Olen aina pitänyt itseäni liberaalina. Elin lapsuuteni Oulussa, jossa oli paljon lestadiolaisia, minkä vuoksi näin, että sekä näiden lestadiolaisten vanhemmat, että yhteiskunta (kaksoisstandardeineen) edesautti sitä, että lestadiolaiset eristäytyisivät muista lapsista. Konservatiivisuudesta tuli itselleni eräänlainen mörkö. Ala-asteen opettajani kannusti minua kyseenalaistamiseen (jopa itsensä) ja koska hän piti (jonkin verran) piirrustuksistani ja kirjoituksistani, hän suositteli minun suuntaavan taidealalle, kuten myöhemmin suuntasinkin. Taiteita myöhemmällä iällä opiskellessa huomasin samaistuvani kaikista eniten kaikkiin radikaaleihin uudistajiin, kuten käsikirjoittaja/ohjaaja/näyttelijä Moliereen, jolle ei ollut niin nöpönuukaa, vaikka hänen esitykset aiheuttaisi joukkotappeluita.
Nyt aikuisena huomaan olevani konservatiivien leirissä, Perussuomalaisissa. Sitä on itsekin tullut rehellisesti pohdittua, että olenko itse taantunut ja tullut vanholliseksi, vai mistä on kysymys. Koen oikeastaan, että olen tullut vuosi vuodelta entistä liberaalimmaksi, mutta yhteiskunta on muuttunut ympäriltä sellaiseksi, että se, mitä kutsutaan liberaaliksi, ei mielestäni ole kovinkaan liberaalia. Eli jos pyrkisin liberaaleihin piireihin ajamaan heidän asioitaan, en varmastikaan ajaisi niitä arvoja, joita itse kannatan.
Mitä kannatan:
1. Mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Haluan, että yhteiskunta tarjoaa mahdollisimman samankaltaiset lähtökohdat kaikille. (Tätä ideaalia ei kuitenkaan kannata viedä äärimmäisyyksiin, koska tuolloin vastassa olisi totalitaristinen yhteiskunta.)
Tarkoitan, että sukupuolella, etnisellä taustalla tai seksuaalisella suuntautumisella ei saisi olla juuri mitään merkitystä, vaan kaikilla tulisi olla samat oikeudet ja velvollisuudet. Samoin kaikkia fyysisesti tai henkisesti rajoittuneita tulisi tukea, kuten vaikka antaa keskittymishäiriöistä kärsivälle oppilaalle tukiopetusta.
Ihmiset ovat erilaisia ja kaikilla on omat vahvuutensa. Kaikkien ei tule saavuttaa täsmälleen samoja asioita. Sillä ei ole merkitystä millaiset lopputulokset (= aikuiselämän menestys) kukin saavuttaa, vaan sillä, että kaikille on annettu mahdollisimman samankaltaiset mahdollisuudet.
2. Yhteiskunnan muovautumista kansansa näköiseksi.
Haluan, että kansalaisten mielipiteet mitataan tasaiseen tahtiin eri asioista ja yhteiskunta muovautuu näiden mielipiteiden mukaan. Vastustan tämän vastakohtaa, että luodaan järjestelmiä sen vuoksi, että kansalaiset muuttuisivat (ideaali-)yhteiskuntansa näköiseksi.
Nämä kaksi pääajatusta sanelee aika pitkälti suhtautumiseni kaikkiin poliittisiin kysymyksiin.
Esimerkiksi näistä lähtökohdista ei ole varmaan yllätys, että vastustan EU:ta. Onhan se tietenkin hyvä ajatus, että kauppaa voidaan tehdä EU-maiden kesken paremmin, työväki voi liikkua ketterämmin ja kansalaiset voivat opiskella eri maiden korkeakouluissa. Mutta kun EU ei jää siihen, vaan EU:sta on muodostunut organisaatio, jossa pieni (ei vaaleilla valittu) eliitti käyttää suunnatonta valtaa satojen miljoonien kansalaisten yli. En esim. pitänyt siitä, että EU kielsi tinojen valamisen, ja nyt jo valmiiksi ketuttaa EU:n pyrkimys rajoittaa Netflixin toimintaa. Nämä ovat toki vain pikkukysymyksiä kaikkien rahansiirtojärjestelmien ja sensuurilakien varjossa, mutta ne silti antavat hyvää kuvaa siitä millainen hirviö EU:sta on tullut.
Itse kannatan Sveitsin mallia eli suoraa demokratiaa, jossa kansalaiset voivat halutessaan tehdä kansalaisaloitteita ja kun ne aloitteet saavat tarpeeksi ääniä, niistä tulee sitovat kansanäänestykset. Näin yhteiskunta pitää huolen, että enemmistön tahto toteutuu. Suomessa esimerkiksi pakkoruotsin kohdalla on tilanne, ettei eduskuntaan (lähes varmasti) pääse ellei vaalikoneeseen kirjoita vastustavansa pakkoruotsia, mutta silti pakkoruotsia ei olla poistamassa. Sitova kansanäänestys asiasta heittäisi pakkoruotsin kerralla romukoppaan. Yhteiskunnan tulisi olla kansalaistensa näköinen. Kun kerta ruotsia ei juurikaan käytetä arjessa, ei sen pitäisi olla pakollinen aine koulussa.
Suoria kansanäänestyksiä kuulee aina vastustavan sillä perusteella, että enemmistö ihmisistä on idiootteja. Itse luotan suomalaisiin. Me olemme muuhun maailmaan verrattuna aika korkeasti koulutettu kansa. Luottaisin siihen, että osaamme yhdessä tehdä hyviä päätöksiä. Olihan esimerkiksi tasa-arvoisella avioliittolailla kansan enemmistön tuki.
Tasa-arvoinen avioliittolaki onkin hyvä esimerkki tästä prosessista, jossa kansalaisten mielipiteet ensin muuttuvat tiettyyn suuntaan ja sitten yhteiskunta seuraa perässä. Näin sen kuuluu mennä. Tämän vastakohta on esimerkiksi sukupuolineutraalit vessat, jotka on pakotettu peruskouluihin, ja joita oppilaat ymmärrettävästi vastustavat. Toinen vastaava on vaikka tämä pakollinen koulujen vegepäivä, joka myös herättää oppilaissa närää.
Meillä on juurikin itseään liberaaleina pitäviä tahoja, jotka pyrkivät luomaan yhteiskuntaan käytäntöjä, joiden toivotaan ”kasvattavan” kansalaisista oikeanlaisia. Koen tällaisen toiminnan moraalisesti vääränä.
Samoin itseään liberaaleina pitävät tuntuvat turhan usein kannattavan lopputuloksen tasa-arvoa. Heille ei esimerkiksi riitä se, että naiset halutessaan voivat lähteä muusikoiksi, vaan naismuusikoiden vähyys nähdään automaattisesti ongelmana. Tätä sitten koitetaan paikata jollain sukupuolikiintiöllä, ettei lavalle päätyisi ”liikaa” miehiä.
Liberaalien sukupuolikeskeisyys ärsyttää minua. Sukupuolen ei pitäisi olla kriteerinä juuri millekään toiminnalle. Ja nämä sukupuolikiintiöt eivät edistä sukupuolten tasa-arvoa, vaan haittaavat tasa-arvo -aatetta ylipäänsä.
Liberaalit muutenkin tuntuvat lähtökohtaisesti kannattavan kaikkea sitä, mitä konservatiivit kannattivat vuosia sitten, ja mitä konservatiivit eivät enää nykyään kannata. Nämä roolit ovat menneet päälaelleen.
Liberaalit kannattavat jumalanpilkkapykäliä, koska sen avulla perussuomalaiset politiikot saavat sakkoja.. Liberaalit kannattavat poikalasten ympärileikkausta, koska monikulttuurisuus. Ihan älytöntä sönköttämistä tuli myös Naisasialiitto Unionin suunnalta Tapanilan joukkoraiskauksen yhteydessä. – Rasismi oli olevinaan pääongelma. Samaan tapaan Oikeutta Eläimille kiemurteli, kun heille esitettiin kysymys halail-lihasta. –, Kaikki eläimien tappaminen on väärin joten ei ole merkitystä vaikka eläin tapettaisiin rituaaliteuraustusopein vuodattamalla tämä elävältä kuiviin. Selvä. Ja Setan vääntely Orlandon terroristi-iskun jälkeen oli suorastaan noloa katseltavaa. – Kymmeniä homoja listitty, mutta motiivilla ei ole merkitystä.
Saksassa muuten islam on ainoa uskonto, jota saa opettaa vakaumuksellisesti. Lapsille saa saksalaisessa peruskoulussa opettaa, että Allah on todellinen ja Mekkaa kohti täytyy kumartaa. Ymmärrän tietenkin, että muslimit itse ovat ajaneet tämmöistä systeemiä läpi, mutta asiaa tuntematta kehtaan veikata, että liberaalit ovat syy, miksi tuollainen on mennyt läpi. (Veikkaus perustuu osaltaan siihen, että konservatiivit olisi tuossa tapauksessa vaatineet vakaumuksellista opetusta ainakin myös kristinuskolle.)
Suomessa vastaavanlaista liberaalipiirien takapajuisuutta kuvastaa parhaiten pyrkimys voida rakentaa verovaroin muslimiperheille sovinismiystävällisiä asuntoja.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. En ehtinyt edes lapsiavioliittoihin (ovat Suomessa laillisia) tai kasvot peittäviin huiveihin.
Eiköhän pointti tullut selväksi. Liberaalit edesauttavat äärimmäisen konservatiivisten arvojen arkipäiväistymistä.
Se on iso ongelma.
Islam on jostain syystä liberaaleille sokea piste, mutta liberaaliuden ongelma on monimuotoisempi. Kuvailin jo sen, että liberaalit pyrkivät muovamaan kansalaisia muovaamalla ensin yhteiskuntaa. Jos islamin buustaaminen on ongelma numero 1, niin sitten tämä (kulttuurimarxismiksikin kutsuttu) yhteiskunnan muovaaminen on ongelma numero 2. Kolmas ongelma on tämä Social Justice Warrior -meininki eli puolestaloukkaantumisen kulttuuri ja kaiken kielteisellä tavalla ylitulkitseminen.
Tietenkinhän nämä ykkös (islamin buustaus) ja kolmosongelmat (SJW-meininki) vielä korostuvat pöljyydessään, kun ne laitetaan rinnakain. Eli esimerkiksi Saksasta on nyt tullut paljon uutisia, kuinka muslimit pahoinpitelevät juutalaisia, ja tämä näkyy myös kouluissa asetelmana, jossa muslimioppilaat kiusaavat juutalaislapsia. Niin tähän liberaalit suhtautuvat kolmella tavalla: 1. ignooraavat. 2. vähättelevät. 3. selittävät parhainpäin.
Mutta sitten kun näkyy Oulun yliopiston videolla, että on saamelaisten rumpu vitriinissä, niin sitten lähtee myrsky päälle. ”Mikroagressio! Mikroagressio!”
Okei. Mikroagressio on siis ongelma. Mutta miksi oikea agressiivinen käytös, kuten juutalaisten hakkaaminen, ei ole ongelma?
Tämä SJW-meininki johtaa sensuuriin ja taiteen näivettymiseen. Tästä on Sanna Ukkola kirjoittanut niin hyvin, ettei minun tarvitse sitä kirjoittaa uusiksi.
Haluan kuitenkin huomauttaa, että tämä kirjoitus julkaisiin ennen kuin Simpsonin tekijät reagoivat Simpsons Apu -kohuun, joka mielestäni toimii hyvänä malliesimerkkinä koko tästä ilmiöstä.
Taidekentällä menee mielestäni muutenkin aika kehnosti. Teatterissa on vuosia pyörineet täsmälleen samat ajatukset ja maailmankuva. Sieltä ei kukaan löydä mitään ajateltavaa, kun samat ajatukset on jo kymmeniä vuosia sitten loppuun kaluttu. Osaltaan tämä selittyy sillä, että teatterin kävijöistä valtaosa on keski-iän ylittäneitä naisia, joten toki halutaan miellyttää katsojakuntaa. Toisaalta nuorempi polvi ei ikinä ala käymään teatterissa, jos teatterilla ei ole heille mitään tarjottavaa. Teatteri elää menneessä, ja tulee tästä syystä näivettymään pois.
Itse en elä menneessä, vaan pyrin viemään tätä yhteiskuntaa eteenpäin. Vaikka sitten kuulumalla konservatiivipuolueeseen. Ei se ole niin nöpönuukaa.
Enkä usko olevani ainoa konservatiivileiriin ajautunut liberaali. Tämä vain on eräänlainen pakkoavioliitto.
