Yle saa nimeään kantavan veron tuottoja vuosittain lähes 500 miljoonaa eli lähes puoli miljardia. Suurin osa siitä menee punavihreän agendajournalismin tuottamiseen ja pakkosyöttämiseen. Tulevaisuus näyttää vielä nykyistäkin ankeammalta, sillä Tampereella toimittajiksi opiskelevista noin 50 % ilmoittaa puoluekannakseen vihreät ja noin 25 % vasemmistoliiton.
Taistolaisuuden vahvoina aikoina Yle oli vasemmiston käsissä. Silloin ja erityisesti pääjohtaja Eino Revon aikana Yle oli hyvin yksipuolinen.
Olemme palanneet Repo-radion kaltaiseen aikaan. Otettakoon esimerkiksi toimittajien ohjekirja ”Journalistin ohjeet”. Siellä punavihreä tarkoitushakuisuus näkyy nyt jo ohjeiden johdannossa.
Aiemmin siellä luki: “Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta.”
Nykytoimittajien mielestä se oli väärin. Nyt siinä lukee: “Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.”
Toistan vielä: oikeus vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.
Enää ei siis ole oikeutta saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla voidaan muodostaa totuudenmukainen kuva maailmasta ja yhteiskunnasta. Punavihreä suodatin muokkaa kansalaisten maailmankuvan mieleisekseen. Elämme agendajournalismin aikaa.
Maassamme toimii pieniä vapaita verkkojulkaisuja. Niitä toimitetaan pääosin vapaaehtoisvoimin, koska mainostulot ovat hyvin vaatimattomat.
Kun resurssit ovat vähäiset, niin silloin on pakko keskittyä olennaiseen. Siis lähinnä siihen, mitä perinteinen media vääristelee eniten tai jättää kertomatta. Merkittävin yksittäinen asia on maahanmuutto.
Sananvapauden ja kansalaisten tiedonsaannin kannalta olisi tärkeää, että monipuolinen some täydentäisi valtamediaa. Sen mahdollistaisi hyvin yksinkertainen keino. Yle-vero pitäisi muuttaa mediaveroksi, ja sen tuotosta vaikkapa vain kaksi prosenttia eli 10 miljoonaa annettaisiin riippumattomille verkkojulkaisuille. Siis vain kaksi prosenttia! Se aiheuttaisi hyvin pienen tasapainottamistarpeen Ylen budjettiin, mutta summa olisi suuri pienille riippumattomille verkkojulkaisuille. Se olisi esimerkiksi kymmenelle verkkojulkaisulle miljoona kullekin. Yhdellä miljoonalla yksittäinen pieni verkkojulkaisu pystyisi parantamaan niin laatua kuin määrääkin.
……………
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
