Eilinen oli merkittävä päivä Suomen lähihistoriassa. Timo Soini istui silloin viimeistä kertaa mustan ministeri-Audin takapenkillä.
Tänään vennamolaisuus on historiaa Soinin lakeijoineen vaalimassa muodossa.
Lähipiirinsä kanssa Soini teki merkittävän työn nostaessaan puolueen suurten joukkoon. Menestyksen huumassa hän ei kuitenkaan nähnyt ympärillään tapahtunutta muutosta perussuomalaiset puolueessa ja koko yhteiskunnassa. Sokeus kostautui pari vuotta sitten perussuomalaisten puoluekokouksessa ja sen jälkeisissä tapahtumissa.
Perussuomalaisten puoluekokoukseen voivat tulla kaikki puolueen jäsenet, joten kokous on kansanvaltaa eli demokratiaa parhaimmillaan. Tuo liki kolmituhantinen joukko valitsi suurella enemmistölle puolueelle täysin uuden johdon. Soinilaisiin huuteluihin ja Soinin itsekeskeisyyteen kyllästynyt jäsenkunta osoitti tahtonsa. Se halusi tiukempaa, asioihin keskittyvää politiikkaa.
Omaa erinomaisuuttaan jatkuvasti korostavalle Soinille puoluekokouksen päätökset olivat täysi tyrmäys. Soini oli siihen saakka kuvitellut, että puolue on yhtä kuin Soini. Ei ollut.
Sen jälkeen Soini halusi kuitenkin edelleen oman hiekkalaatikon, jotta ministeri-Audin kyyti olisi jatkunut. Tuon edun pitämiseksi hän uhrasi koko puolueen. Soini lakeijoineen loikkasi ja perusti Sininen tulevaisuus nimisen puoluekummajaisen Juha Sipilän ja Petteri Orpon avittamina.
Kansalaisten silmissä Soini oli kuitenkin Juudas Iskariot eli petturi. Ei pelkästään Soinin toiminta, vaan koko puolue nähtiin vain hillotolpan jatkeena. Siksi sen tarina päättyi nolosti. Uhoa seurasi ansaittu tuho.
Perussuomalaiset kokoontuvat jälleen puoluekokoukseen kesäkuun lopulla. Ja hyvillä mielin, sillä puolue on vahvempi ja yhtenäisempi kuin koskaan historiansa aikana. Viimeisin Ylen gallup kertoo, että 19,5 % kannatuksella perussuomalaiset on selvästi suurin puolue.
………
Klikkaa oheisia painikkeita, jotta tämä blogi ja media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää.
