Blogit

Uutisia parlamentista ja vaalikentiltä

Kuva Rhett Maxwell / Flickr / CC BY 2.0

Nimimerkki “Savon satakieli” pohtii poliitikkojen ja kansan vuorovaikutusta Lue.fi -kirjakaupan blogisivustolla.

Muistaako kukaan enää uutislähetystä Ukrainan parlamentista, jossa oli täysi tappelu käynnissä? Siinä napit lentelivät, tukat pöllysivät ja huuto raikui. Täällä meillä sohvaperunat ruutujensa äärellä nauroivat katsellessaan lähetystä vedet silmissä, että onpa touhua, ei meillä vaan ikinä – koska sivistys!

Nyt kuuluu vaalikentiltä kummia. On havaittu, että ihmiset antavat tuta suoraa palautetta ilman turhia pidäkkeitä. Joku melkein kerkesi tirvaista Soinia turpaan ansaitusti tai ei. Muuallakin on tapahtunut tai sitten ei. Joku ehdokas voi saada tästä idean lisätä julkisuutta, jos sitä ei muuten ole tyrkyllä ja lavastaa tapahtumia. Poliisi tutkii.

Ilta toisen jälkeen raahataan telkkaristudioon poliisit toteamaan tilanne tai Helsingin yliopiston päivystäviä dosentteja päivittelemään, että syy on kasvavassa populismissa ja oikeistoradikalismin nousussa sekä Somessa, Trumpissa ja Putinissa. Yleensä näihin ongelmiin tarjottava patenttiratkaisu on, että kielletään jotakin, lisätään valvontaa ja sensuuria tai perustetaan työryhmä tahi joku uusi virka. Niin nytkin.

Tämän normitoiminnan sijaan voitaisiin ihan vaan hetkeksi pysähtyä pohtimaan, mikä saa ihmisen suuttumaan poliitikkoihin. Mitä on tapahtunut ennen näitä aggressioita?

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Vai onko? Kenen asioita ja kenen ehdoilla? Nyt on ”tutkittu”, että tulevien Eduskuntavaalien ”tärkein ja halutuin” teema on ilmastomuutoksen torjunta. Kuka on halunnut ja kuka on päättänyt, emme tiedä? Sen sijaan ihan varmasti tiedämme, että viime vaalikauden aikana on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat suututtaneet kansaa ja niistä kaikkia koskeva on sisäisen turvallisuuden järkkyminen, mikä tapahtui hallitsemattoman maahanmuuttosekoilun suorana seurauksena ja vaikuttaa kaikkien meidän arkeen. Siihen lisänä julkisten toimijoiden yritykset pimittää karmeita rikoksia, joita nämä tänne tulleet ovat tehtailleet ja nimenomaan tehtailleet, (grooming on juuri tehtailua) eivät luottamusta juurikaan lisää.

Särö arkeaan elävien ja verojaan makselevien kansalaisten ja maan eliitin välillä on revennyt isoksi. Samoin kuilu erilaisissa kuplissa elävien kansalaisten välillä. Maan eliitti, johon kuuluu valtaapitävät poliittiset tahot ja puolueet, etujärjestöt, valtamedian muutama merkittävin toimija, yliopistojen valtaa nuoleskelevat dosentit eli käytännössä lyhyesti sanottuna kaikki, jotka hyötyvät julkisesta taloudesta suoraan tai epäsuoraan sekä heidän ideologiset kannattajansa. Koska olemme EU:ssä on Brysselistä tullut lisäuloke tähän ”Eliittiin”. Sen selän taakse on tapana mennä, jos ei muuta selitystä keksitä ja sen nimiin erilaisia ”uudistuksia” perustella.

Yllä mainittu maan eliitti elää ihan omaa elämäänsä isossa kuplassa, joka on kansalta hermeettisesti suljettu eikä sinne paista päivä, eikä happi kulje. Suljetussa maailmassaan elävät pöyristyvät, järkyttyvät ja ihmettelevät aina uudelleen sitä, mikä meille kansalaisille on selkoselvää, kuten vaikkapa vanhusten hoidon tilannetta, maahanmuuttajien yliedustus raiskauksissa ja rikoksissa, todellinen köyhyys leipäjonoineen, pitkät jonot terveyskeskuksiin, itsemurhaan päätyvä koulukiusattu, kansalainen, joka ei saa oikeutta asiassaan, teini, joka päättää peruskoulun lukutaidottomana, yritys, jota sääntösuomi kiusaa hengiltä tai eduskuntavaaliehdokas, joka saa turpaan vaalikentillä.

Me kansalaiset tunnistamme hiljaiset signaalit, koska elämme niiden keskellä.

Siellä kuplassaan eliittimme päättää ja sopii asioita meidän päittemme ylitse ja kuvittelee, että se ei näy. He eivät suuruudessaan ymmärrä, että kupla on vain sisäänpäin suljettu ja ulospäin kaikki näkyy.

Siksi kenenkään ei enää tarvitse ihmetellä, miksi tuo porukka tuolla hermeettisesti suljetussa maailmassaan on aivan kokonaan pihalla siitä, mitä tässä maassa tapahtuu juuri nyt. Se on ja se pysyy siellä, eikä luultavasti herää sittenkään, kun vuorostamme meidän parlamentissamme napit ja hampaat lentelevät, luut katkeavat ja perkeleet sinkoilevat. Sillä siltä tämä kehitys ikävä kyllä vaikuttaa.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa