Alkukesällä saimme nauttia tai kärsiä, näkökulmasta riippuen, poikkeuksellisen kuivaa ajanjaksoa. Sen vaikutus on näkynyt nurmen ja viljan tuotannossa. Rehusadosta on tulossa huono ja siitä koitunee taas merkittävää pulaa, viljoista pahimmillaan on puolet menetetty. Kasvun merkittävä hidastuminen ja sadonmenetykset ovat laajuudellaan suorastaan katastrofi maallemme ja ennen kaikkea maatalousyrittäjillemme. Edelliset kesät ovat olleet sadolle hyvin vahingollisia jatkuvien sateiden takia, tänä vuonna päinvastoin – ellei loppukesä osoita viime vuosien kaltaista monsuunia.
Julkisen vallan on vihdoinkin autettava maanviljelijöitämme ja tosissaan. Maatalousyrittäjille on luvassa merkittävät taloudelliset vahingot ja tilojen väheneminen tulee vain kiihtymään. Valtion on annettava välitöntä kriisitukea maatalousyrittäjillemme ja estettävä hartiavoimin Euroopan unionin aikeet lisätä heidän ahdinkoa.
Nämä vuodet ovat kantapään kautta osoittaneet varmuusvarastojen myynnin nopean rahan toivossa äärimmäisen vahingolliseksi ratkaisuksi. Tuontirehujen määrä tulee todennäköisesti lisääntymään mittavissa määrin ja se voi aiheuttaa terveysongelmia sekä eläimille että ihmisille aina kuluttajaa myöten. Leipäkin olisi ensi talvena ulkomaalaista.
Maatalousyrittäjien ahdinko pahentuu pahentumistaan. Voisiko kansa viimeinkin seistä maamiestensä puolesta ja vaatia julkiselta vallalta toimenpiteitä heidän toimeentulon, hyvinvoinnin ja jaksamisen turvaamiseksi? Poliitikkojen ja virkamiesten välinpitämättömyys maatalousyrittäjien etua kohtaan käy melkein talonpojan tappolinjasta. Kotimainen ruoka ei ole itsestäänselvyys.
