Niin kutsuttu monikultturismi, eli käytännössä halu tuoda afrikkalaista ja lähi-itäläistä kulttuuria Eurooppaan, on liian pitkään ollut virallinen ja kyseenalaistamaton ideologia kaikkialla läntisessä Euroopassa. Monikulttuurin ihannointia voidaan pitää kommunismin kaltaisena utopiana, minkä vuoksi ainakaan minä en ole siihen koskaan uskonut. Sen toimimattomuus on ajatuksen tasolla ollut minulle selvää niin kauan kuin olen asiaa pohtinut, mutta 2010-luvun puolivälin jälkeen yhä useampi on ymmärtänyt saman ja sanonut sen myös ääneen. Todellisuuteen on ollut ollut pakko herätä siirtolaisvyöryn ja sitä seuranneen raiskaus- ja terrorismiaallon myötä. Myös taloudelliset realiteetit ovat käyneet selväksi suurimmalle osalle ihmisiä.
Siitä huolimatta jotkut yhä hokevat tunneperäisiä mantroja monikulttuuriuskonnon ihanuudesta tai välttämättömyydestä. Sellaisetkin ihmiset, jotka muuten ovat järkeviä, sortuvat puhumaan rikkaudesta ja voimavarasta, sillä ovat pitkään uskoneet unelmaansa ja rakentaneet ”Hyvän Ihmisen” identiteettinsä sen varaan tai taloudellisesti hyötyneet humanitaarisesta maahanmuutosta jollakin tavoin.
Tässä tekstissäni esittelen usein käytetyt argumentit maahanmuuton ja monikulttuurisuuden puolesta. Tiivistän myös, kuinka ne kumotaan.
- ”Monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara.”
Nämä kaksi sanaa ovat varsin epämääräisiä, mutta niillä kaiketi tarkoitetaan jotakin yhteiskuntaa rakentavaa tai ylläpitävää asiaa. Monikulttuurisuus ei ole rikkaus, muuten kuin ehkä maailmanlaajuisena ilmiönä. Yhteiskunnan sisällä se kuitenkin jakaa ihmiset eri ryhmiin, joiden on vaikea tulla toimeen keskenään, kuten on nähty. Pahimmassa tapauksessa erilaisten käsitysten (esimerkiksi sananvapaudesta) törmääminen tuottaa ruumiita. Muistammehan me kaikki tapauksen Charlie Hebdo. Se tietenkin on ääriesimerkki, mutta arkisempia ongelmatilanteita voidaan havaita jo nyt meilläkin, esimerkiksi kouluissa. Erilaiset käsitykset hyvästä ja pahasta tai oikeasta ja väärästä tekevät kaikkien elämästä vaikeampaa. Siksi ihmiset, niin suomalaiset kuin maahanmuuttajatkin, usein tahtovatkin asua omiensa parissa. Yhteiskunnan vakaus korreloi homogeenisyyden kanssa. Siinä missä monia heimoja ja uskontoja sisältävät kehitysmaat ovat jatkuvasti jonkinlaisessa kaaoksessa (Sudan) ovat Japani ja Etelä Korea samalla sekä kehittyneimpiä että yksikulttuurisimpia valtioita. (esim. Japanin väestöstä 98,5 % on japanilaisia.)
- ”Ihmiset ovat aina liikkuneet maasta toiseen.”
Tämä on sinänsä totta, muttei mikään perustelu massamaahanmuuton sallimiselle tai kansainvaellusten edessä antautumiselle. Ihmiset ovat historiansa saatossa tehneet monenlaisia asioita, eivätkä niistä kaikki ole aina olleet toivottavia ensinkään. Ihmiset ovat muuttaneet ennenkin ja liikkuneet ennenkin, mutta ennenkin näistä vaelluksista on aiheutunut jollekulle haittaa ja siksi ennenkin on liikkumista pyritty rajoittamaan. Donald Trumpin Meksikon vastainen muuri ei suinkaan ole ensimmäinen laatuaan, onhan Kiinan muuri eräs maailman tunnetuimmista rakennelmista. Ja mitä enemmän maailmassa on ihmisiä ja konflikteja, sitä enemmän on tarvetta myös muureille tai muulle rajavalvonnalle. Ajatukset rajattomasta ja täysin vapaasta maailmasta ovat fantasiaa.
- ”Emme voi sulkea rajojamme avoimessa maailmassa.”
Se, kuinka avoin tämä maailma on, riippuu meistä. Meidän ei tarvitse olla avoimia, emmekä loputtomiin voi ollakaan. Usein sanotaan, että ihmiset vain etsivät parempaa tulevaisuutta liikkuessaan maasta toiseen. Epäilemättä etsivät, mutta ongelma on etsijöiden määrä. Maailmassa on kolmisen miljardia köyhää. Kuinka monen heistä pitäisi päästä Eurooppaan? 10 miljoonaa? 50 miljoonaa? 100 miljoonaa? Jos 100 miljoonaa, niin mitä tehdään kun rajallemme saapuu sadasmiljoonas ensimmäinen? Tulijoita kyllä riittää, mutta jonakin päivänä meidän on pakko todeta, ettei tänne voi enää tulla. Mihin tilaan annamme Suomen tai Euroopan sitä ennen joutua, on sitten toinen kysymys.
- ”Maahanmuuttoa tarvitaan työvoimapulaa paikkaamaan tai väestön ikääntymistä hillitsemään.”
Työvoimapulasta on puhuttu paljon, mutta onko sitä koskaan tullut? Meillähän on edelleen omasta takaa paljon työttömyyttä. Maahanmuuttoa kehitysmaista perustellaan joskus tarpeella saada bussikuskeja tai ihmisiä hoivatyöhön vanhenevan väestön turvaksi. Ylipäänsä joillakuilla tuntuu olevan tarve rakentaa Suomeen halpatyömarkkinat. Yhä useampi työ tulevaisuudessa tehdään kuitenkin robottien avulla, mistä konkreettinen esimerkki ovat juurikin robottibussit. Mitä taas tulee ns. ”paskaduuniin” sitä eivät suomalaiset tahdo tehdä meikäläisen, passivoivan, järjestelmän takia. Niin pian kuin maahanmuuttajat ymmärtävät saman asian ja tottuvat samaan elintasoon, ei heilläkään ole enää halua tehdä siivojaan työtä. Pitääkö aina tuoda uusi erä siirtolaisia aina vain kurjemmasta maasta puoli-ilmaiseen työhön? En usko että tällainen toimii. Tuloerot ja etniset erot hajottavat yhteiskuntaa. Lisäksi on tietysti muistettava, että myös maahanmuuttajat vanhenevat ja vanhetessaan tarvitsevat oman kulttuurinsa mukaista vanhuspalvelua.
- ”Vastaanottokeskusten ylläpito luo työllisyyttä.”
Vastaanottokeskukset eivät ole mitään aitoa liiketoimintaa, sillä niitä pyöritetään valtion kustannuksella. Toki ne luovat eräille työtä ja bisnesmahdollisuuksia, mutta yhtä hyvin voisimme perustaa tällaisia keskuksia vaikka suomalaisille asunnottomille. Heitäkin tosiaan on olemassa ja heidän ongelmansa ehkä näin helpottuisi. Ainakin heidän tapauksessaan välttyisimme kulttuurien välisiltä törmäyksiltä.
- ”Suomessa tarvitaan uutta geeniperimää.”
Ei tarvita. Tämä väite on vain vasemmistolainen rotuoppi, jonka mukaan suomalaiset tai ylipäänsä valkoiset ihmiset ovat jotenkin huonompia kuin muut, ja joka unohtaa suomalaisten olevan jo nyt geneettisesti suhteellisen monimuotoinen ryhmä mitä tulee idän ja lännen välisiin eroihin.
Sisäsiittoisuus ei ole ollut ongelmana Euroopassa. Sen sijaan monissa muslimimaissa se aiheuttaa perinnöllisiä sairauksia, sillä islamilaisessa kulttuurissa serkusten väliset avioliitot ovat tavallisia. Me emme tarvitse tällaisia geenejä tänne. Kannatta muistaa myös, että koko nykyinen, 7 miljardin ihmisen monimuotoinen ihmiskunta, polveutuu alun perin vain muutamasta tuhannesta yksilöstä. Suomalaisia on kuitenkin viitisen miljoonaa… Joten emmeköhän me pärjää.
- ”Kyllä suomalaisissakin on työttömiä/rikollisia (joten ei haittaa jos tällaisia tulee rajan yli lisää). Niin, ja liikenneonnettomuudet tappavat enemmän kuin terrorismi.”
Se, että meillä on jokin ongelma omasta takaa, ei ole mikään syy pahentaa ongelmaa tai tuottaa ongelmia lisää. Kaikkien ongelmien välttämiseksi tai hoitamiseksi on tehtävä se mikä suinkin voidaan. Suomalaisten rikollisten tai liikenneonnettomuuksien kohdalla kaiketi tehdäänkin tai ainakaan niiden käsittelyssä ei esiinny tabuja. Liikenteessä on sääntönsä ja sitä valvotaan. Samalla tavalla tulee valvoa myös rajoja. Ajokortti on niillä jotka osaavat ajaa ja rattijuopoilta se otetaan pois. Vastaavalla tavalla lupa liikkua maasta toiseen tulee olla vain niillä, joista ei vaaraa aiheudu muille.
- ”Ihmiset eivät jätä kotimaitaan, jollei heillä ole hätä. Meidän on autettava hädässä olevia.”
Kyllä seikkailunhaluiset ihmiset saattavat jättää kotinsa muistakin syistä, kuten on havaittu. Eräät irakilaiset esimerkiksi ovat aivan itse myöntäneet etsivänsä ns. parempaa elämää ja pettyneet kun Eurooppa ei ole vastannut odotuksia. Ihmiset, jotka valittavat pahasta ruuasta ja harrastusmahdollisuuksien puutteesta eivät ole todellista hätää kokeneet. He ovat saapuneet Eurooppaan harvakuvitelmien houkuttelemina ja näitä kuvitelmia ylläpitävät ne, joille siirtolaisuus on bisnestä. Uuden elämän etsijöitä myös hukkuu Välimereen kaiken aikaa, mitä tapahtuisi vähemmän jos afrikkalaiset tietäisivät totuuden Euroopasta. Hyvätkin aikomukset voivat johtaa huonoon lopputulokseen, mutta tätä auttamishaluiset ihmiset eivät yleensä taida tajuta.
Auttaminen on tietysti velvollisuutemme, mutta antaessamme apua meidän on mietittävä neljää kriteeriä auttamisen tavalle.
- autetaan niitä joiden avuntarve on suurin
- autetaan mahdollisimman suurta joukkoa
- autetaan tavalla, jonka tulos on mahdollisimman kestävä
- autetaan niin, että auttajaosapuolelle koituu mahdollisimman vähän vahinkoa.
Tämä nykyinen siirtolaissirkus ei näitä kriteerejä täytä. Eurooppaan saapuvat nuorukaiset eivät ole suurimpia uhreja, vaan eniten kärsivät yleensä miljoonat naiset ja lapset. Heidänkään tuomisensa tänne ei kuitenkaan muuta oloja kolmansissa maissa, mutta Eurooppa kyllä saa osansa kehitysmaiden ongelmista ihmisten liikkuessa. Se raha, mikä Euroopassa käytetään siirtolaisten elättämiseen ja kotouttamiseen olisi järkevämpää käyttää esimerkiksi tyttöjen kouluttamiseen kehitysmaissa, pakolaisleirien olojen parantamiseen tai Syyrian jälleenrakentamiseen joskus tulevaisuudessa. Näistä toimista eivät myöskään hyötyisi ihmissalakuljettajat.
- ”Fazer ja Finlaysonkin olivat maahanmuuttajia.”
Tällä väitteellä perustellaan joskus pakolaisuutta kehitysmaista. Ulkomaalaisuus tosiaan on ainut seikka, mikä näitä miehiä yhdistää tämän hetken pakolaisiin.
Ensinnäkin yllämainitut miehet olivat valkoihoisia eurooppalaisia, yrittäjiä tai tehtaanjohtajia. He eivät olleet varattomia tai lukutaidottomia siirtolaisia täysin vieraasta kulttuurista. He eivät myöskään tulleet hyvinvointivaltion valmiiseen pöytään vaan köyhään ja takapajuiseen Suomeen, jossa vielä heidän elinaikanaan oli halpaa, paikallista, työvoimaa. Jos nyt pitää vääntää rautalangasta, niin kehitysmaista saapuvat pakolaiset eivät omaa samaa potentiaalia kuin eurooppalaiset liikemiehet. Vielähän muutama yrittäjähenkinen arabi saattaisi Suomea hyödyttävän firman perustaakin, mutta eivät mitenkään kaikki heistä. Tuskinpa kaikki Finlaysonitkaan olisivat Suomessa voineet menestyä jos heitä olisi tullut tänne kymmeniä tuhansia.
- 10.”Suomalaisetkin ovat lähteneet siirtolaisiksi tai sotalapsiksi.”
Suomalaisia on lähtenyt ainakin Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin, ei kuitenkaan pakolaisiksi vaan työn perässä. Nämä maat ovat ottaneet suomalaisia vastaan, koska ovat heitä tarvinneet. Mitä taas sotalapsiin tulee, he todellakin olivat lapsia, eivät ”nuorukaisia” eivätkä he saaneet Ruotsissa ruveta perheitään yhdistelemään tai ylläpitämään omaa kulttuuriaan. Sotalapsia lähti Ruotsiin reilu 70 000, mutta suurin osa heistä palautettiin Suomeen sodan päätyttyä. Jos näin ei olisi tehty, Suomi olisi menettänyt kokonaisen sukupolven. Myös nykyiset kriisimaat menettävät kaikki mahdollisuutensa, jos niiden kansalaiset vain pakenevat muualle eivätkä edes pyri palaamaan koteihinsa. Tämänkin takia on väärin ”ottaa pakolaisia osaksi eurooppalaisia yhteiskuntia”.
Vaikka Suomestakin siis on lähdetty muualle monista syistä, ei Suomi ole nykyisen kaltaiseksi yhteiskunnaksi kehittynyt lähteneiden vaan jääneiden ja palanneiden ansiosta. Ja jotta suomalaisilla olisi jatkossakin halua huolehtia kotimaastaan, on sen pysyttävä vakaana ja suomalaisena yhteiskuntana, maana, johon suomalainen voi samaistua.
jeja
