Helsingin hiippakuntavaltuuston puh.joht. Johanna Korhonen on taustaltaan toimittaja. Hänellä on hyvät ja toimivat suhteet muihin toimittajiin. Siksi hän saa hyvin helposti mediajulkisuutta.
Nyt Korhonen käytti asemaansa häikäilemättä hyväkseen. Hän hyökkäsi piispa Teemu Laajasaloa vastaan median avulla ja tavalla, jossa syytetyllä ei ollut juurikaan mahdollisuutta puolustautua.
Vanha hyväksi koettu periaate on, että ”ensin tutkikaan, ja sitten vasta hutkitaan”. Nyt ensin hutkittiin, sitten vasta tutkittiin. Media toimi kuin kenttäoikeus konsanaan.
Helsingin hiippakuntavaltuuston selvä enemmistö antoi julkilausuman, jossa sanoudutaan irti Johanna Korhosen menettelytavasta. Kirkko ja kaupunki -lehden mukaan siinä sanotaan, että Laajasalolle ei ole annettu tosiasiallista tilaisuutta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin, vaan asiasta on tehty heti julkinen. Asian oikeudenmukainen käsittely olisi edellyttänyt reilun vastineoikeuden antamista Laajasalolle sekä asian käsittelyä alusta lähtien taloushallinnon ammattilaisten johdolla. Emme voi hyväksyä sitä, että asiassa on tehty johtopäätöksiä, joihin käytettävissä olevilla tiedoilla ei voi päätyä”.
”Julkisessa keskustelussa on tehty johtopäätöksiä, että Laajasalo käyttelisi kirkon luottokorttia miten sattuu ja ostelisi työhön kuulumattomia asioita. Sellaista johtopäätöstä ei faktojen perusteella voi tehdä”, arvioi puolestaan hiippakuntavaltuuston varapuheenjohtaja Wiking Vuori.
Perinteinen media korostaa omaa hyvyyttään ainakin sosiaaliseen mediaan verrattuna. Edes joskus toimittajat voisivat vilkaista omaan peiliin ja todeta, että toimintatavoissa on paljon korjattavaa.
…………..
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saa uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
