhteys ei jäänyt pelkkään sattumanvaraiseen esiintymiseen samoilla vuosiluvuilla ja samoilla maantieteellisillä seuduilla, vaan spiritismin arvoa ja sen toimivuutta pyrittiin perustelemaan sen käyttökelpoisuudella öljyn löytämisessä. Zuck mainitsee myös öljyvelhoksi nimetyn hahmon Abrham Jamesin esiintyvän vanhemmissa öljykulttuuria käsittelevissä historiankirjoituksissa, mutta ei uudemmissa. Zuck epäilee, että öljyvelho olisi tietoisesti jätetty pois kirjoituksista.
Uudenetsijät tutkimushanke on Helsingin-, Turun- ja Tampereen yliopiston tutkijoista koostuva poikkitieteellinen tutkimusryhmä, joka on kiinnostunut tieteen ja esoteerisuuden rajapinnoista; muun muassa siitä, että vaikka esoteria ja okkultismi pyrittäisiin kirjoittamaan ulos virallisista historiankirjoituksista, ne vaikuttavat silti kulttuurissa.
Taidehistorian dosentti Marja Lahelma Helsingin yliopistosta on yksi Uudenetsijät -hankkeen tutkijoista. Haastattelimme Lahelmaa aiheen tiimoilta.
Tutkimuksessanne esoteerisuus on kaiketi keskeisesti käytetty termi. Arkikielessä esoteerisuus, mystiikka, okkultismi ja rajatieto tuntuvat olevan melko päällekkäisiä käsitteitä, voisitko tarkentaa näiden merkitystä?
“Olen itse päätynyt käyttämään esoteerisuutta yleisterminä, joka 1990-luvulta alkaen on ymmärretty pitkänä ja muuntuvana vaihtoehtoisen uskonnollisuuden traditiona länsimaisessa kulttuurissa. Se siis kattaa niin renessanssiajan hermetismin, kuin 1800-luvun lopun teosofian ja ulottuu aina nykyajan uushenkisiin liikkeisiin. Puhuttaessa valistusajan jälkeisestä esoteerisuudesta voidaan käyttää okkultismin käsitettä. Näiden aatteiden leimaaminen huuhaaksi liittyy siihen, että ne on nähty epärationaalisina ja siksi vaarallisina. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen tällainen irrationaalisuus nähtiin osana natsisimin ja fasismin taustoja. Sen tähden esoteerisuuden tutkimista esimerkiksi kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta (kuten me teemme) on pidetty turhana, epäilyttävänä tai jopa vaarallisena. Tätä historian juonnetta on siis haluttu häivyttää. Tutkimushankkeemme taustalla on kuitenkin havahtuminen siihen, että vaikka esoteerisuus on kirjoitettu ulos virallisesta historiasta, se ei kuitenkaan ole lakannut vaikuttamasta kulttuurisesti. Esoteeristen ilmiöiden sysääminen marginaaliin ja tieteen ulkopuolelle on tehnyt siitä vapaata riistaa esimerkiksi erilaisten salaliittoteroreetikoiden käyttöön.”
Rochelle Zuckin artikkelissa The Wizard Of Oil kerrotaan, että maaöljyteollisuus ja spiritismi ovat 1800-luvun Yhdysvalloissa kulkeneet rinnakkain, jopa lomittain. Oletteko hankkeenne tiimoilla törmänneet vastaaviin esimerkkeihin, joissa tiede ja epätiede ovat jossain vaiheessa kulkeneet käsi kädessä?
“Tieteellä ja esoteerisuudella on runsaasti yhtymäkohtia. Jos ajatellaan 1800-luvun lopun tilannetta, niin silloin tiede kehittyi hyvin nopeasti, ja esimerkiksi sähkön, magnetismin ja röntgensäteiden kaltaiset ilmiöt hämmästyttivät ihmisiä. Niin tieteessä kuin taiteessakin tutkittiin näkymättömiä virtauksia ja energioita. Tällaisessa kontekstissa vaikkapa ajatus telepatiasta ei näyttäydy välttämättä epätieteellisenä. Niinpä telepatiaa ja erilaisia ajatuksensiirron muotoja tutkittiin myös tieteen parissa. Vastaavasti esoteeriset liikkeet, kuten teosofia omaksuivat tieteestä ajatustapoja, käsitteistöä ja kielenkäyttöä. Teosofit ajattelivat, että monet modernit tieteelliset löydökset olivat itse asiassa olleet osa salattua tietoa kautta aikojen.”
Käsittääkseni myös tähtitieteessä on ollut vastaavia esimerkkejä?
“Teknologian kehittyessä tähtitieteessä tehtiin merkittävä havaintoja, joista monet edelleen hyväksytään. Samanaikaisesti ja toisinaan samojen henkilöiden puolesta tehtiin villejä spekulaatioita elämästä toisilla planeetoilla, jotka yhdistettiin usein ajatuksiin sielun kuolemattomuudesta. Ainakin ranskalainen astronomi Camille Flammarion voidaan mainita. Hän on edelleenkin arvostettu tieteentekijä, mutta kirjoitti myös esoteerisesti sävyttynyttä tieteiskirjallisuutta.”
Zuckin artikkelissa epäillään että ölljyvelho Abraham James olisi tietoisesti kirjoitettu ulos virallisista historian kirjoituksista. Onko Suomesta vastaavia esimerkkejä henkilöistä tai ajatuksista, joita olisi tietoisesti peitelty tai poistettu historiasta?
“Tämä on hyvä kysymys, jota tarkoituksemme onkin seuraavaksi ryhtyä tutkimaan. Tulevassa hankkeessa tutkimme sitä, miksi esoteerisuus, jonka rooli kulttuurissa, politiikassa ja taiteessa on ollut niin keskeinen, ei ole tullut osaksi jaettua kulttuurista muistia. Kohteena on 1900-luvun suomalainen kulttuurihistoria. Me käytämme tässä yhteydessä kulttuurisen amnesian käsitettä, jolla viitataan eräänlaisiin kollektiivisen muistin häiriöihin, erotuksena siis pelkästä passiivisesta unohduksesta. Kyse voi toisinaan olla tarkoituksellisesta peittelystäkin, mutta usein myös kykenemättömyydestä paikantaa ja tunnistaa esoteerisuutta, sekä puutteellisesta käsitteistöstä sen analysointiin. Toki voi helposti myös luetella henkilöitä, joiden kohdalla on epäilemättä ollut kyse tietoisesta ja tarkoituksellisesta unohduksesta. Esimerkiksi Sigurd Wettenhovi-Aspa on jätetty lähes kokonaan pois virallisesta historiankirjoituksesta, vaikka hän oli omana aikanaan erittäin vaikutusvaltainen henkilö. Sitten taas esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan kohdalla kyse on siitä, että hänelle annettu rooli kansallistaiteilijana ja kansallisen identiteetin rakentajana on peittänyt esoteerisuutta näkyvistä.”
Keskusteluun tieteestä ja epätieteestä liittyy olennaisesti paradigman käsite. Kiteytettynä paradigma tarkoittaa jonkin aikakauden yleisesti hyväksyttyä ajattelutapaa. Emme välttämättä aktiivisesti ajattele, kuinka erilaiset paradigmat hallitsevat kaikkea ajattelua eri aikakausilla. Menneinä vuosisatoina kirkon vallan ollessa vahva, teistinen teologia oli hallitseva paradigma minkä läpi kaikkea peilattiin. Tieteellinen paradigma, kuten me sen 2020 käsitämme, vakiintui vähitellen. Tieteen saavutukset olivat uutta ja ihmeellistä, eikä ihmisillä ollut työkaluja erotella tiedettä ja epätiedettä välittömästi. Olemme tähän asti peilanneet mennyttä aikaa nykypäivän näkökulmasta. Jos käännämme linssin toiseen suuntaan, voimme ymmärtää, että 2020 arkemme on täynnä asioita, jotka olisivat olleet tieteiskirjallisuutta 50 vuotta sitten, puhumattakaan 1800-luvulla. Puhetta ymmärtävät tietokoneet, liiketunnistimella toimivat ovet ja kuvien ottaminen droneilla.
Tieteen historian tutkiminen antaa meille työkaluja tämän hetken ja tulevaisuuden pohtimiseen. Menneiden aikojen suurmiesten ajatukset saattavat tuntua meistä jopa naurettavilta, mutta on hyvä miettiä tieteellisen paradigman ydintä. Miten menneiden aikojen yleinen ilmapiiri ja politiikka vaikutti näkemyksiin? Miten oma ympäristömme ja maailman tilanne vaikuttaa omaan tieteelliseen maailmankuvaamme?
________________
Kirjoitus on julkaistu alunperin Lapin ylioppilaslehdessä 2020/11. Artikkeli kierrätetty sellaisenaan, vaikka mm tutkimusten ideologisesti värittyneestä tukemisesta olisi enemmän sanottavaa nyt 2025.
Miro Sarola
