Elämme maassa, jossa elämisen kustannukset nousevat vuosi vuodelta pakollisten kulujen takia.
Maassa, jossa duunarin täytyy laskea, onko varaa mennä töihin vai olisiko järkevämpää jäädä kotiin.
Maassa, jossa lapsiperheen on muutettava kerrostalolähiöön, koska elämisen ja kulkemisen kustannukset olisivat muutoin liian korkeat.
Huomaan kysyväni itseltäni yhä useammin, että tätäkö päättäjät haluavat: ahdasta asumista, lisääntyvää työttömyyttä ja talousongelmien aiheuttamaa masennusta? Nuorten perheiden ahdinkoa ja huolta toimeentulosta?
Valtio on tehnyt sopimuksen Helsingin ja Tampereen seudun kanssa ruuhkamaksujen valmistelun aloittamisesta. Selvästikään hallitus ei halua ainakaan helpottaa meidän ihan tavallisten työläisten elämää. Hallitus on valmistellut ruuhkamaksujen käyttöönottoa hallitusohjelman suunnittelusta lähtien ja on kirjannut asian myös hallitusohjelmaan.
Ruuhkamaksuilla tarkoitetaan ruuhkautuvien tiealueiden käytöstä perittäviä maksuja. MALin mukaan ruuhkamaksut ovat tavallisella henkilöautoilijalla vuositasolla n. 700-1000 euroa. Mitä enemmän autolla täytyy ajaa, sitä suuremmat maksut luonnollisesti ovat, eikä maksut katso auton välttämättömyyttä esimerkiksi tilanteessa, jossa julkinen liikenne ei ole vaihtoehto.
Sopimuksella näytetään keskisormea meille kaikille, jotka tarvitsemme autoa arjessamme. Duunareille, lapsiperheille ja harva-asutusalueilla asuville. Sopimuksella pahimmillaan pakotetaan ihmiset asumaan kaupunkikeskuksissa julkisen liikenteen armoilla tai jopa jäämään työttömiksi, koska töihin kulkeminen tulee niin kalliiksi, ettei se enää kannata.
Sopimuksella näytetään keskisormea myös pariskunnille, jotka haaveilevat rauhallisesta perhe-elämästä ympäristössä, jossa lapsen on turvallista kasvaa. Pariskunnat painostetaan asumaan kerrostaloissa ja ainoa mitä he voivat tehdä, on haaveilla suuremmista tuloista, jotta perheen perustaminen omakotitaloon isolla tontilla olisi mahdollista. Fiksumpi ymmärtää kuitenkin tässä vaiheessa jo sen, että suuremmat tulot eivät enää helpota, hallitus kyllä keksii keinot kyniä kaiken pois. Veronkorotuksia, sähkönsiirtomaksuja, viimeisimpänä ruuhkamaksuja.
Tämä ei voi jatkua näin. Päättäjillä tuntuu olevan todellisuudentaju täysin hukassa. Päättäjät ovat istuneet liian kauan torneissaan ja unohtaneet, että myös kaupunkien ulkopuolella on elämää. Päättäjät niin kunnallisella kuin valtiollisellakin tasolla vievät päätöksillänsä ensin palvelut pois pienistä kunnista ja näin pakottavat asukkaat asioimaan kaupungeissa. Asukkaat, jotka ovat tätä sinnikkäästi jaksaneet, laitetaan kuitenkin maksamaan ministerien esiintymiskoulutukset, Italian tukipaketit ja löyhä maahanmuuttopolitiikka. Jälkeen päin ihmetellään, kun kunnat kuolevat ja ihmiset voivat huonosti.
Pyöräily on toki hyvä harrastus. Se alkaa kiristää pipoa siinä vaiheessa, jos se on ainoa keino viedä lapset esikouluun, päivähoitoon, kouluun ja harrastuksiin samalla, kun itse menee töihin, käy kauppareissut ja harrastukset eri puolella kaupunkia tai kymmenien kilometrien päässä. Tämä ongelma on paljon pienempi Helsingin kantakaupungin alueella, jossa ratikka vie ovelta ovelle muutaman minuutin välein. Pitäjässä, jossa synnyin, bussivuoroja lähikaupunkiin menee enää muutama päivässä. Eikä tilanne näytä paremmalta.
Me tavalliset kansalaiset ei kaivata enää yhtään lisää elinkustannuksia. Ruuhkamaksujen valmistelu tulee lopettaa välittömästi. Me emme niele tätä. Nyt riittää.
Auri Saarelainen (os. Siika-aho)
Perussuomalainen Lempäälästä
