Paavo Väyrysen poliitikoinnissa jokainen askel on tähdännyt oman aseman ja uran vankistamiseen. Muusta ei ole ollut väliä. Nyt pitkä poliitikkoura on saavuttanut lakipisteensä. Hän on laittanut kaiken peliin.
Väyrysen ehdokkuus presidentinvaaleissa oli tästä oiva esimerkki. Ensin tavoitteena oli keskustan varsinaisen ehdokkaan Matti Vanhasen selvä lyönti vaalissa. Se onnistui.
Pressan vaalin tarkoitus oli osoittaa keskustan kentälle ja puolueen nykyjohdolle, kuinka vahva hänen kannatuksensa on. Vaalimenestystä vipuvartena käyttäen on sen jälkeen helpompi yrittää seuraavaa askelta.
Väyrynen tietää, että vahvasta kannatuksesta huolimatta seuraava temppu on paljon vaikeampi. Siksi hän kaivoi temppuvalikoimastaan lisävahvistukseksi vihoviimeisen aseensa, jonkinsorttisen kiristyksen. Sitä hän on valmistellut huolella jo vuoden verran. Sen nimi on kansalaispuolue.
Jos keskusta valitsee Väyrysen puheenjohtajaksi, hän lupaa erota kansalaispuolueesta ja heittää työrukkasensa tarpeettomana pois. Mutta jos hänestä ei tule puheenjohtajaa, hän lähtee johtamaan kansalaispuoluetta.
Keskustan johtavat poliitikot ymmärtävät, että väyrysläisillä on vahvaa kannatusta erityisesti keskustan sydänmailla. Siksi on mahdollista, että kansalaispuolue saisi seuraavissa eduskuntavaaleissa 5-10 paikkaa. Kun keskustan nykykannatus on jo muutoinkin alhainen, niin puolue saisi seuraavissa vaaleissa vain 25-35 paikkaa. Se taas tarkoittaisi sitä, että keskustalla olisi edessä vähintään parin vaalikauden mittainen korpivaellus vallan kammareiden ulkopuolella.
Siksi keskustan puoluejohdolla on edessään puolueen ja omien poliittisen urien kannalta hyvin ikävä ja vaikeasti ratkaistava yhtälö, sillä Paavon korttipakassa ovat kaikki ässät. Voi olla, että siellä on myös jokerikortti.
………..
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saa uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.