Suomi on useassa eri tutkimuksessa todettu olevan eräs tasa-arvoisimmista maista. Vuonna 2010 Global Gender Gap sijoittaa Suomen kolmanneksi heti Islannin ja Norjan jälkeen.
Opetushallituksen ”Tasa-arvotyö on taitolaji” -julkaisun tekijöiden (Liisa Jääskeläinen, Johanna Hautakorpi, Hanna Onwen-Huma, Hanna Niittymäki, Anssi Pirttijärvi, Miko Lempinen, Valpuri Kajander) mukaan Suomessa on edelleen vakavia tasa-arvo-ongelmia. Kirjoittajat myös muistuttavat meitä siitä, että ihmisen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti ovat moninaisia. Se, että miehet ja naiset kohtaavat epätasa-arvoa, ei kerro välttämättä yhtään mitään ympäröivän yhteiskunnan, tässä tapauksessa Suomen, tasa-arvo-ongelmista, vaan voivat aivan yhtä hyvin olla jokaisen yksilön persoonallisia harhatulkintoja.
Miehet ovat teknisiä, naiset sosiaalisia
”Tasa-arvotyö on taitolaji” -raportissa mainitaan, että tytöt ja naiset hakeutuvat eniten hoito- ja terveysaloille, kun taas pojat ja miehet valitsevat enemmän tekniikan ja liikenteen aloja. Ilmeisesti tällainen segrekaatio nähdään kirjoittajien mielestä outona sekä negatiivisena ilmiönä, koska tällaisten ilmiöiden ehkäisemiseen ”Tasa-arvotyö on taitolaji” julkaisu pyrkii takertumaan.
Norjalaisen Hjernevask (suomeksi aivopesu) dokumentin ensimmäisessä osassa käsiteltiin tismalleen samaa ilmiötä. Norja, joka dokumentin tekovaiheessa valittiin kaikista tasa- arvoisimmaksi maaksi, myös tytöt ja naiset valitsivat enemmissä määrin hoito- ja terveysalan ja pojat tekniikkapitoisen alan. Psykologian professori Richard Lippa California State Universitysta tutki 200 000 vastausta 53:sta eri maasta, joka puolelta maapalloa. Kaikkien vastanneiden kesken vallitsi suuri ero; Miehet olivat huomattavasti kiinnostuneempia ’asioihin’ liittyvistä ammateista, kuten insinööritieteistä tai mekaniikasta, kun taas naiset ovat kiinnostuneempia ’ihmisiin’ liittyvistä ammateista. Nämä vastaukset olivat samankaltaisia kulttuurista (tasa-arvoindexistä) riippumatta, joka taas puolestaan osoittaa että biologialla on oleellinen vaikutus sukupuoli-identiteetin synnyssä.
Biologia ohjaa ammatin valitsemista
Oslon yliopiston professori Trond Diseth on tutkinut sitä, kuinka varhaisessa iässä lapset muodostavat sukupuoli-identiteetin. Lapsia tutkitaan kymmenen eri lelun kautta, joista neljä on perinteisesti feminiinisiä, neljä maskuliinisia ja loput kaksi ns. sukupuolineutraaleja. Yhdeksän kuukauden ikäisistä lapsista ja heidän leluvalinnastaan voi tehdä sellaisia johtopäätöksiä, että pojat valitsevat maskuliinisen lelun ja tytöt feminiinisen. Professori Disethin mukaan lapsilla on sisäsyntyinen preferenssi sukupuoleen, identiteettiin sekä käyttäytymiseen liittyen. Tämän jälkeen ympäristö, odotukset ja ympäröivät arvot joko vahvistavat tai heikentävät tätä preferenssiä.
Brittiläisen psykiatrian professorin (Trinity College) Simon Baron-Cohenin tutkimukset osoittavat, että vuorokauden ikäiset poikavauvat kiintyvät enemmän mekaanisiin asioihin kuin kasvoihin, kun taas enemmistö vuorokauden ikäisistä tyttövauvoista tulkitsee enemmän kasvoja. On syytä huomata, että tässä vaiheessa leluja tai muita kulttuurillisia vaikuttimia ei olla tuotu lasten todellisuuteen. Syy siihen, että pojat ovat syntyessään kiinnostuneita enemmän asioista kuin ihmisistä, ja tyttöjen kohdalla päinvastoin, liittyy syntymättömän lapsen hormoonitasoihin, erityisesti testosteroniin. Tutkimusten mukaan pojilla on kaksinkertainen määrä testosteronia. Mielenkiintoista oli myös huomata, että mitä korkeampi testosteronimäärä sikiöllä on, sitä hitaammin lapsi oppii kielen ja sosiaalisen kommunikoinnin.
Yksilön epätietoisuus ei voi ohjata opetuskulttuuria
Vastaukset siihen, miksi naiset ovat enemmän orientoituneita toisiin ihmisiin eivätkä mekaanisiin asioihin, juontavat juurensa evoluutiopsykologiasta, eivätkä kulttuurista tai oppimisympäristöistä. Opetushallituksen julkaisun mukaan jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa. Tämä väittämä on kaikessa ’edistyksellisyydessään’ täysin kestämätön ja järjetön. Se, että yksilöllä on epäselvyys
biologisesta itsestään, ei anna minkäänlaista aihetta lähteä muuttamaan kokonaista opetuskulttuuria tai oppimisympäristöä. Etenkin, kun Suomessa on perinteisesti ollut maailmanlaajuisesti erinomainen koulujärjestelmä. Julkaisussa mainittu termi ’sukupuolitietoinen’ opettaja on yksi esimerkki niin sanotuista uusiotermeistä. Kaikessa naiviudessaan opetushallituksen julkaisu on humoristinen ja keskittyy täysin epäolennaisiin aspekteihin karsastaessaan termejä kuten tyttö tai poika. Dokumentti pitää sisällään sammioittain perinteisempään opetukseen liittyviä negatiivisia käsityksiä, sellaisia, joissa ei ole tähänkään asti ollut mitään vikaa ja jotka ovat pitäneet suomalaiset tyttö- ja poikaoppilaat PISA-tutkimusten kärjessä vuosikausia.
”Tasa-arvotyö on taitolaji”:n kaltainen ohjeistaminen, jossa sukupuolia on useampi ja jossa jokainen saa määritellä itse oman sukupuoli-identiteettinsä, ja jota vielä rohkaistaan kokonaisessa oppiaineiden leikkaavassa opetussuunnitelmassa, kaipaa ehdottomasti vertauksellista tutkimusta taustalle. Mikäli asiaa tarkastellaan isommassa mittakaavassa, opetushallituksen toiminnan vaikutukset pirstaloittavat jo ennestään suhteellisen feminiinisen yhteiskunnan koheesiota. Vaikuttaa siltä, että uuden opetusmallin funktio on hajoittaa biologisia stereotypioita ja korvata niitä moderniin kulttuurin liittyvän agendan käsitteillä.
Mitä mahtaavat Liisa Jääskeläinen, Johanna Hautakorpi, Hanna Onwen-Huma, Hanna Niittymäki, Anssi Pirttijärvi, Miko Lempinen ja Valpuri Kajander pohtia siitä, että Norjassa Oslon yliopiston yhteydessä toimiva ja Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittama Pohjoismainen tasa-arvotiedon keskus (NIKK) lakkautettiin pian sen jälkeen, kun usean tutkijan väittämät perusteet esimerkiksi sukupuoli-identiteetistä, kasvatuksesta ja rodusta joutuivat häpeälliseen valoon kansainvälisen tutkimuksen puitteissa?
Lukijan kirje
